Lue keskustelun säännöt.
kyllä sitä välillä tuntee olonsa niin yksinäiseksi...
20.09.2006 |
6kk vauvan kanssa kotona. En tunne juuri ketään tältä alueelta, kaikki omat kaverit on töissä tai ympäri maata tai ulkomailla.
Jotenkin oletin että " vauvapiireissä" löytää kavereita helposti, kunhan menee puistoon tai kerhoihin. Niin ei ole käynytkään... puistoissa ei ole juuri ketään ja siellä on tyhmä pyöriä noin pienen kanssa. Kerhoissa olen käynyt mutta jotenkin se small-talk tuntuu niin teennäiseltä, en mä ole tutustunut siellä keneenkään. Joskus väsyttää niin paljon että tuntuu ettei saa edes mitään järkevää suustaan.
Mulla on ikävä mun ystäviä ja toivon niin että joku heistä asuisi tässä lähellä... voisi päivällä raahautua sinne huonosti nukutun yön jälkeen vauva kainalossa ja kaveri ymmärtäisi puolesta sanasta kaiken mitä tarkoitan.
Tämä vuodatus auttoi jo vähän.
Kommentit (5)
En mä kehtais tämmösen ruikutuksen kautta keneenkään tutustua :)
Pakko aktivoitua jotenkin, laittaa vaikka ilmoitus tonne ystävä-puolelle...
oli kiva kuulla että tämmöisiä ihmisiä on muitakin, jotenkin tänäänkin tuntu että olen ainut näin surkea tapaus maan päällä... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden ihmisen kanssa sitten kemiat kolahti nappiinsa ja tapaamme/soittelemme säännöllisesti. Nyt vain vähentynyt kun hän palasi kouluun+töihin, ja remontteeraakin vielä, eli seuran puute hieman vaivaa. Tuntuu että avoimessa päiväkodissakin, jossa käymme lasten kanssa, ei kehtaa " tyrkyttää" seuraansa kellekään kun tuntuisi kovin nololta jos tämä ihminen sitten kieltäytyisikin. Mutta näin minullakin, toivottavasti löydät sopivan ystävän itsellesi =)
kavereita joka päivälle... pitäisi sopia että ystävää etsivillä olisi joku neilikka rinnassa että uskaltaisi tosissaan lähestyä :) ap
pelkkä lapsi ei riitä ystävyyden pohjalle. Olen vähän sitä tyyppiä että tulen toimeen kaikkien kanssa(eikä osaa muuta kuvitellakaan... ), mutta jos ei kolahda niin ei sitä jaksaisi " väkisinkään" kaveerata. Tämän vuoksi oli ihan mukava vaihtaa muutama meili ennen mahdollista tapaamista. Avoimessa taas pääsee tutustumaan " ensin" , ja parin äiti-ihmisen kanssa tekisikin mieli kaveerata enemmänkin. Olen vain niin hölmö ja mietin että mitä jos toinen suostuukin kaffelle vain kun ei kehtaa kieltäytyä, ja sitten jatkossa välttelee aina kun kohdataan =O . On se niin vaikeaa
Auts, nyt vaipaton vauva pissasi uudet nahkasaappaani, pitänee mennä =p ...................... voe elämää
Mulla on täysin sama tilanne. Nyt ainoa johon olin tääl tutustunu (naapuri) lähti töihin äippäloman jälkeen. Seki ilo meni. Missäpäin sä asut?