Lue keskustelun säännöt.
Vahinkoraskaudesta kertominen
02.06.2015 |
Kuten jo otsikosta voi päätellä, raskauduin vahingossa. Miehen kanssa oli ehkäisy käytössä, mutta se on jossakin kohtaa pettänyt. Säikähdin kun tein positiivisen testin ja olemme nyt viikon verran miehen kanssa miettineet, että mitä teemme asian kanssa. Abortti ei ole kummallekaan vaihtoehto, adoptiota mietimme. Olemme kuitenkin päättäneet, että pidämme lapsen, meillä on tilanne hyvä ja vakaa saada lapsi.
Ainoa ongelma on nyt se, että miten kertoa appivanhemmille? Miehen koko suku on lievästi sanottuna vauhkoja ylireagoijia. Varsinkin miehen äiti. Omalle suvulleni ei tarvitse kertoa, koska tiemme ovat eronneet jo vuosia sitten. Anoppini on ollut aina sitä mieltä, että tulemme mieheni kanssa eroamaan ja ensimmäiset vuodet hän yrittikin jatkuvasti ties millä syillä ja teoilla meitä erottaa siinä kuitenkaan onnistumatta.
Pelkään todella paljon kertoa miehen suvulle, koska tiedän heidän alkavan painostamaan minua aborttiin tai adoptioon, jos abortti ei ole enää mahdollinen. He ovat todella stressaavia ihmisiä, eikä se auta, ettei vastaa puhelimeen jne. Jos heille ei vastaa, he tulevat sitten oven taakse, enkä myöskään ala heitä pakoilemaan omasta kodistani.
Olen lisäksi ihminen, joka stressaa todella helposti ja murehtii asioita, enkä tahtoisi sitä tehdä raskauden aikana. Tämä on kamala sanoa, mutta taidan tosissani pelätä, en vain panikoida/hermoilla, miehen suvun reaktiota ja käyttäytymistä uutisen kertomisen jälkeen. Oli pakko saada hiukan purkaa tunteita jollekin muullekin kuin miehelle. Ei teillä olisi minkäänlaisia ideoita tilanteeseen, suuntaan tai toiseen?
Olisin kiitollinen!
Kommentit (9)
Helppo ratkaisu: älkää puhuko heille mitään. Kyllä he sitten huomaavat, jos sinulla alkaa olla vatsa kuin rantapallo.
Tämä toimii yllättävän hyvin esimerkiksi töissä: eivät kaikki tajua raskautta, vaikka maha olisi kuinka iso, jos ei ala itse höpöttämään mitään vauvajuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa vasta kun raskaus alkaa näkyä?
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 21:09"]
Helppo ratkaisu: älkää puhuko heille mitään. Kyllä he sitten huomaavat, jos sinulla alkaa olla vatsa kuin rantapallo.
Tämä toimii yllättävän hyvin esimerkiksi töissä: eivät kaikki tajua raskautta, vaikka maha olisi kuinka iso, jos ei ala itse höpöttämään mitään vauvajuttuja.
[/quote]
Mietin itsekin tuota vaihtoehtoa, mutta sekin tuntuu pelottavalta, mitäs sitten kun he huomaavat? Mitä jos ollaan silloin jossakin huonossa paikassa, kun he järjestävät kohtauksen? Ei silti ihan pois suljettu vaihtoehto, kiitos! -ap
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 21:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 21:09"]
Helppo ratkaisu: älkää puhuko heille mitään. Kyllä he sitten huomaavat, jos sinulla alkaa olla vatsa kuin rantapallo.
Tämä toimii yllättävän hyvin esimerkiksi töissä: eivät kaikki tajua raskautta, vaikka maha olisi kuinka iso, jos ei ala itse höpöttämään mitään vauvajuttuja.
[/quote]
Mietin itsekin tuota vaihtoehtoa, mutta sekin tuntuu pelottavalta, mitäs sitten kun he huomaavat? Mitä jos ollaan silloin jossakin huonossa paikassa, kun he järjestävät kohtauksen? Ei silti ihan pois suljettu vaihtoehto, kiitos! -ap
[/quote]
Siinäpähän järjestävät. Tässä taktiikassa on se hyvä puoli, että saat kaikessa rauhassa miettimisaikaa itsellesi. Alkuraskaudenkin aikana voi olla paljon tuntemuksia ja pohdintaa, ja ainakin minusta on mukavampi pohtia yksin eikä koko suvun kanssa intiimejä ja yksityisiä asioita.
Ei tarvitse kertoa. Ja valehdelkaa, kun tulee selville, että oli pitkään suunniteltu jne heti ensimmäisessä lauseessa niin luulis ettei kehtaa ruveta vouhottamaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en kertoisi tuollaisille ihmisille mitään raskaudesta, ihan tarpeeksi saa ihmetellä uutta olotilaa muutenkin, jos ensimmäinen on tulossa. En kyllä olisi missään tekemisissä muutenkaan kenenkään kanssa, joka yrittäisi erottaa minua puolisostani.
Kun raskaus on pidemmällä, alat varmasti olemaan jo paljon enemmän sujut sen raskauden kanssa enkä usko, että muiden mielipiteet tuntuvat enää niin painavilta kuin nyt, kun tilanne on ollut sinullekin uusi, yllättävä ja vaatinut varmasti paljon ajatustyötä. Annat vaan ajan kulua ja kun vatsa alkaa kasvaa, tulee se varmasti ilmi pikkuhiljaa mutta tulkoot! Se on sen ajan mietintä :)
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin myös, että mitäs jos vain sanoisi, että oli suunniteltu, kun itse huomaavat. Mutta auta armias, jos sen menen sanomaan...Sitten on piru irti. Kaipa tässä ensin pitää järjestellä omat ajatukset :) Olen yrittänyt mahdollisimman vähän olla tekemisissä miehen suvun kanssa, koska he eivät osaa arvostaa minua lainkaan, minä olen aina epäonnistuja, minulla ei ole tarpeeksi päätä opiskella mihinkään ammattiin, en osaa mitään, teen kaiken väärin, en ole tarpeeksi laiha, kaunis, urheilullinen jne... Ja tätä on ollut vuosikaudet, siitä päivästä lähtien, kun mies kertoi äidilleen meidän seurustelevan.
Joskus vain mietin, että miten näin kamalia ihmisiä voi olla olemassa ja miten he ovat osuneet juuri minun kohdalleni?
Välien poikki pistäminen olisi varmaan ihan hyvä idea tuossa kohtaa, jos nostavat kauhean metakan, tai ainakin pieni "tauko" sukulaisista.