Mies, vastaa rehellisesti: oletko koskaan ihastunut/rakastunut naiseen?
Kommentit (14)
Kyllä se miesten kyky tuon lajin tunteisiin voi epäilyttää kun ei oo koskaan ollu itse semmosten kohteena. Kertokaa vaan enemmänkin niistä naisista jos jaksatte.
ap
Ei tietenkään mies ole ollut rakastunut, se on naisten tunne! Minkä ikäinen sinä ap olet?!!
Olen rakastunut vaimokkeeseeni. Meillä on pari lastakin ja kyllä minusta hän (ja lapset) on parantanut elämänlaatuani huomattavasti. Ehkä rakastankin häntä siksi että kaikki arkisetkin asiat tuntuu mukaville. Ja että vaikka tulen töistä hikisenä kotiin niin joku silti haluaa suukotella ja halailla. En tiedä onko meillä jotain roihuavaa rakkautta ollut, mutta kyllä tuo eukko saa minut vaan niin onnelliseksi että ei sitä kai voi muuksi kun rakkaudeksi kutsua? Kyllä se yksiavioisuus kannattaa kun löytää semmosen eukon joka rakastaa sinua pyyteettömästi, teen hälle mieliksi ihan siksi kun ei noin ihanalle ihmiselle halua olla ku hyvä mies. Ei oo vielä tunteet lopahtanu siis ja 10v ollaan oltu yhdessä.
Tunnen paljon suuria tunteita edelleen yhteen mimmiin, jonka kanssa en ikinä edes seurustellut, koska olin ujo. Ala-asteella ihastuin häneen ja nyt parikymppisenä hän tulee edelleen mieleeni, vaikka näin hänet viimeksi yläasteella. Nyt tää nainen on jossain toisella paikkakunnalla opiskelemassa.
Joitakin muita ihastuksia ja naisia on ollut tässä välissä, mutta en ole parisuhteeseen halunnut näiden kanssa. Tämän tietyn mimmin kanssa haluaisin tosissaan yrittää nyt rohkaistuneena koska nämä tunteet eivät ole kadonneet mihinkään. Jos tämän yhden tytön vielä tapaisin ja voisin puhua hänen kanssaan olisin onnellinen.
Monta kertaa. Yleensä tunne on lopahtanut jokun aikaa sen jälkeen kun on tajunnut ettei ole mitään mahdollisuuksia tai on yrittänyt ja saanut pakit.
Mitä vittua? Tietenkin. Moneen naiseen olen ihastunut, yhteen sanoisin, että rakastunut.
Ihastunut kaksi kertaa, rakastunut en kertaakaan. Yhteistä näissä oli se, että kummallakin kertaa järkeni sanoi alusta asti ettei tästä tule mitään, tuon kanssa ei ole riittävästi samalla aaltopituudella, en oikeasti viihtyisi tuon seurassa pidempää aikaa. Mutta ihastuminen on sokeaa ja sitä havahtui kerta toisensa jälkeen ajattelemasta "mitäköhän hän ajattelee minusta" tai "saisikohan tällä tavalla positiivista vastakaikua".
ihastuin lapsena erääseen sukulaiseeni(tyttö)hänkin oli ihastunut myös minuun.Leikimme yhdessä aina kun tapasimme,leikimme aina 16 vuotiaiksi asti kunnes lopulta kasvoimme erillemme.Hän muutti amerikkaan ja minä jäin tänne suomeen.Olemme tavanneet toisiamme silloin tällöin aikuisenakin,mutta se on poissa kipinä meinaan.Nykyään olemme vain kavereita,kaukaisia sellaisia.
Tästä ei tiedä kovin moni sukulaisistamme,ainoastaan vain muutamat samanikäiset sukulaisserkut.Jotka hengailivat joskus kanssamme,eivätkä voineet olla huomaamatta.
Olen ollut monesti ja aina lopahti siihen että nainen hylkäsi minut. Paitsi ihan ensimmäiset rakkaudet jolloin olin liian ujo edes kertomaan asiasta.
Olen, ja olen edelleen. 42 vuotta sitä on toistaiseksi kestänyt.
Olen. Kerran, poikamiesvuosinani. Kaunis ja fiksu nuori nainen (lääkäri nykyään) jonka kanssa vietin unohtumattoman vuorokauden (juu, myös kaunista ja intohimoista seksiä). Mutta koska luulin olevani hänelle hetken huvi, en kysynyt mitään jatkon päälle ja menin menojani seuraavan luo.
Kesti yli vuoden päästä hänestä irti. Ja viilsi syvältä kun kuulin monta vuotta myöhemmin hänen olleen ensin korviaan myöten minuun ihastunut / rakastunut ja sen jälkeen hyvin tyrmistynyt kuultuaan minun mennen hänen luotansa seuraavan luo ja tehnyt ns temput. Eikä hän halunnut "jostain syystä" olla mitenkään tekemisissä kanssani.
On muuten ainoa nainen jonka menetystä olen itkenyt..