Olin luullut, että jos on ihastunut johonkin,
niin ei se nyt ihan yhtäkkiä voi loppua. Mies vaan kohteli minua niin huonosti, että ihastus loppui kuin seinään. Nyt hinkuu takaisin, mutta rehellisesti voin sanoa, ettei yhtään edes kiinnosta. Ei vaikka olin aikaisemmin mielettömän ihastunut häneen. Tämmöstä tänään.
Kommentit (14)
Kyllä niin voi käydä. Vaaleanpunaiset silmälasit lähtee silmiltä aika nopsaan, jos toinen kohtelee huonosti. Hyvä niin!
Minulla kävi näin. Ei yhtäkkiä, kauan siedin loukkauksia, mutta niin ne tunteet vain loppuivat. Ei pelkkä komeus tee miehestä ihanaa, kyllä siihen luonne vaikuttaa myös.
Hassua, mä just eilen juttelin kaverille vähän samasta aiheesta. Tapasin erään harrastusryhmän kautta yhden miehen, johon ihastuin päätä pahkaa. Sitten jotain tapahtui, musta tuntuu että kaikki lähti yhdestä väärinkäsityksestä, jonka perusteella hänelle ehkä tuli olo että en ole kiinnostunut. Ja miehen käytös mua kohtaan muuttui täysin.
Esim huomaan että hän on mukava ja huomioi KAIKKIA muita ryhmässä (on siis ohjaaja-asemassa, onneksi ei ainut ohjaaja) mutta ei minua! Myös antaa kehuja ja rakentavia kommentteja muille, mutta minulle on hiljaa. Jos itse käyn kysymässä henkilökohtaista palautetta harjoituskerran jälkeen toki vastaa ihan asiallisesti.
Tehtiin viimeksi yhtä parityöskentelyä, jossa kysyin kysymyksen ja tämä mies ihan tiuskasi ettei minun siitä kysymästäni asiasta tarvitse välittää (miten hän sen saa päättää puolestani??). Parinani ollut toinen nainen kanssa tuon jälkeen kun juteltiin sanoi suoraan että "Olipa hän ilkeä sua kohtaan kun kysyit tuosta, aika outoa". Mun tunteet on kyl nyt tästä kuollut ihan täysin. Suoraan sanottuna ärsyttää vaan koko tyyppi ja harmittaa, kun hän oli alussa niin mukava ja kiva ohjaaja muakin kohtaan.
viimeisessä tapauksessa mies oireilee näköjään mielensäpahoittamista aika räikeästi. Harmillinen tilanne sikäli että nähtävästi molemmilla osapuolilla on alkuun ollu jonkin asteista ihastusta.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 09:02"]
viimeisessä tapauksessa mies oireilee näköjään mielensäpahoittamista aika räikeästi. Harmillinen tilanne sikäli että nähtävästi molemmilla osapuolilla on alkuun ollu jonkin asteista ihastusta.
[/quote]
Niinpä! Ja tuosta käytöksestä tullut olo että ehkä ihan hyvä että ei meistä mitään tullut. Olisi ollut aika vaikeaa jos olisi suhteessakin noin kiukutellut.
Ja kuitenkin joku osa mussa haluaisi että jotenkin sais asiat korjattua meidän väliltä. Joko silleen kaveripohjalta että ees harastaminen sujuisi mukavasti yhdessä, tai sitten että sais katsottua josko väärinkäsitykset korjaantuis ja jotain suhteenpoikasta vois yrittää. Hankala tilann kyllä.
5
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 08:59"]
Hassua, mä just eilen juttelin kaverille vähän samasta aiheesta. Tapasin erään harrastusryhmän kautta yhden miehen, johon ihastuin päätä pahkaa. Sitten jotain tapahtui, musta tuntuu että kaikki lähti yhdestä väärinkäsityksestä, jonka perusteella hänelle ehkä tuli olo että en ole kiinnostunut. Ja miehen käytös mua kohtaan muuttui täysin.
Esim huomaan että hän on mukava ja huomioi KAIKKIA muita ryhmässä (on siis ohjaaja-asemassa, onneksi ei ainut ohjaaja) mutta ei minua! Myös antaa kehuja ja rakentavia kommentteja muille, mutta minulle on hiljaa. Jos itse käyn kysymässä henkilökohtaista palautetta harjoituskerran jälkeen toki vastaa ihan asiallisesti.
Tehtiin viimeksi yhtä parityöskentelyä, jossa kysyin kysymyksen ja tämä mies ihan tiuskasi ettei minun siitä kysymästäni asiasta tarvitse välittää (miten hän sen saa päättää puolestani??). Parinani ollut toinen nainen kanssa tuon jälkeen kun juteltiin sanoi suoraan että "Olipa hän ilkeä sua kohtaan kun kysyit tuosta, aika outoa". Mun tunteet on kyl nyt tästä kuollut ihan täysin. Suoraan sanottuna ärsyttää vaan koko tyyppi ja harmittaa, kun hän oli alussa niin mukava ja kiva ohjaaja muakin kohtaan.
[/quote]. Samantyyppisä kokemusta. Mies ei suostu juttelemaan enää edes asiallisesti. Osoittaamieltä kuin pikkukakara. No eipä tuossa menetä mitään.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 09:21"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 08:59"]
Hassua, mä just eilen juttelin kaverille vähän samasta aiheesta. Tapasin erään harrastusryhmän kautta yhden miehen, johon ihastuin päätä pahkaa. Sitten jotain tapahtui, musta tuntuu että kaikki lähti yhdestä väärinkäsityksestä, jonka perusteella hänelle ehkä tuli olo että en ole kiinnostunut. Ja miehen käytös mua kohtaan muuttui täysin.
Esim huomaan että hän on mukava ja huomioi KAIKKIA muita ryhmässä (on siis ohjaaja-asemassa, onneksi ei ainut ohjaaja) mutta ei minua! Myös antaa kehuja ja rakentavia kommentteja muille, mutta minulle on hiljaa. Jos itse käyn kysymässä henkilökohtaista palautetta harjoituskerran jälkeen toki vastaa ihan asiallisesti.
Tehtiin viimeksi yhtä parityöskentelyä, jossa kysyin kysymyksen ja tämä mies ihan tiuskasi ettei minun siitä kysymästäni asiasta tarvitse välittää (miten hän sen saa päättää puolestani??). Parinani ollut toinen nainen kanssa tuon jälkeen kun juteltiin sanoi suoraan että "Olipa hän ilkeä sua kohtaan kun kysyit tuosta, aika outoa". Mun tunteet on kyl nyt tästä kuollut ihan täysin. Suoraan sanottuna ärsyttää vaan koko tyyppi ja harmittaa, kun hän oli alussa niin mukava ja kiva ohjaaja muakin kohtaan.
[/quote]. Samantyyppisä kokemusta. Mies ei suostu juttelemaan enää edes asiallisesti. Osoittaamieltä kuin pikkukakara. No eipä tuossa menetä mitään.
[/quote]
Miksi niin monet miehet on niin juntteja tuollaisissa tilanteissa? Käykö torjunta oikeasti niin suuresti itsetunnolle vai mikä tossa on taustalla? Itse naisena jos tulen torjutuksi ajattelen vaan että harmi, ehkä itken vähän tyttökavereille ja sitten jatkossa pyrin käyttäytymänä ihan yhtä mukavasti kuin ennenkin ko tyypille. Siinähän on paremmat mahikset tulevaisuudessakin jos toinen näkee kuinka mukava olet niin voikin tulla toisiin aatoksiin. Ja vaikka ei tulisikaan, ei se, että toista ei kiinnosta, ole mikään oikeus kiukutella hänelle!!!
On miehiä jotka tottuneet saamaan naisen kuin naisen ja kun tulee vastaan nainen, joka sanoo ei, niin maailma romahtaa. Kuinkahan monelle naiselle ovat antaneet itse pakit, voisko miettiä tuosta näkökulmasta?
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 08:59"]
Hassua, mä just eilen juttelin kaverille vähän samasta aiheesta. Tapasin erään harrastusryhmän kautta yhden miehen, johon ihastuin päätä pahkaa. Sitten jotain tapahtui, musta tuntuu että kaikki lähti yhdestä väärinkäsityksestä, jonka perusteella hänelle ehkä tuli olo että en ole kiinnostunut. Ja miehen käytös mua kohtaan muuttui täysin.
Esim huomaan että hän on mukava ja huomioi KAIKKIA muita ryhmässä (on siis ohjaaja-asemassa, onneksi ei ainut ohjaaja) mutta ei minua! Myös antaa kehuja ja rakentavia kommentteja muille, mutta minulle on hiljaa. Jos itse käyn kysymässä henkilökohtaista palautetta harjoituskerran jälkeen toki vastaa ihan asiallisesti.
Tehtiin viimeksi yhtä parityöskentelyä, jossa kysyin kysymyksen ja tämä mies ihan tiuskasi ettei minun siitä kysymästäni asiasta tarvitse välittää (miten hän sen saa päättää puolestani??). Parinani ollut toinen nainen kanssa tuon jälkeen kun juteltiin sanoi suoraan että "Olipa hän ilkeä sua kohtaan kun kysyit tuosta, aika outoa". Mun tunteet on kyl nyt tästä kuollut ihan täysin. Suoraan sanottuna ärsyttää vaan koko tyyppi ja harmittaa, kun hän oli alussa niin mukava ja kiva ohjaaja muakin kohtaan.
[/quote]
Töissä samankaltainen tilanne :( Aika tuskallista.
Itse annan olla, jos ei halua puhua niin sitren ei halua. Puhun niille joilke voi puhua.
Hyvä aloitus, itse ihmettelen samaa. Miksi mies ei halua kasvotusten puhua, jos on kiinnostunut toisesta? Vai voiko olla niin pahasti ihastunut, ettei kykene keskustelemaan normaalisti ihmisten ilmoilla? Että pitäisi melkein kahdestaan nähdä ja riisua heti vaatteet päältä?
Itsellä katoaa myös kiinnostus, jos joutuu pitkiäkin aikoja odottelemaan. Miehet ei ilmeisesti tajua tätä, ettei kannata laittaa naista odottamaan.
Naisen odottelu ja vedättely tappaa naisen tunteet ennen pitkää, totta!
Lyhyesti, älä kelailet vaan puhu miehen kanssa äläkä huutele matkan päästä. Suulla voi tehdä muutakin.
Miltä se holmon pikky tytön sytämestä tuntuu kun se särkyy? Leikkaako tukkansa sen jälkeen? Itkeekö koko talo?
Ei sellaisessa jaksa kiinnostua joka ei oikein livenä saa leikkiensä takia kiinnostusta mieheen. Onko se helpompi kun ravaat perässä vaikkapa viime vuoden puolelta kuin etta oikeasti olla vuorovaikutuksessa tämän kanssa?
Voidaan siis kysännytkään millaisena lovea luulet saavat vielä pilkkaamalla kaveria joka ei ole lämmennyr tuollaiselle? Siinä särkyy tuollainen ihan kiinaksikin?
Hupaisaa kun outs huutele nimea ja samat fraasit toiselle nimelle. Pitaa kovaati meluavat omasta ongelmastaan. Yrittajan ei kannata sairastumaankaan.
Kiinnostuksen pitää olla molemminpuolista; ei se odottelemalla tule. voihan sitä ottaa yhteytta; jos on kovin etainen tahi vaikkapa herjailee matkan paasta, rakkaus lahtee aika hitaasti liikkeelle. Toiset osaavat paremmin kohdata, toiset huonommin.
Jos kaveri hymyilee ja on ystävällinen, tämä ehkäpä viestii että täälläkin voi puhua eika häiritä.joskus on tilanteissa kun joku epämääräisesti yrittää puhua matkan päästä.
Onko problema netti ja media jossa voi esiintya rohkean tyhmastikkin mutta naamatusten leikki onkin mennyt liian pitkalle?
Joka tapauksessahan sita oltava kasvotusten ja oltava luottamusta. Pienesta kaherryspaikasta voi Luulla olevan kiva huudella.
Kyllä tunteet voivat loppua ihan yhtäkkiä siinä missä alkaakin. Etenkin huono kohtelu voi johtaa totaaliseen positiivisten tunteiden loppumiseen ja vaihtumiseen negatiivisiin tunteisiin. Se on ihan järkevääkin.