Käytkö PSYKOTERAPIASSA?
Onko ihan normaalia, että joskus terapiasta lähtiessäsi olosi on masentuneempi kuin sinne mennessä? Että sinulle jää ihan paska fiilis?
Jotenkin tuntuu aina että aika loppuu liian pian ja asiat jää AINA kesken... Muilla samanlaista?
Kommentit (11)
kuin Pamela Anderssonin kotiseksivideo: lopulta se päätyy aina vääriin käsiin.
Olen yrittänyt keskittyä olennaiseen elämässäni ja opetellut hyväksymään vajavaisuuteni ja heikkouteni. Olen myös huomannut, että monet sanattomat, ilman puhetta tehtävät puuhat sopivat minulle. Maalaaminen, ulkoilu, Ikean vehkeiden kokoaminen ym.
Vasta terapiassa tajuan, että elämäni on läpimätä ja minulla ei ole mitään syytä olla iloinen ja tyytyväinen elämääni.
Olen käynyt 1, 5 buotta psykoterapiassa ja välillä olen ollut tosi suuttunut terapeutille ja niin tuohkeissani
Aina en edes tiedä, että onko siitä hyötyä---Tulenko vaan entistä hullummaksi
ovat mielestäni selviytyneet entistä huonommin elämässään. Liekö sattumaa?
Parempaan suuntaan olen mennyt ja paljonkin. Monesti terapiatunnin jälkeen on kurja olo, mutta eikö se nyt ole ihan normaalia, kun ajatellaan, miten ikävistä asioista siellä tulee puhuttua!
Muutos ei tosiaan tapahdu helposti ja terapia on melko kivinen tie. Jos olisin etukäteen tiennyt, miten paljon aikaa, rahaa ja vaivaa terapia tulee nielemään, en olisi ryhtynyt touhuun, mutta nyt olen kuitenkin iloinen, että aloitin sen.
vaikea sanoa, että olisinko pässyt samaan lopputulokseen pelkillä masislääkkeillä ja ajankululla. En koskaan puhunut kaikista jutuista terapiassa :(
hiukkasen huonompaankin terapiaan, jos se pitää minut hengissä.
Olisi kai hyvä kirjata kotona ajatuksiaan seur kertaa varten, mutta en koskaan ole niin saanut tehtyä.