Rakastelu episiotomian jälkeen- nautintoa enää ikinä?

Älä huoli. Suurin osa näistä ongelmista sijoittuu pään sisälle. Voi olla, että sun on itse vaikea hyväksyä hetken aikaa " runneltu" vartalosi eikä seksi varmaan edes käy mielessä ekan kolmen kuukauden aikana, mutta mikään ei mene lopullisesti rikki, usko pois. Episiotomia on hyvä asia, leikkaus tehdään harkitusti ja ommellaan siististi. Arpia et tule näkemään tai huomaamaan enää niiden parannuttua. Spontaanit repeämät ovat hankalampia, kuten itselläni toisessa synnytyksessä nelikiloinen vauva tuli niin rajulla ponnistuksella ulos, että halkaisi huulen (multa:) Sekin olisi arpeutunut, ellei tikit ois irronnu (varovaisuutta niiden kanssa!) eikä halkio sit enää sulkeutunut. Mulla on nyt huulihalkio, joka ei haittaa seksielämää tai muuta elämää millään tavalla. Aluksi jännitin, miten mieheni suhtautuu, mutta ei ole ollut millänsäkään.



Ja sitten on ne kuuluisat lantionpohjalihakset. Kun treenaat ne piukiksi, sekä sun, että miehesi seksi PARANEE!!! Ainakin itse nautin paljon enemmän kuin ennen lapsia. Suosittelen synnyttämistä seksielämän parantamiseksi.

Päinvastoin nykyään on saanut jalansijaa se ajatus, että eppari ei ehkäise repeämiä vaan edesauttaa niitä, repeämät paranevat paremmin koska niissä lihassäikeet eivät katkea, suurin osa eppareista on turhia ns. rutiiniepisiotomioita, jne. Jos asia on sinulle tärkeä, valitse sairaala, jossa rutiiniepisiotomioita ei tehdä ja välilihan repeämistä ehkäistään luonnollisilla keinoilla (kuumat kääreet, öljy ym).

Mutta jos se sitten joudutaan tekemään, niin valtaosalla sen kokeneista seksielämä varmasti palautuu suunnilleen ennalleen. Arpi paranee ja vaalenee yleensä lähes huomaamatomaksi.

Heti ei kannata odottaa ihmeitä, mutta pitemmällä aikavälillä on sama, onko episiotomia tehty vai ei. Itselläni oli ensimmäisellä kertaa aika suuri leikkaushaava ja paljon repeämiä ja paraneminen kesti pitkään ja oli muutakin ongelmaa. Mutta ei siitäkään seurannut pysyvää haittaa. Itse pystyn edelleen nyt neljän vuoden jälkeen tuntemaan, missä arpi on, jos kokeilen, mutta seksiin se ei ole vaikuttanut. Olen eronnut lapseni isästä ja ensimmäisen kerran, kun olin toisen miehen kanssa (jolla ei ollut kokemusta kenestäkään synnyttäneestä), pelkäsin, että seksi on jotenkin huonompaa hänen kannaltaan, kun olen synnyttänyt, mutta näin ei todellakaan ole.

http://www.moondragon.org/obgyn/procedur es/episiotomyrepair.html



kuvia tuolla, mutta en suosittele jos et tykkää katsella lääketieteellisiä leikkausoperaatioita tai vastaavia.



" Synnytyksessä välilihaa ei tarvitsekaan leikata



Välilihaleikkauksen historia tiedetään alkavan jo 1700-luvulta. Kun synnytykset siirtyivät sairaalaan, tuli välilihaleikkauksesta itsestäänselvyys. Koko toimenpide on tehty siitä asti synnytyksissä siksi, että näin on kautta aikojen opetettu.



Jo kätilöiden koulutuksessa välihaleikkaus opetaan yhtenä synnytkseen kuuluvista rutiineista. Vielä 90-luvulla Suomessa tehtiin ensisynnyttäjistä noin 80 prosentille tämä kivulias ja nyttemin tutkimuksissa turhaksi todettu operaatio.



" Useat ulkomaalaiset tutkimukset osoittavat, että välilihan leikkaaminen ei säästä synnyttäjää repeämiltä" , sanoo ylilääkäri Erja Halmesmäki Naistenklinikalta. Tähän saakka välilihaleikkauksen tarpeellisuutta on perusteltu mm sillä, että näin vältyttäisiin vaikeilta emättimen ja peräsuolen repeämiltä. Tutkimustulokset kuitenkin antavat viitteen siitä, että välilihaleikkauksesta huolimatta voi repeämä äidille tulla.



Miksi sitten sillä leikataanko väliliha vai ei olisi merkitystä? Leikkauksessa katkaistaan aina lihakset poikki ja haava on syvä. Tämän paraneminen vie aikaa jopa useita viikkoja. Äidin on vaikea istua saati sitten ulostaa. Tikkejä tarvitaan jopa toistakymmentä. Ja niiden sulaminen aiheuttaa epämielyttävää nipistelyä äidille.



Välilihaleikkauksen tarpeellisuus herätääkin keskustelun siitä, miksi näin on vuosikausia tehty? Synnytyksessä äiti on toisten armoilla enemmän tai vähemmän. Se miten synnytys etenee on aina arvoitus. Varmaa kuitenkin on, että välilihaleikkaus ei ole ratkaisu jos synnytys pitkittyy tai vaikeutuu. Syyt ovat silloin muualla kuin siinä että lapsi ei mnahtuisi tulemaan ulos tai äidin paikat olisivat liian tiukat."



http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2001/06 0301.html



" Väliliha-arpi haittaa seksielämää



Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.

American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.



Uutispalvelu Duodecim

(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)



Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa."



http://www.tohtori.fi/terveysuutiset/faq .php3?uutiset=606



Ja vielä pitkä ja hyvä juttu täynnä tietoa os. http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynn ytys/artikkelit.php3?artikkelinr=8

Sinänsä ei vaikuttanut nautintoon, mutta...



Oikean puoleinen häppäri veltostui ja suureni. Joissain asennoissa tuntuu yhdynnässä pientä vihlontaa myös siinä vähän sisempänä.

Tikkejä oli minulla yli kymmenen ja jonkun selityksen mukaan (en tiedä pitääkö paikkansa) häppärin suuruus ja velttous johtuu siitä, että hermopäitä (tai jotain) ei ole tarkasti ommeltu kohdalleen.



Vihlontaa tuntuu myös kuukautisten aikaan; sellaista paineen tunnetta, kuin sitä revittäisi.



Mutta, ilman näitä pikku ongelmia seksi sujuu hyvin, ja paikat ovat mieheni mielestä jopa tiukemmat!



Niin, ja olen treenannut lantionpohjalihaksia eikä se treenauta (ainakaan vielä vuodessa) velttoa häppäriä normaaliin olotilaan.



Toivotaan, että tästä sai jotain tolkkua.

perinpohjaisesta selvityksestä - ja nyt ahdistukseni vaan syveni..

Voi itku, en ymmärrä miks ne ei kuuntele synnyttäjän toiveita, jos ei tahdo episiotomiaa sitä pitäisi edes kuunnella ja yrittää muuta.. en tiedä.. no, pitänee vielä nauttia seksistä viimoset päivät kun voi.. :)

Kyllä se seksi sujuu hyvin ja nautinnollisesti viel epparin jälkeenkin. Mulle eppari tehtiin ekassa synnytyksessä neljä vuotta sitten eikä se oo ikinä seksiä eika muutakaan toimintaa haitannu. Et älä vaivu epätoivoon....elämää on epparinkin jälkeen..heh:)

... meillä jokaisella on erilaiset arpikudokset. Toisilla haittaa ja toisilla ei. Itselläni eppari parantui todella loistavasti ja viisi viikkoa synnytyksestä harrastimme seksiä eikä eppari haitannut tuolloin enää yhtään. En huomannut mitään eroa aikaisempaan! Tätä nykyä seksielämämme on loistavaa, paljon parempaa kuin ennen synnytystä. Älä siis stressaa etukäteen. Näinkin voi käydä kuin meillä. Tsemppiä!

Tuon viestin piti mennä siihen epparikeskusteluun....

Eka synnytyksessä (tapahtui ulkomailla)leikattiin, mutta ompelun teki naistenlääkäri joka käytti siihen todella aikaa. Kaikki kätilöt, oma lääkärini jne sanoivat, että haava oli todella upeasti ommeltu. Paraninkin niin hyvin, että jo 10pv synnytyksestä poljin huoletta pyörällä.



Toisella kertaa annettiin revetä, synnytin Suomessa. Vaikka repeämä ei ollut kuulemma paha, kipu oli sitä. Repesin sekä häpyhuulesta että välilihasta. Kätilö ompeli hätäisesti muutaman tikin välilihaan ja se arpi kyllä tuntuu sekä yhdynnässä että tamponin laitossa. Harmittaa ihan oikeasti.



Eräs ystäväni on revennyt peräaukkoon asti ja se toipuminen kesti pitkään. En siis vastutsta leikkaamista! Miestäni arpeni eivät vaivaa lainkaan.

Episiotomia tehtiin ja siihen kohtaan sain ison verenpurkauman ja päällimmäiset ompeleet lähtivät ennenaikojaan joten haava aukesi pinnasta. Omalle psyykelle asia oli aivan hirvittävä. Olin varma että avioero tulee, kun oli mennyt jo 3kk synnytyksestä ja vieläkin kipu oli niin kova että elin selibaatissa. Miehen pussithan kykenin tyhjäämään muilla keinoin.. Kuvittelin että se minun seksielämäni oli sitten tässä. Koskaan en enää voi seksistä nauttia. Oli todella raskasta aikaa, kun ei tuntenut itseään naiseksi ollenkaan. Sitten hokkuspokkus, menkat alkoivat ja pimppa parani vauhdilla! Itkin sen jälkeen, kun sain taas ensimmäisen synnytyksen jälkeisen Ison OOOO:n. Oli iso asia.



Kuukausia manasin epparin tehnyttä kätilöä. Silppuavat vain siksi että niin on aina tehty. Toisen lapsen teko alkaa olla ajankohtaista. Otinkin sairaalaan yhteyttä että mitä teen kun haluan vauvan ja pelkään epparin tuomaa jälkipyykkiä. Sektiota en halua. Kävin juttelemasssa synnytyksestä kätilön kanssa. Vasta siellä selvisi miksi minulle oli se tehty , vauvani sydän oli ollut uupunut synnytyksestä. Vauvani sydänkäyrissä oli ollut supistusten aikana poikkeavuutta. Vauva oli täytynyt saada ulos pikaisesti, joten ei oltu voitu odottaa välilihani luonnollista venymistä. Kätilö ei ollut sydänäänistä minulle mitään sanonut, etten turhaan huolestuisi ja siten pitkittäisi synnytystä.



Tänäpäivänä olen tyytyväinen että välilihani leikattiin vaikka se kuukausia minua piinasikin. Pinnasängyssä on terve lapsi ja äidinkin seksielämä on palautunut. Itseasiassa palautunut on väärä sana, seksi on parempaa kuin ennen! ;-)



Ps. arpea ei ole vaikka episiotomia oli pitkä. Eli pimppa on ihan yhtä nätti kuin silloin ennenkin.

eli tästä löydät ohjeet välilihan öljyämiseksi.Et välttämättä tarvitse episiotomiaa lainkaan. Nykysuuntaus on että se tehdään tarvittaessa, ei varmuuden vuoksi.



http://www.ceridal.com/kysymyksia_ja_vastauksia.php

siitähän sitten valitset että arpi mahassa vai pillussa. Jos kerta eppari tehdään(joskus pakko, jos esim imukuppiveto). Itsellä kokemusta epparista ja pienestä repeämästä, tosin eri kerroilla, kummallakaan ei mitään vaikutusta seksiin. Tosin muistaa pitää, että synnytyksen jälkeen ei totisesti ole seksi ekana mielessä :-)



Koitahan nyt relata ja tilaa vaikka pelkopolille aika jos et halua alatiesynnytystä.

että sinne pelkopolille voi mennä juttelemaan epparipelosta vaikkei sektiota edes harkitsisi. Muistutan; meistä äideistä joillain saattaa olla kokemusta esim.10 synnytyksestä, useimpien äitien kokemukset rajoittuvat vain muutamaan. Kätilöt ovat ammattilaisia joilla on satojen synnytysten kokemus, omien synnytysten lisäksi. Uskalla heittäytyä heidän käsiin, he tietävät mitä tekevät!



Ps. Kenelläkään ystävälläni ei ole ollut ongelmia epparin paranemisen kanssa. Minä olen poikkeus. Vauva-palstalla me poikkeukset näymme sillä täällä on niin paljon synnyttäneitä että vertaistukea löytyy. Harvemmin kukaan aloittaa keskustelua; epparini ja huikaiseva seksikokemus 9vrk:tta synnytyksen jälkeen. Täällä korostuu nämä mönkään menneet asiat.



Mukavaa odotusta ja palkitsevaa synnytystä1



T: nro 15

jo viiden viikon päästä synnytyksestä (varmaan jo aiemminkin olisi onnistunut). Molempien synnytysten jälkeen nautintokin on ollut tallella. Itse asiassa yhdyntäorgasmin saan jopa paljon helpommin synnytysten jälkeen. Tai ehkä se on vaan iän tuomaa kypsyyttä. Oli miten oli, seksielämä tuntuu vaan paranevan ajan kuluessa -synnytyksistä ja epparista huolimatta.



Rohkeutta, synnytys on hieno kokemus :)

Miksiköhän poistavat noita viestejä noin vikkelään?

mä en halunnut epparia kun olin sen " huonoista" puolista niin kovasti lukenut, lisäksi ihmisten kauhistelut, eräskin tuttavani sanoi että synnytyksessä sattui kaikkein eniten se, kun eppari leikattiin. Mä sen kielsin sitten kun vauvalla oli kaikki hyvin, noh, sulkijalihas repesi, onneksi se on parantunut hyvin eikä mitään pidätysongelmia luojan kiitos ole ilmennyt, nyt harmittaa etten eppariin suostunut, vaikka ajattelenkin että olisi se sulkijalihas revennyt epparista huolimatta (kuten voi käydä)



nyt en siis saa enää ikinä vauvaa synnyttää:(

Kirjottelen tästä nyt ihan omalla nikillä kun olen tuolla synnytyspuolella puhunut tästä asiasta monta kymmentä kertaa. Eli ekassa synnytyksessä oli imukupin takia pakko tehdä iso eppari. Kätilö ompeli sen kiinni huolellisesti ja kauniisti, mutta koska poika joutui lastenosastolle istuin siellä kopan vieressä ihan liian paljon. Eppari aukesi. Eli se päällimmäinen ommel joka piti ihoa ja emättimen aukkoa kiinni löystyi ja aukesi n. sentin verran. Suihkuttelin haavaa huolellisesti ja kas, reilut 2 vk synnytyksestä se oli täysin kiinni. Arpi oli tietty iso ja emättimen aukossa siinä nahkarinkulassa oli sentin lovi. Ruma se oli kun mikä ja ajattelin että kunhan vauva on sen ½ vuotta, menen korjauttamaan sen. Kun kolme viikkoa oli kulunut synnytyksestä, ruvettiin seksihommiin eikä siitä arvesta ollut minkään laista vaivaa, ihan kuin mitään ei olisi ikinä leikattukaan. Miehen mielestä hänen puolestaan aivan sama miltä se pimppa näyttää, pääasia kuulemma oli se että tuntui samalta kuin ennenkin. Totesi vielä että ei kai se ihan entisen näköinen voi moisen homman jäljiltä ollakaan.



Hylkäsin sen korjausajatuksenkin sittemin, synnytin toisen lapsenkin, arpi aukesi hieman mutta sekin on somasti ommeltu, ei sitä jälkimmäistä arpea siinä edes näe. Lisääkin ajattelin vielä lapsia tehdä eikä sitä arpea ruveta korjailemaan. Olkoon siinä muistona, kun muuten on hyvä pimppa. Ja se lovi siinä aukossa on edelleen, mutta lihaksillahan sitä vehjettä puristetaan eikä sillä reiällä. (Sillä ei tosiaan ole mitään vaikutusta lihasten toimintaan, sillä lovella).



Epparin paraneminen on ihan kudostyypistä kiinni, mutta suurimmalla osalla naisista se paranee hyvin. Nykyään kyllä harvemmin leikataan jos ei ole äärimmäinen pakko.

Meillä oli jokin aika sitten esikoisen synnytys ja meille jäi paha mieli tekemättömästä episiotomiasta. Itseäni ja miestäni harmitti kovasti, ettei kätilö kyseistä toimenpidettä tehnyt, vaikka välineet olivat valmiina.Sain vaivan palkaksi useita repeämiä ja veikkaanpa näin jälkikäteen, että arvet olisivat vähän siistimmät, jos haavat olisivat kirurginveitsestä peräisin.Kipeähän tuo alaosasto oli pitkään ja kyllä siellä vieläkin on kaikenlaista ylimääräistä kumpua ja kukkulaa. Ehkä vuoden päästä voisi sitten katsoa,että mikä tilanne on ja onko voimakkaasta arpetumisesta haittaa.Yhdynnässä olimme ensimmäistä kertaa ennen jälkitarkatusta ihan puhtaasti lääketieteellisessä mielessä, jotta olisin havainnut mahdolliset ongelmat. Olen joskus tuntenut satunnaista yhdyntäkipua, mutta en läheskään aina. Olen aina ollut huono saamaan isoa o:ta varsinaisessa yhdynnässä, joten silläkään saralla ei muutosta huonompaan ja hyväillen homma on toiminut kuten ennenkin.Runsaasta pissankarkailusta kärsin alussa ja se oli pahinta sitten alun istuntakipujen, mutta ahkeralla alapään supistelujumpalla sain senkin ongelman hallintaan. Se on ihan puhdasta puppua, että seksielämää ei ole synnytyksen jälkeen ja helpostihan siihen voi itse vaikuttaa! Sairaalat tosiaan ovat nyt muodikkaasti ei episiotomian kannalla, mutta onko parempi vaihtoehto sitten kivuliaasti repeytynyt, pelokas ensisynnyttäjä? Usein, jos synnytyksessä ei itse pysty asioita vaatimaan, niin on hyvä valmistaa kumppani tai kuka tahansa muu mukana oleva tukihenkilö asialle!Älä turhaan maalaa pelkopeikkoja etukäteen seinälle, vaan kerro peloistasi esim. neuvolassa tai sairaalassa kätilöille. Rohkeutta!

Eikä mitään vaikutusta seksitouhuihin. Arvet ei edes erotu.