Lue keskustelun säännöt.
Maailman ihanin mies... mutta haluaa lapsen :(
13.05.2015 |
Minulla on ex-avioliitosta kolme isompaa lasta, miehellä ei yhtään. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni erittäin rakastunut ja kaikki toimii suhteessamme, vaikka ikäeroa meillä on 10 vuotta (minä 36, mies 26). Ollaan menossa naimisiinkin kesällä. Mutta ...suoraan sanoen en jaksaisi aloittaa enää alusta pikkulapsiaikaa, kun nuorinkin on jo 12-vuotias. Haluaisin mieluummin nauttia kahdenkeskeisestä ajasta, vapaammasta liikkumavarasta jne. Eikä minulla ole enää monta vuotta hedelmällistä aikaakaan. Mies taas haluaisi lapsen. Tiedän, että olen itsekäs jos en suo sitä hänelle ja hän vasrmasti lähtee jossain vaiheessa etsimään äitiä lapsilleen. Kumman nyt uhraan: ihanan miehen vai vapaamman elämän? Tuskin tuollaista kumppania enää löytäisin toista. Ahdistaa.
Olen sanonut miehelle välillä tästä epävarmuudesta, hän on luottavainen että minä kyllä totun ajatukseen lapsesta. Mutta kun. En välttämättä totu. Ajatus suorastaan inhottaa.
Kommentit (27)
Olen ajatellut puolisalaa, että ehkä me saadaan kuitenkin 10 onnellista vuotta. Mieshän ei ole vielä silloinkaan liian vanha isäksi. Jos en lapsia teekään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä ainakaan tee sitä lasta!ymmärrät että lapsi ansaitsee syntyä haluttuna ja toivottuna ei niin ettei äiti ole varma tunteistaan.aika huonot lähtökohdat mennä naimisiin.toi asia pitäisi pystyä selvittämään ennen sitä.tai sitten olisitte yhdessä ilman avioliittoa niin olisi eroaminen helpompaa jos se on kuitenkin edessä.
Onko joku teistä ollut samassa tilanteessa ja mitä päätitte?
Voisitteko vaan ajatella silleen, että tulee jos on tullakseen? Sinulla on kuitenkin lapsia ja rakastat miestä ilmeisesti, et toki halua häneltä riistää isyyden mahdollisuutta. Ja rakastaisit lastasi ihan kuten nykyisiäkin? Olet kuitenkin jo 36, voi olla ettei sitä lasta niin helpolla tulekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja miksi tätä alapeukutetaan??? mikä tässä pohdinnassa on väärin ja huonoa?
Tietytsi rakastaisin lasta, mutta en vain jaksaisi enää aloittaa alusta. Haluaisin elää välillä itsellekin. En haluaisi jättää tuota päätöstä "herran haltuunkaan"...pelottaa, jos tulisinkin raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:09"]
ja miksi tätä alapeukutetaan??? mikä tässä pohdinnassa on väärin ja huonoa?
[/quote]
Ai että on ok tuhlata toisen elämästä se 10 v vaan itsekkyyttään? Joo ei ole. Jos annat ymmärtää että vaan vähän epäröit, niin ohjaat toista harhaan tarkoituksella.
Itse en ole ollut samassa tilanteessa, mutta minulla on tuttavaperhe, jossa oli vastaava tilanne: nainen lähes kymmenen vuotta miestä vanhempi ja lapsia edellisestä liitosta. Mies halusi lapsen, nainen ei niinkään. Pitkällisten pohdintojen jälkeen nainen päätyi siihen, että vielä yksi lapsi on perheeseen tervetullut. Tietääkseni ovat oikein onnellinen pariskunta ja perhe, isommat lapset ovat jo yläasteikäisiä ja tuo yksi yhteinen leikki-ikäinen.
Mutta sanoisin, että jos et missään nimessä halua lapsia, niin kerro se miehelle rehellisesti ja anna miehen tehdä päätös sen mukaan. Älä teeskentele, että mielesi voi muuttua, jos oikeasti tiedät, ettei se muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelet siis vain itseäsi ja huijaat miehen avioliittoon tällä ehkä lapsia-lupauksilla vaikka tiedät ettet lasta halua etkä aio sitä tehdä. Törkeää! Väännä rautakangasta sille miehelle ettet tee enää lapsia ja jos vielä sen jälkeen mies haluaa naimisiin niin ok.
Ymmärrän sinua hyvin. Menet joko naimisiin tai et, teet kuinka tuntuu hyvältä. Ero saattaa tulla, se täytyy vain hyväksyä eikä se maailmanloppu ole. Älä kuitenkaan missään nimessä tee lasta vain miehen mieliksi, se olisi erittäin huono ratkaisu. Etenkin, kun sinulla on jo useampia lapsia. Et ole itsekäs jos et "suo" lasta miehelle, olet vain fiksu, omat rajasi ja voimavarasi tunteva ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ap pitäisin kunnon juttutuokion miehen kanssa. Kysyisin suoraan, että mitä jos en haluakaan enää lapsia, olisiko silti valmis kanssani naimisiin. Jos mies kiertelee ja kaartelee, pyytäisin edelleen vastaamaan siihen oletukseen, että lapsia ei tule. Sillä sehän on enemmän kuin todennäköistä sinun kanssasi. Voisitko elää täysin onnellisena sen mainitsemasi 10 vuotta yhdessä, jos takaraivossa koko ajan takoisi, että et halua lapsia? Ja kyllä mies varmasti jo parin vuoden kuluttua alkaa ihan tosissaan painostamaan eikä teidän liitto enää välttämättä ole silloin niin onnellinen, jos asia on teidän välissä. Tiedän, että ajatus miehen menettämisestä pelottaa mutta tiedät itsekin, että on oikein puhua asiat selviksi.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:09"]
ja miksi tätä alapeukutetaan??? mikä tässä pohdinnassa on väärin ja huonoa?
[/quote]
Minä alapeukutin sen takia, että naimisiin olet menossa, mutta et ole tehnyt miehelle päivänselväksi kantaasi lapsiin. (Sinänsä se, ettet halua lasta, on ihan ok, siitä on vain PAKKO kertoa hyvin selvästi ennen häitä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavassa tilanteessa ollut tuttavani on nykyään 5 lapsen äiti, mies sai tahtonsa läpi. Kai hän ihan tyytyväinen on oloonsa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:21"]Vastaavassa tilanteessa ollut tuttavani on nykyään 5 lapsen äiti, mies sai tahtonsa läpi. Kai hän ihan tyytyväinen on oloonsa.
[/quote]
Tuskinpa on, ei vaan halua/kehtaa siitä huudella...
Miehesi luultavasti kuvittelee, että muutat vielä mielesi lapsesta. Tee hänelle selväksi ettei mielesi muutu. Sen jälkeen hän voi valita haluaako naimisiin kanssasi vai etsiikö uuden naisen, joka haluasi lapsen.
vaikeaa vaikeaa..kun en ole valmiiksi päättänyt omaakaan kantaani - jos minä tuon ihmisen menettäisin muuten niin ehkä saattaisin taipuakin tekemään vielä sen yhden? Ja ihan varmasti rakastaisin sitä, vaikka ei nyt niin 100% toivottu olisikaan.
Olin hyvin samantapaisessa tilanteessa: itselläni kaksi kouluikäistä lasta, miesystäväni minua 8 vuotta nuorempi ja lapseton. Alussa lapsiasiaa ei käyty läpi ja tapailimme noin vuoden verran kunnes asia otettiin käsittelyyn. En halunnut enää lapsia, mies halusi. Päädyimme eroon, vaikka se sattuikin. Emme olisi voineet jatkaa, haluan että hän saa kokea perheen perustamisen - jonkun toisen kanssa.
Mitä se mies oikein näkee sussa? Onko hän mamu kun yh-mammasta on kiinnostunut. Jätä se mies ja anna sen löytää joku oman ikäinen nainen joka haluaa lapsia ja saa helpommin kuin sinä..
Sä et voi uhrata toiselta mahdollisuutta saada oma lapsi.
Joten en todellakaan menisi naimisiin.