Pari vuotta sitten kysyin miten pääsen ajopelosta
Kiitos teille. Aloin vain ajamaan, ensin treenaamalla hiljaiseen aikaan, käytiin miehen kanssa harjoittelemassa taskuparkkeerausta ja parkkeerausta, vähitellen vilkkaampiin aikoihin. Nyt uskallan ajaa missä vaan mihin aikaan vaan. Ajan paljon maantiellä ja muutaman kerran on sattunut tilanne, että vasemmalle kääntyvä tulee yllättäen eteen - yksi näistä tosi paha, mutta onneksi ei ollut liukasta. Olen näistäkin selvinnyt omalla tarkkaavaisuudella ja todennut reaktionopeuteni tosi hyväksi. Joskus meinaan itsekin möhliä, mutta mietin niitä hetken ja olen seuraavalla kerralla tarkkaavaisempi. Minusta on tullut jo hyvä kuski, hallitsen auton hyvin eikä edes keskusta ruuhka-aikaan pelota. Noita pyöräilijöitä ja jalankulkijoita tulee välillä eteen mistä sattuu, mutta nekin olen saanut väistettyä. Tarkoitan siis paikoista joissa ei saisi edes tulla vaan voisi saada sakot. Kuten nelikaistaisella tiellä yksi ajoi vastaantulijoiden kaistan reunaa.
Kommentit (4)
Kiva kuulla. Alkuajan varovaisuus ja arkuus liikenteessä on ihan hyväkin asia. Kaikkein pahimpia ja kohtalokkaimpia mokaajia liikenteessä ovat nuoret vasta ajokortin saaneet miehet, jotka luulee olevansa rallikuskeja tai muuten armoitettuja loistavia ajajia, jotka ajavat taitoihinsa ja kokemukseensa nähden aivan liian kovaa.
Varovaisuus on hyvä asia ja usein näistä alun epävarmoista (nais)kuskeista kehittyy hyviä ja tarkkaavaisia ajajia eikä mitään liikenteen Touhoja.
Alat kehittyä kuskina, kun osaat epäillä omia taitojasi ja huomiota riittää niillekin, jotka eivät noudata liikennesääntöjä. Pitää olla valppaana kaikkien ja kaiken suhteen. Onneksi olkoon.
Oon poikkeuksellisesti ajanut tänä vuonna vain reilun tuhat kilsaa ja se näkyy heti ajorefleksien taantumisena. Eli ajaminen on tosiaan paras neuvo, kyllä se siitä sujuvoituu koko ajan kun vaan aloittaa ja tekee säännöllisesti.
Taidan muistaa sun kysymyksen. Vaikka en osannutaan neuvoa. Tää on kyllä joskus ihan hyvä ja toimiva palsta! :) Onnea sulle!