Tuntuuko sinusta että puoliso elää sinun kustannuksellasi?

Tietysti, koska teen niin. Mulla on paljon enemmän rahaa ja talo on mun niin maksan kaiken. Lisäksi mies on työssä minulla niin maksan sille myös palkkaa.

Kyllä tuntuu ja vähän näin onkin. Perheelle on itsestään selväää, että minä maksan lomat ja kaiken ylimääräisen, koska mies on aina p.a.

Olisi kiva saada itsellekin joskus jotain, mutta ei. Vituttaahan tämä, sanomattakin selvää.

No tällä hetkellä joo. Meillä on yhteinen yritys, tai se on kyllä miehen nimissä... Mies on puolitoistaviikkoa mökillä, mä teen täällä töitä. Edellinen vastaava juttu pari viikkoa sitten. Koko kesä menee näin, käyn jonkun viikonlopun mökillä. Muuten olen kiinni kotona. Syitähän piisaa, vanhempia pitää auttaa, psoria pitää päästä hoitamaan auringossa, vene vaatii kunnostusta jne. Mä osaan hoitaa kaikki firman hommat, mies ei pysty hoitamaan esim. asiakaspalvelua ja myyntiä, joten jos en tekisi, pulju olisi käytännössä kiinni. Voin kertoa, että vituttaa.

Tuntuu, joskaan ei ole rahasta kyse. Meillä on pienet tulot, minä kotiäiti/Pph eli omista kh-tuki ja vieraista puolikas Pph:n palkka. mies työkkärin koulutuksessa eli ansiosidonnainen + päiväraha.
Minä kasvatan meidän lapset, hoidan meidän kodin. Mies kehittää itseään (koulutuksella jossa ei ole töitä 200km säteellä muttakun on niin jännää) ja pitää pitkiä kahvi- ja ruokataukoja joihin tuhlaa päivässä enemmän rahaa kuin minä viiden lapsen plus itseni ruokiin. Vapaa-aikana harrastelee. Nytkin viikonloppuna molemmat päivät aamusta iltaan. Minä käyn tunnin viikossa jumpassa. Illat mies istuu sohvalla, mulla riittää kotitöitä yleensä 22-23 asti, usein mies menee jo nukkumaan ennenkuin olen valmis.

Kovin on ylpeä siitä kun hänellä on niin mahtavat lapset (joiden kanssa viettää noin vartin päivässä..)

Vähän, joskus. Miehellä on ulosottovelkaa, jota maksaa. Asunto, auto ja käytännössä kaikki irtaimisto on minun ostamaani. Mies maksaa puolet suurimmasta osaa juoksevista kuluista, eli käytännössä elää naurettavan halvalla. Tilanne on ok toistaiseksi, mutta kyllä edellytän sitä, että mies lyhentää velkaansa nopeasti, että pääsee joskus osallistumaan hankintoihinkin. Asunto on kahdelle aika pieni.

Aloittajan tilanteeseen kommentoisin, että lapset muuttavat asiaa aika tavalla. Onko puolisosi ollut lasten takia pois työelämästä kauemmin kuin sinä? Lasten aiheuttaman tulonmenetykset kuuluvat molemmille vanhemmille, ei vain toiselle. Entä kuka tekee enemmän lastenhoitoa ja kotitöitä? Nekin ovat rahan arvoisia. Ja vaikka kaikki tämä menisi tasan, niin jos silti tienaat paljon enemmän kuin vaimosi, niin haluatko tosissaan kerätä rahaa johonkin yksityiseen huvirahastoon etkä antaa lastesi nauttia siitä? 

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:48"]

Tästä on esimerkki itselläni. Ottaa niin kaaliin kun puolisoni ja perhe elää minun tuloillani. Toisinaan tekis mieli lyödä hanskat naulaan ja sanoa että potut pottuina ja lapsista puolet molemmilta. Muuten parisuhde toimii normaalisti. T. M38

[/quote]

Miten parisuhde toimii normaalisti? Sinä teet puolet kaikista kotitöistä ja lasten hoidosta ja muusta vastaavasta, vai oletko niitä miehiä joiden kotitöihin kuuluu autonrenkaiden vaihto kaksi kertaa vuodessa?
[/quote]

Puhumattakaan hoitovapaiden jakamisesta ja sen taloudellisen taakan kantamisesta, mikäxseuraus tällä on urakehitykseen ja eläkekertymään. Ei kai ap vain vapaamatkusta vaimonsa kustannuksella tämän suhteen? On ne lapset sinunkin.

Ei tunnu. Tienaan ainakin tuplana sen mitä mies. Meillä on omat tilit ja ostetaan yhtä paljon ruokaa, laskut maksetaan puokkiin... Mulla säästyy rahaa, kun miehen kanssa ei voi tehdä juuri mitään mikä maksaa, kuten lomailla tai käydä hienossa ravintolassa syömässä. Säästän "pahan päivän varalle" ja ilman hätävaratiliäni olisimme monesti olleet pulassa (sairastumiset, auton hajoaminen...) Toivoisin että mies vielä joskus tienaisi enemmän jotta voisimme perustaa perheen. Nyt mulla ole varaa jäädä pois töistä.

Ei varmasti tunnu, päinvastoin. Haluaisin mennä töihin, enkä koe lainkaan olevani kotiäitityyppiä, mutta olosuhteiden pakosta (miehen työkomennuksen takia) vielä sinnittelen.

Tuntuu. Tämä on tilanne lukemattomilla naisilla Suomessa.

Tienaan enemmän kuin mies ja teen valtaosan kotitöistä, koska mies ei suostu tekemään mitään. Hän ei jostain mystisestä syystä ymmärrä, että kotitöitä pitää tehdä.

Mies matkustaa mielellään kavereiden kanssa kalastamaan tai metsästämään, mutta ei tunnu käsittävän, että rahaa tarvitaan myös lasten menoihin ja lomamatkoihin.

Ideaalitilanteessa eroaisin, mutta en halua erota lasten vuoksi. Jatkan yksinkertaiseksi muuttuneen "miehen" ja lasteni elättämistä jatkossakin.

Nuorempana mies käyttäytyi fiksummin, mutta ehkä kaljuuntuminen ja peniksen lörpähtäminen vaikuttaa myös muuhun käytökseen. 

Ei tunnu. En pitäisi meitä parisuhteessa olevina vaan kämppäkavereina jos pitäisi kaikki laittaa puoliksi. Yhteiselle tilille tulee molempien rahat ja ihan aidosti yhteisinä niitä pidän.
T. tulot 5000e, miehellä puolet vähemmän.

Sano nyt vielä että vaimo on äitiyslomalla

Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan. Eli jos toisella on tuloja ja toisella ei, tulollinen elättää molemmat. 

Ei, vaikka mies on työtön ja itse töissä. Mulla on vähän pääomatuloja joten sikälikään ei harmita, kun en mäkään niitä ole itse tienannut. Mutta mies kyllä tekee kaikella tapaa osansa perheen eteen, hoitaa lapsia ja taloa. N42

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:54"]

Ei, vaikka mies on työtön ja itse töissä. Mulla on vähän pääomatuloja joten sikälikään ei harmita, kun en mäkään niitä ole itse tienannut. Mutta mies kyllä tekee kaikella tapaa osansa perheen eteen, hoitaa lapsia ja taloa. N42

[/quote]

Niin ja me ollaan vielä avoliitossakin (minä en halua muuta).

Jos mies vaikuttaisi olevan kanssani vain rahan takia niin sitten ehkä harmittaisi, mutta en epäile sellaista. Hän maksoi aiemmin paljon enemmän kuluja kun oli töissä ja minä osa-aikaisena. Aina maksoi avokätisesti, ei todellakaan pihistänyt. Siksi olen oikeastaan vain iloinen kun nyt voin antaa takaisin. En minäkään hänen kanssaan rahan takia ollut, todellakaan. On omaakin varallisuutta, kuten sanoin. Ja muutenkin!

5

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:54"]

Ei, vaikka mies on työtön ja itse töissä. Mulla on vähän pääomatuloja joten sikälikään ei harmita, kun en mäkään niitä ole itse tienannut. Mutta mies kyllä tekee kaikella tapaa osansa perheen eteen, hoitaa lapsia ja taloa. N42

[/quote]

Ai miten et ole tienannut pääomatulojasi? Olethan sijoittanut ne tai joku on sijoittanut ne puolestasi johonkin tuottavaan ja saat siis pääomatuloja sen varallisuuden tuottamana, sen varallisuuden tekemästä "työstä".

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:54"]

Ei, vaikka mies on työtön ja itse töissä. Mulla on vähän pääomatuloja joten sikälikään ei harmita, kun en mäkään niitä ole itse tienannut. Mutta mies kyllä tekee kaikella tapaa osansa perheen eteen, hoitaa lapsia ja taloa. N42

[/quote]

Ai miten et ole tienannut pääomatulojasi? Olethan sijoittanut ne tai joku on sijoittanut ne puolestasi johonkin tuottavaan ja saat siis pääomatuloja sen varallisuuden tuottamana, sen varallisuuden tekemästä "työstä".

[/quote]

Mä oon saanut ne ennakkoperintönä.

Ei tunnu, pikemminkin minä elän miehen kustannuksella kun teen tällä hetkellä aika vähän töitä. Onneksi on pääomatuloja. Joskus on tosin ollut toisinkin päin joten meillä mennään yhdessä eteenpäin.

Ei tunnu, vaikka mies on työttömänä ja pääosin mun tuloilla elellään.

Mä elätin miestäni ekat liki kolme vuotta, kun ex yrittäjä ei saanut edes työttömyystukea, ei mitään. Nyt saadaan suht samaa palkkaa. Kun jäämme eläkkeelle, niin mieheni palkka tulee olemaan pieni, mun paöjon isompi. Silti ei ota päähän, joskus toki huolestuttaa, kuinka pärjäämme ( kun on jo jotain kroonisia sairuksia )