Erittäin temperamenttinen 1v 10kk poika, onkos muilla vastaavaa?
Poika ei vielä juurikaan puhu, osaa kyllä sanoa yksittäisiä sanoja mutta harvemmin niitä sanoo ääneen. Osaa kyllä toistaa perässä paljon sanoja. Mutta hän käyttää kommunikoinnissaan huutamista, ja sitä riittää... esim. tänään on ollut "huutopäivä", yhtä huutoa joka asiasta. Ruokapöydässäkin "jatkuvasti" tavoittelee käsillään jotain ja huutaa, ei yritäkään sanoa mitä haluaa, vaan huutaa. Välillä kaikki tuntuu olevan yhtä huutoa... muilla vastaavaa? Ja miten saisi pojan vähentämään huutamista ja esittämään asioita puhumalla?
Kommentit (8)
On ihan samanlainen kausi menossa kuopuksen kanssa, kun puhe ei vielä niin sujuvaa.... Paljon juttelua, kirjoja, leikkikavereita... Sieltä ne sanat tarttuu pikkuhiljaa...
Mitä erikoista tuossa on? Odotapa kun hän on kolme vee...
Lapsi on varmasti turhautunut kun ei osaa ilmaista itseään sanoin? Ja tavallaan haluaa teidän ymmärtävän pelkästä huutamisesta ja osoittelusta. Tietynlaista hallintaa osaa käyttää. Alatte ymmärtää häntä ihan vähäeleisesti jatkossa ettekä lähde provosoimaan lasta. Siis ehdotatte ääneen max kaksi kertaa mitä lapsi tahtoo ja sitten annatte olla ettekä kiinnitä huomiota raivoavaan lapseen. Tsemppiä!
Ajattele asiaa siltä kantilta että kuinka turhautunut itse olisit jos yrittäisit saada haluamasi ihmisiltä jotka eivät ymmärrä puhettasi. Esitä lapselle kysymyksiä joihin osaa vastata niin kokee tulleensa ymmärretyksi. Tosin tuossa iässä voi olla jo uhmaakin tulossa joten lapsi ei ehkä itsekään tiedä mitä haluaa. Voi toista, ei ole elo helppoa:'(
Näin olen itsekin asian pähkäillyt, että hän turhautuu kun ei osaa vielä puhumalla sanoa asioitaan ja mitä haluaa. Menee sitten huutamiseksi :( Ja se ei sitten hevin lopukaan, kun alkaa. Ja monesti esim kyläpaikkaan mennessä hän pitää ensimmäiseksi "huutokonsertin"... Kirjoja on koetettu katsella ja lueskella mutta hän ei oikein jaksa keskittyä vielä. No, kärsivällisyyttä nyt vaaditaan.
ap
Meillä 2v4kk osannut puhua jo kauan mutta silti kaikki aina kiukuttelua ellei olla ulkona. Huutoa ja vänkymistä ja sotkemista joka sekunti.
Sanoin nuorimmaisestani jo kun hän oli vuoden vanha, että me ollaan vielä pissassa tämän lapsen kanssa. Tyttö on kohta kolme ja puoli, ja toden totta, edes neuvolasta en saanut ohjeita selviämiseen hänen kanssaan. Ja hän on sentään neljäs lapsemme, onneksi hänen kaksoisveljensä on ihan toista maata. Ja minä hölmö kun luulin että nro kakkosemme on hankala...
Ja ei, lapsessa ei ole mitään vikaa. Paitsi että hän on luonteeltaan hyvin pitkälle kuin isoisänsä (oma isäni), eikä kyseisen isoisänkään kanssa ole helppo tulla toimeen. Isäni kanssa minun ei ole pakko olla läheisissä väleissä, mutta lapseni minun on pakko kasvattaa. Joten minkäs teet. Näillä mennään.
Nuorimmaisen kun saan hengissä aikuiseksi ja omilleen, niin olen harmaapäinen hermoraunio.
Ei kuulosta ihan normaalilta.