"DINK-elämäntapa" aliarvostettua??
Toisessa ketjussa väitettiin:
Ns. DINK-elämäntapa eli kahden työssäkäyvän aikuisen lapseton parisuhde. Moni pitää tätä jonkinlaisena välivaiheena, vaikka se on oikeasti vähintään yhtä palkitsevaa kuin lapsiperhe-elämäkin.
Pitääkö mielestäsi paikkaansa?
Kommentit (38)
Noin 30-vuotiaista koostuvasta ystäväpiiristämme ehkä 80 % on lapsettomia ja useampi on sanonut tai antanut ymmärtää, ettei tule koskaan hankkimaan lapsia. Lasten hankintaa ei vain koeta oleelliseksi. Nykyisin ollaan paljon tietoisempia siitä, mitä kaikkia huonoja puolia lapsiperhe-elämään liittyy, eikä se vain ole vaivan arvoista.
Meidän tapauksessamme dinkkuiluun liittyy tosi vahvasti kaupunkilainen identiteetti ja elämäntapa: asutaan palveluiden keskellä, nautitaan ystävien kanssa kaupungin elämänmenosta, kulttuuritarjonnasta, ulkona syömisestä, puistoista ja niin edelleen. Tietynlainen hedonismi on keskeistä. Kaupunkilaisuus on selvästi tärkeämpi osa identiteettiäni kuin vaikkapa kansalaisuus: olen selvästi enemmän kotonani vaikka Neuköllnissä tai Norrebrossa kuin Forssassa tai Mäntässä.
Millä tavalla siirtyminen lapsiperhe-elämään olisi parannus dinkkuiluun? Millä tavoilla elämäni parantuisi, jos hankkisin lapsia?
Voi kun pääsisi aikakoneella minun ja mieheni dink-aikaan... En ikinä, IKINÄ enää vaihtaisi sitä tähän lapsiperhehelvettiin. :(
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 16:01"]
Millä tavalla siirtyminen lapsiperhe-elämään olisi parannus dinkkuiluun? Millä tavoilla elämäni parantuisi, jos hankkisin lapsia?
[/quote]
No ei varmaan mitenkään, jos et kerran halua lapsia. Siitähän ei ollut ap:n avauksessa kyse, vaan että DINK-elämää ei arvosteta tarpeeksi tai jotain. Jännä, kun ei tätä meidän uusperheilyäkään oikein arvosteta... (vai oisko niin etä jos ihminen on itse tyytyväinen valintoihinsa, ei tarvitse hyväksyntää ulkopuolelta)
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 16:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 16:01"]
Millä tavalla siirtyminen lapsiperhe-elämään olisi parannus dinkkuiluun? Millä tavoilla elämäni parantuisi, jos hankkisin lapsia?
[/quote]
No ei varmaan mitenkään, jos et kerran halua lapsia. Siitähän ei ollut ap:n avauksessa kyse, vaan että DINK-elämää ei arvosteta tarpeeksi tai jotain. Jännä, kun ei tätä meidän uusperheilyäkään oikein arvosteta... (vai oisko niin etä jos ihminen on itse tyytyväinen valintoihinsa, ei tarvitse hyväksyntää ulkopuolelta)
[/quote]
Millä tavalla se sitten parantuu, jos haluaa lapsia ja saa lapsen? Minä suhtaudun lasten hankintaan neutraalisti, mutta on ihan selvää, että kun paljosta joutuu luopumaan, täytyy tilallekin saada paljon.
Ymmärsin aliarvostamisen tarkoittavan sitä, että yllättävän harvat jäävät dinkuiksi ottaen huomioon, kuinka mukava ja palktseva elämäntapa se on. Useimmille se on pikemminkin lyhyt välivaihe.
Ymmärsin aliarvostamisen tarkoittavan sitä, että yllättävän harvat jäävät dinkuiksi ottaen huomioon, kuinka mukava ja palktseva elämäntapa se on. Useimmille se on pikemminkin lyhyt välivaihe.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 11:51"]
Miten voi oikeasti olla vain 3-5% ? Omassa lähipiirissä luku on varmaan lähempänä 30%.
[/quote]
Itse asun Helsingissä ja täällä asuva ystäväpiirini on melko pitkälle dink-pareja. Kai tuolla maalla sitten ihmiset lisääntyvät koska "niin kuuluu tehdä"...
[/quote]Tässä näette oikein malliesimerkin ylimielisestä asenteesta. Me fiksut kaupunkilaiset ymmärrämme olla lisääntymättä, mutta nuo maalaistollukat lisääntyvät koska ei aivokapasiteetti riitä tekemään omia harkittuja elämänvalintoja... Ilmeisesti tuollaisten kommentoijien aivokapasiteetti ei riitä tajuamaan, että perheellisyys voi olla ihan tarkkaan harkittu valinta siinä kuin lapsettomuuskin???
Älykkäät ihmiset asuvat todennäköisemmin kaupungissa kuin maaseudulla. Tietenkin maalaiset voivat tehdä harkittuja elämäntapavalintoja siinä missä kaupunkilaisetkin.
Minuakin kyllä kiinnostaisi, mikä siinä lapsiperheellisyydessä ihmisiä niin paljon kiehtoo.
Paremminkin yliarvostettua, ainakin tämän palstan aktiiveista päätellen.
Ihmisestähän tuo riippuu. Jotkut haluavat lapsia ja toiset eivät. Tietenkään dinkkuilu ei pidemmän päälle tyydytä sellaista ihmistä, joka haluaa lapsia.
No ehkä se, ehkä se ei ole. Minua huvittaa nämä amerikkalaiset termit joita täällä pohditaan. Preppyä ja wt:tä sun muuta. Olen aika varma että siksi MILF-porno on niinkin suosittua kuin on. Ennen niitä vanhoja akkoja ei jaksanut kukaan katsella.
Minulle ja miehelleni dink-elämäntapa sopii parhaiten, on sopinut jo yli 15 vuotta. :)
Eiköhän elämäntyyli yleensäkin riipu aika paljon siitä, minkä ikäisenä parisuhde solmitaan. Harva järkevä nelikymppinen ja ylikin oleva nainen alkaa enää hankkia siinä iässä lapsia. Ja sitten on tietysti niitäkin pareja, jotka eivät ole saaneet lapsia, vaikka olisivat halunneetkin.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 11:18"]
No ehkä se, ehkä se ei ole. Minua huvittaa nämä amerikkalaiset termit joita täällä pohditaan. Preppyä ja wt:tä sun muuta. Olen aika varma että siksi MILF-porno on niinkin suosittua kuin on. Ennen niitä vanhoja akkoja ei jaksanut kukaan katsella.
[/quote]
Älkää nyt tätä alapeukuttako. Twerkatkaa välillä niin ettet ole niin tunkkaisia.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 20:28"]
Toisessa ketjussa väitettiin:
Ns. DINK-elämäntapa eli kahden työssäkäyvän aikuisen lapseton parisuhde. Moni pitää tätä jonkinlaisena välivaiheena, vaikka se on oikeasti vähintään yhtä palkitsevaa kuin lapsiperhe-elämäkin.
Pitääkö mielestäsi paikkaansa?
[/quote]
Siis miksi ja kenen pitäisi erityisesti arvostaa jonkun toisen ihmisen elämäntapaa? On ihan sama (arvostuksen kannalta) millainen on joku perhemuoto. Toiset ovat mu****ja, toiset eivät. Itse arvostan sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole. Riippumatta iästä, sukupuolesta tahi uskonnosta. Puhumattakaan perheen koosta.
Miksi kukaan haluaa arvostusta sen perusteella, että on lapseton? Ja löytänyt puolison?
Minun mielestäni tämä ei ole aliarvostettua elämää, mutta tokikaan ei sovi niille, jotka lapsia kaipaavat. Me mieheni kanssa nautimme kyllä täysin siemauksin vapaasta ja (sopivan) varakkaasta elämästämme. Asumme museoviraston merkitsemässä kodissa keskustassa. Neliöhinta oli hirvittävä, mutta onneksi kahden hengen taloudessa neliöitä ei niin paljon tarvitse. Velkakin on maksettu pois alle nelikymppisinä. Vapaa-aika menee matkustellessa ja harrastaessa. Ylimääräisiä lomia otetaan palkattomana, jos tulee hinku päästä vähän pidemmälle reissulle. Elämyksiä kyllä kertyy kiikkustuolissa istumista varten. Kaupassa ei tarvitse hintalappuja katsella ja laiskuuden iskiessä voimme kävellä 50 metriä lähimpään gastropubiin vaikka ihan tavallisena arki-iltana :)
Kyllähän se niin on, että lapseton elämä vapauttaa rahaa ja aikaa sellaisiin hankintoihin ja mielitekoihin, joihin lapsiperheenä ei olisi mahdollisuutta.
On siinä hirveästi hyviä puolia. Paitsi jos toinen osapuoli jää vaikka työttömäksi, sitten eletään kahdestaan yksillä tuloilla. OINK ? :-)
Mikä kenellekin sopii. Itse elän DINK-elämää ja nautin tästä. Joku toinen haluaa elää lapsiperhe-elämää. turha miettiä mitä muut asiasta ajattelevat.