Lue keskustelun säännöt.
Uskotko Jumalaan tai "johonkin suurempaan"?
27.06.2015 |
Kristinuskon mukaan vai jotenkin muuten (miten)?
Oletko aina uskonut samalla tavalla?
Kommentit (10)
Minä olen kaksikymppinen mies ja uskon Jumalaan. Siis tähän kristinuskon Jumalaan. Olen kai ihan pienestä asti uskonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen gnostilainen mystikko. En usko Jumalaan vaan tiedän että kaikki on Jumalaa.
En. En muista että olisin koskaan uskonut.
Ei kai sitä tarvi ku kattoa tähtitaivasta. Siinä on jotakin suurempaa mikä ei ole edes yskosta kiinni. Johonkin uskon siis. En tiedä mikä se on tosin.
En, enkä ole koskaan uskonut. Kyseenalaistin jo ala-asteella kaikenmaailman moosekset ja ihmeteot, pidin niitä vain ihan normaaleina satuina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Uskoin lapsena siihen mitä seurakunnan päiväkerhossa ja koulun uskontotunneilla opetettiin.
Olen eronnut kirkosta, mutta uskon suurempaan voimaan. Itse asiassa en usko siihen, vaan tunnen sen ja minusta se on ihan filosofisesti ja loogisesti selitettävissä oleva asia. Olen ehdottomasti uskontoja vastaan ja täytyy tunnustaa, että suhtaudun kaikkiin uskovaisiin aina vähän alentuvasti. Musta on vaan niin typerää uskoa johonkin täysin älyttömiin ja lähes mielivaltaisiin dogmeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, mutta en osaa tarkasti määritellä. Ehkä alkulähde on paras nimitys tai kuvaus. En ole aina uskonut niin. Pienenä mietin voisiko Jumala olla totta ja päädyin siihen tulokseen, että aivan mahdotonta koska mulla oli asiasta kristinuskon antama naivi käsitys.
Nuorena olin siis ateisti, eikä mulla siis koskaan ollutkaan mitään uskoa olemassa. Sitten pikkuhiljaa aloin miettiä etteivät asiat ehkä ole niin yksinkertaisia kuin mille ateistin maailma näyttää, eli etteikö jotain, mistä emme kylläkään voi väittää mitään, mutta joka mahdollistaa ihmisten enkeli- ja Jumalakokemukset tms. voisi olla olemassa.
Nykyään en ole enää tosiaankaan ateisti, mutta en kannata myöskään mitään uskontoa. Nehän ovat vain ihmisen luomia oppirakennelmia, enkä voisi mitenkään mitään sellaista noudattaa saati uskoa. Mutta mulla on kokemuksia, joiden takia ajattelen, että immateriaa on niin paljon, että emmeköhän mekin elä oikeastaan joinain muinakin kuin maallisina ruumiina ja palaa välillä hengiksi tms. kun ruumis kuolee.
Joo uskon. Jos joku jumaluus on olemassa niin silti sitä suurempi on (ihmisten) rajaton tyhmyys. Ensin oli tyhmyys, sitten tyhmyys sai Idean. Lopulta tyhmyys sai tiivistettyä itsensä pieniksi osiksi jotka kutsuvat itseään nimellä ihminen. t: tyhmä jonka tyhmyyden pohdiskelu on saanut uskonnollisen fanaattisuuden piirteitä ja tästä syystä tuntee itsensä rajattoman tyhmäksi
Kyllä uskon ja olen kristitty.
On tässä elämän aikana ollut monenlaisia uskonvaiheita. Vankka lapsenusko vaihtui jossain vaiheessa epäilyksi ja halusin löytää totuuden ja kävin läpi mielessäni muitakin uskontoja ja elämänkatsomuksia ym. Nyt kolmevitosena olen päätynyt takaisin kristinuskoon. Aina kuitenkin epäilyksen vuosinanikin pidin mahdollisena kristinuskon oikeellisuutta eli en koskaan ole uskosta luopunut, mutta aika monenlaisia vaiheita tässä on ollut.