Lue keskustelun säännöt.
avopuoliso henkisesti sairas
15.03.2015 |
En tiedä mistä alottaa... ollaan oltu yhdessä nyt vähä yli 2 vuotta ja asuttu 1,5 vuotta yhdessä. Olen itse 25 nainen ja avokki 23 mies.
Nyt viimeisen vuoden aikana tuntuu että kaikki on menny päin p**** . Kun aloimme seurustelemaan avokilla murtui käsi pahasti ja joutui olemaan töistä poissa pitkään. Silloin alkoi jo laskuja kertymään kun omistaa hienon auton ja muuta. Ja sitten tuli intti muutama vuosi myöhässä ja eri maksuja alkoi vain kerääntyä lisää. Tämän intin jälkeen kaikki tuntui menevän hyvin mutta nyt suoraa alamäkeä. Laskuja alkoi kerääntyä ja riidellään vaan koko ajan. Samalla on lisääntynyt avokin alkoholin käyttö. Hän ei pysty hallitsemaan omaa juomista kun juhlimaan lähtee. Tätä ei tapahdu joka viikonloppu mutta aina kun menee nii se menee yli. Esimerkiksi kerran oli kavereidensa kanssa ulkona ja laitoin viestiä kuinka menee. Vastausta ei kuulu pitkään aikaan. Soitan hänelle niin sieltä kuuluu vaan että "tapan itseni ja hakkaa kaikki". Yritän selvittää missä hän jos tulisin hakemaan niin vastaus oli että ulkona ja jouduin pitkään taistelemaan että sain selville hänen olin paikkansa. Lähden hakemaan häntä ja hän oli niin humalassa että ei tajunnut mistään mitään. Huutaa vaan vieressä että tapan itteni. Tullaan koti pihaan ja yritän saada hänet ulos autosta niin alkaa yhtäkkiä riehumaan, huutamaan, hakkaamaan kojelautaa ja paiskaamaan auton ovea. Naapurit katselevat ikkunoista ja totean että parempo vain lähteä ajelemaan että rauhottuu. Ajaessani hän tarttuu yhtäkkiä ratista ja ohjaa meidät penkin puolelle. Mitään ei sattunut mutta säikähdin paljon. Ajelin hetken aikaa että hän sammuu ja selviää ja sitten takaisin kotiin. Hän ei suostu nousemaan autosta joten jätin hänet sinne. Sisälle tullessa huutaa että jos olisin halunnut tappaa hänet osin jättänyt ikkunat auki (oli talvi). Tämä jälkeen taas vanno että ei tule enään mitään tällaista ja pyyteli anteeksi. Tämän jälkeen on ollut samanlaista sekoilua nyt ainakin neljä kertaa. Tuon jälkeen en enään ole mennyt häntä hakemaan ja kaksi kertaa ei ole edes yöllä kotiin tullut vaa nukkuu muualla. Eikä tämä ollut todellakaan ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu! Viime yönä hän oli serenan waterlandissa sponsori tapaamisessa seuransa kanssa ja taas vanno että mitään ei ole. Vieläkään ei kotona näy ja kun yritän selvittää missä on niin vastausta ei tule. Erittäin suuresti epäilen että pettää.
Avokillani on siis ollut erittäin rankka lapsuus. Isä alkoholisti, yrittänyt tappaa itsensä useita kertoja onnistumatta ja hakannut häntä ja äidiltä ei ole paljoa tukea saanut. Itse siis hoitanut itsensä. Siinä samalla kehittänyt itselleen kovan kuoren, eikä päästä ketään helposti lähelle. Minä olen ollut kuulemma ainoa jonka on lähelle päästänyt. Hän on Tehnyt paljon pahoja ja vääriä asioita ja juopotellut, mutta kun alettiin seurustelemaan niin vannoi että ne jutut olivat jääneet jo taakse. Nyt hän on alkanut siis oireilemaan erittäin pahasti. Riidellessä hakkaa päätään ja nyrkeillä seinään ja Vannoo tappavansa itsensä. Luottotiedot ovat menneet erään tyhmän maksun takia mitä ei voinut periaatteesta maksaa kun oli hänen mielestään väärin laskutettu (n 30e). Riidellään nykyään koko ajan ja vaikka ollaan sovittu että yritetään vielä niin hän ei näytä halua siihen. Kuten viime yö sen näytti.
En tiedä mitä enään tehdä. Tiedän että pitäisi erota mutta se ei ole niin helppoa. On vain vaikea lähteä yhteisestä asunnosta ja kun toinen on niin hajalla ja sairas. Olen ehdottanut että menisimme yhdessä vaikka keskustelemaan terapeutin kanssa mutta tyrmää ajatuksen heti.
Toivottavasti tekstistä saa jotain selvää...
T . toivoton
Kommentit (14)
Etköhän sinä ole jo tuon tien kulkenut loppuun. Ihan itsesi vuoksi lähde pian, muuten sairastut itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohjaa avokki lääkärille. Kyllä tuo nyt kuulostaa niin vakavalta, että hänen pitäisi saada keskusteluapua ja lääkitys. Sinä et voi häntä parantaa.
Lääkäriä ja terapeuttia olen yrittänyt ehdottaa mutta on niin jääräpää ettei ei sinne mene... tyrmää ajatuksen heti ja väittää että ei siitä mitään apua ole. Hän on siis itsekin huomannut tilanteen eikö nuku tai pysty syödä kunnolla kun kaikki kaatuu päälle. Mutta apua ei silti ota vastaan kun se on heikkouden merkki hänen mielestään...
T . toivoton
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 08:29"]
Lääkäriä ja terapeuttia olen yrittänyt ehdottaa mutta on niin jääräpää ettei ei sinne mene... tyrmää ajatuksen heti ja väittää että ei siitä mitään apua ole. Hän on siis itsekin huomannut tilanteen eikö nuku tai pysty syödä kunnolla kun kaikki kaatuu päälle. Mutta apua ei silti ota vastaan kun se on heikkouden merkki hänen mielestään... T . toivoton
No sitten otat kovemmat keinot käyttöön ja sanot, että parisuhteen jatkamisen edellytys on se, että hän menee lääkäriin. Jos ei suostu, lähde.
[/quote]
Aggressio kohdistuu joku päivä vielä sinuun. Laita valitsemaan. Joko terapia ja terveys ja sisä TAI alkoholi yksinäisyys ja loppuelämän helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aseta määräaika, esim 3kk. Kerro se myös miehelle. Tee se itsesi takia. Jos mies ei hae apua ongelmiinsa tai muuten tilanteessa ei parannusta näy niin 3kk päästä muutat eri osoitteeseen. Muuten sä voit kitkutella ja "odottaa että tilanne paranee ihan kohta" vuosikausia huonossa jamassa. Jos sun puoliso ei halua apua, sä et voi siihen pakottaa. Tsemppihalaus, pidä huoli itsestäsi.
Mun isä oli tollanen. Ei koskaan muuttunut. Alkoholi vielä pahensi käytösoireita. Teki hidasta itsemurhaa koko mun lapsuuden ja nuoruuden ajan. Nyt mun äiti hoitaa muistisairasta, vammasta miestä joka on itse aiheuttanu itselleen nuo vammat. Äiti on itseki jo huonossa kunnossa ja omaishoitajana olo rankkaa. Ei koskaan päässyt nauttimaan eläkepäivistä. Ja me lapset ei pidetä yhteyttä, koska ollaan katkeria paskasta lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei tuu muuttumaan. Se on varmaa
Minkälaisia vastauksia odotit? "Kerää seitsemän kukkaa ensi yönä, keitä ne etikassa ja pese hiuksesi sillä, niin mies muuttuu unelmapoikaystäväksi"? Minkä neuvon itse antaisit, jos ystäväsi olisi samanlaisessa tilanteessa? Totuus on, että pahalta näyttää, jos ei mies ole valmis ottamaan apua vastaan. Tilanne tulee ainoastaan menemään huonompaan päin. Rankka lapsuus selittää osan oireilua, mutta siitä ei saa tulla mikään "vapaudu vankilasta" -kortti. Rankka lapsuus ei oikeuta yhtään kenenkään kusipäisyyttä aikuisiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tulevaisuus on hyvin todennäköisesti sama kuin isällään. Hän voin paranoiassaan vahingoittaa, jopa tappaa sinut. Sairaalta hän vaikuttaa. Menettänee käytöksellään työnsä jonka jälk. Alkoa lissäntyvässä määrin ja väkivaltaa. Tutustu hyvä ihminen aiheeseen parisuhdeväkivalta. valosista päivistä huolimalla ennuste on huono.
Parempia miehiä löytyy.
Kenenkään kanssa ei tarvitse olla siksi, että toinen on niin sanotusti "apua tarvitseva". Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, sinulla ei ole huoltovelvollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olette nuoria, ei naomisissa ja ei lapsia ja suhdekin kestänyt noin vähän aikaa.
En useinkaan ehdota eroamista, mutta nyt mielestäni sun kannaltasu eroaminen on itsestään selvää.
Kun ei ole lapsia niin poistu. Et voi auttaa poikaystävääsi ja hän käyttää sinua varaäitinään ja niin kauan kun olet siinä eikä joudu itse itselleen vastuuseen vaan sinulle niin homma jatkuu. Hänen kai tulee mennä pohjalle missä päättää suunta eli hakeako apua ITSEÄÄN VARTEN vaiko ei ja luovuttaa. Usein ihmiset, jotka uhkailee itsemurhalla ja satuttaa itseään tavalla tai toisella tälläistä uhaten ja siinä kuitenkin onnistumatta ( ja jos onnistuu niin sekin olisi ylilyönti ja vahinko)eivät sitä koskan uskaltaisi oikeasti ja tarkoituksella tehdä.
Kaikki tulee lähteä hänestä itsestään. Rakasta itseäsi....hae itsellesi apua! Kuulostat läheisriippuvaiselta, mutta niin tai näin tarvitset henkistä tukea eroon ja sen jälkeiseen elämääsi niin, että pysyisit vahvana ja oikealla tiellä jos poikaystäväsi ei jätäkään sinua rauhaan vaan jatkaa tunteisiisi vetoamista tavalla tai toisella.
Mikäli hän hakee itselleen apua ja rakkaus senkin jälkeen on molemminpuolinen (silloinkin kun ei enään tarvitse sinua äidikseen) niin mikäänhän ei estä yrittämästä uudelleen. Tosin siihen voi mennä niin pitkä aika, että elämäi muovautuu uudelleen ja uusista ihmisistä, jolloin et enään näekään häntä samalla tavalla ja jos hän selviää jaloilleen niin voi käydä niinkin ettet enään tunne vetovoimaa häneen, koska hän ei enään tarvitse sinua sillä tavalla kuin ennen. Et koekaan olevasi tarpeellinen tai hän suojelusi tarpeessa. Siksi ehdotan sinulle vakavasti itsellesi keskusteluapua.
Se on soronoo. Tai jos et raaski miestä jättää ni älkää ainakaan KOSKAAN tehkö lapsia tohon suhteeseen.