Menneisyyden haamut eivät jätä rauhaan
Miten menneisyyden haamuista pääsee eroon? Lapsuuteni oli kamala, huonot kotiolot ja olin koulukiusattu. Myöhemmin olen itse tehnyt virheitä mm. ihmissuhteissa. Nyt näistä on aikaa jo vuosia, mutta asiat vaivaavat mieltä. Oon katkera ihmisille, jotka käyttäytyneet väärin mua kohtaan ja myös häpeän miten itse olen käyttänyt muita kohtaan.
Saan päivittäin takautumia ikävistä asioista ja se ahdistaa. Takautuman laukaisee joku sana, tuoksu, musiikki tms. Tuntuu ettei pääse menneisyyttä pakoon. Mitä tässä voisi tehdä, että pääsisi menneisyydestä eroon? Haluan unohtaa ikävät asiat ja olla onnellinen, kun nyt kaikki on hyvin. Haluan päästä myös katkeruudesta eroon.
Kommentit (15)
Joillekin toimii terapia, toisilla se vain vahvistaa muistoja.
Kokeile sitä, että katkaiset ajatuksen tietoisesti kun sellainen negatiivinen tulee. Yritä yleensäkin opetella luomaan jokaista negatiivista ajatusta kohden yksi positiivinen.
Ota myös menneisyyteen niin paljon etäisyyttä kuin voit eli jos sinulla on vielä vanhoja tavaroita tms. niin hävitä ne, vaihda asuinpaikkaa ja omaa tyyliäsi jne.
Muuta neuvoa en osaa antaa, nämä on toimineet itsellä tiettyyn rajaan asti.
Syyllisyyteen auttaa se, että auttaa muita. Sen sijaan anteeksipyytäminen menneisyyden henkilöiltä ei yleensä auta vaan luo vain vanhat traumat esiin molemmin puolin. On parempi itsekin pysyä poissa heidän silmistään.
Mennyttä ei voi muuttaa mutta kun tiedät mikä meni vikaan, et tee sitä enää uudestaan, joten älä ruoski itseäsi enää.
Mut pahoinpideltiin jokunen vuosi sitten todella pahasti ja itsekin saan edelleen painajaisia ja takautumia siitä.
Hakeudu terapiaan, matalin kynnys on mennä psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille,hänen ei tarvitse kirjata tarkasti käyntisi sisältöä. Mielesi on päättänyt että nyt sinun on oikea aika käsitellä k.o. asiat joten alitajunta syöttää sulle muistoja pieninä palasina. Ota härkää sarvista ja hanki ammattilainen kuuntelijaksi, olen varma että onnellisuutesi lisääntyy huomattavasti kunhan saat painolastisi kohdattua ja käsiteltyä. Helppoa se ei ole mutta varmasti vaivan arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin toimii terapia, toisilla se vain vahvistaa muistoja.
Kokeile sitä, että katkaiset ajatuksen tietoisesti kun sellainen negatiivinen tulee. Yritä yleensäkin opetella luomaan jokaista negatiivista ajatusta kohden yksi positiivinen.
Ota myös menneisyyteen niin paljon etäisyyttä kuin voit eli jos sinulla on vielä vanhoja tavaroita tms. niin hävitä ne, vaihda asuinpaikkaa ja omaa tyyliäsi jne.
Muuta neuvoa en osaa antaa, nämä on toimineet itsellä tiettyyn rajaan asti.
Asiat mitkä mieltä painavat, eivät tavaroiden hävittämällä katoa, voivat jopa pahentaa asiaa, ja jos ei mieltään saa puhuttua auki, se voi jäädä vaivaamaan lopuksi elämää ellei näitä asioita saa puhuttua. Rohkeasti puhumaan näille henkilöille jotka ovat vaivanneet, puhuminen ja kuunteleminen on tärkeintä. Pois sulkeminen ei aina auta, ja aika voi vain pahentaa asioita mitkä vaivaavat.
Vierailija kirjoitti:
Syyllisyyteen auttaa se, että auttaa muita. Sen sijaan anteeksipyytäminen menneisyyden henkilöiltä ei yleensä auta vaan luo vain vanhat traumat esiin molemmin puolin. On parempi itsekin pysyä poissa heidän silmistään.
Mennyttä ei voi muuttaa mutta kun tiedät mikä meni vikaan, et tee sitä enää uudestaan, joten älä ruoski itseäsi enää.
Itsellä meni vuosia yrittää unohtaa ex, olin silloin nuori ja rakastuttiin. Hetken mielijohteesta kuitenkin jätin hänet, koska halusin kokeilla muitakin vaihtoehtoja koska vientiä riitti. Hänessä ei vaikuttanut olevan mitään vikaa, erittäin hellä huomaavainen, hyvännäköinen. Hänen rakkautensa oli palavaa, ja hän monesti kertoi miten olin hänen mielessään, kunnes kyllästyin ja lakkasin yhteyden pitämisen häneen täysin, estin hänen numeronsa ja olin todella ilkeä häntä kohtaan täysin syyttä. Mutta vuosien jälkeen huomasin miten huonoja puoliso vaihtoehtoja tuli vastaan yksi toisensa jälkeen, väkivaltaisia pettäjiä jne. Menneisyydestä tämä yksi oli kuitenkin mielessä aina kun näitä huonoja kokemuksia tuli vastaan, ja mietin miksi jätin hänet vain pikaisen päähänpiston takia.
Vuosien jälkeen kuitenkin soitin taas hänelle, sekä pyysin anteeksi käyttäytymistäni, ja kyselin kuulumisia, puhuimme pitkään, ja hän oli se sama ihana ihminen johon aikanaan rakastuin, soittelimme ja aloimme tapailemaan, ja nyt onnellisesti naimisissa hänen kanssaan.
Toisin sanoen, tein itse virheen "määrätietoisena" nuorena, ja jätin täydelliseltä vaikuttavan miehen, joka on edelleen täydellinen vuosien jälkeen.
Kannattaa antaa anteeksi, ja pyytää anteeksi omaa käytöstään jos jotain on loukannut, saattaa löytää itsensä onnellisempana kuin koskaan, niinkuin itselle kävi.
Anteeksi pyytäminen ja antaminen on rakkautta vailla vertaa. Sisimmässäni aina tiesin että hän oli se oikea, toivottavasti lopun elämämme.
Vierailija kirjoitti:
Syyllisyyteen auttaa se, että auttaa muita. Sen sijaan anteeksipyytäminen menneisyyden henkilöiltä ei yleensä auta vaan luo vain vanhat traumat esiin molemmin puolin. On parempi itsekin pysyä poissa heidän silmistään.
Mennyttä ei voi muuttaa mutta kun tiedät mikä meni vikaan, et tee sitä enää uudestaan, joten älä ruoski itseäsi enää.
Just näin eli fiksu ihminen ei hiero niitä asioita kummamkaan osapuolen naamaan. Ei toisen, eikä anna kenenkään hieroa omaansa. Se voi johtaa vaikka mihin kamalaan. Sydänkohtaukseen vaikka..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllisyyteen auttaa se, että auttaa muita. Sen sijaan anteeksipyytäminen menneisyyden henkilöiltä ei yleensä auta vaan luo vain vanhat traumat esiin molemmin puolin. On parempi itsekin pysyä poissa heidän silmistään.
Mennyttä ei voi muuttaa mutta kun tiedät mikä meni vikaan, et tee sitä enää uudestaan, joten älä ruoski itseäsi enää.Itsellä meni vuosia yrittää unohtaa ex, olin silloin nuori ja rakastuttiin. Hetken mielijohteesta kuitenkin jätin hänet, koska halusin kokeilla muitakin vaihtoehtoja koska vientiä riitti. Hänessä ei vaikuttanut olevan mitään vikaa, erittäin hellä huomaavainen, hyvännäköinen. Hänen rakkautensa oli palavaa, ja hän monesti kertoi miten olin hänen mielessään, kunnes kyllästyin ja lakkasin yhteyden pitämisen häneen täysin, estin hänen numeronsa ja olin todella ilkeä häntä kohtaan täysin syyttä. Mutta vuosien jälkeen huomasin miten huonoja puoliso vaihtoehtoja tuli vastaan yksi toisensa jälkeen, väkivaltaisia pettäjiä jne. Menneisyydestä tämä yksi oli kuitenkin mielessä aina kun näitä huonoja kokemuksia tuli vastaan, ja mietin miksi jätin hänet vain pikaisen päähänpiston takia.
Vuosien jälkeen kuitenkin soitin taas hänelle, sekä pyysin anteeksi käyttäytymistäni, ja kyselin kuulumisia, puhuimme pitkään, ja hän oli se sama ihana ihminen johon aikanaan rakastuin, soittelimme ja aloimme tapailemaan, ja nyt onnellisesti naimisissa hänen kanssaan.
Toisin sanoen, tein itse virheen "määrätietoisena" nuorena, ja jätin täydelliseltä vaikuttavan miehen, joka on edelleen täydellinen vuosien jälkeen.
Kannattaa antaa anteeksi, ja pyytää anteeksi omaa käytöstään jos jotain on loukannut, saattaa löytää itsensä onnellisempana kuin koskaan, niinkuin itselle kävi.
Anteeksi pyytäminen ja antaminen on rakkautta vailla vertaa. Sisimmässäni aina tiesin että hän oli se oikea, toivottavasti lopun elämämme.
Koska sulla toimi tämä kaavaa, sen on toimittava kaikilla? No eipä se nyt vaan niin menekään. Jollain on voinu olla vaikka narkkari ex tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin toimii terapia, toisilla se vain vahvistaa muistoja.
Kokeile sitä, että katkaiset ajatuksen tietoisesti kun sellainen negatiivinen tulee. Yritä yleensäkin opetella luomaan jokaista negatiivista ajatusta kohden yksi positiivinen.
Ota myös menneisyyteen niin paljon etäisyyttä kuin voit eli jos sinulla on vielä vanhoja tavaroita tms. niin hävitä ne, vaihda asuinpaikkaa ja omaa tyyliäsi jne.
Muuta neuvoa en osaa antaa, nämä on toimineet itsellä tiettyyn rajaan asti.Asiat mitkä mieltä painavat, eivät tavaroiden hävittämällä katoa, voivat jopa pahentaa asiaa, ja jos ei mieltään saa puhuttua auki, se voi jäädä vaivaamaan lopuksi elämää ellei näitä asioita saa puhuttua. Rohkeasti puhumaan näille henkilöille jotka ovat vaivanneet, puhuminen ja kuunteleminen on tärkeintä. Pois sulkeminen ei aina auta, ja aika voi vain pahentaa asioita mitkä vaivaavat.
Ei auta mutta helpottaa vai olisko susta järkevä ratkasu laittaa kiusaajien kuvat oikein kehyksiin seinälle? Eräässä terapeuttien suosittelemassa ohjeessakin kehoitetaan kirjottamaan kaikki tuska paperille ja tärkeintä: Polttamaan tai repimään kirjeet.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin toimii terapia, toisilla se vain vahvistaa muistoja.
Kokeile sitä, että katkaiset ajatuksen tietoisesti kun sellainen negatiivinen tulee. Yritä yleensäkin opetella luomaan jokaista negatiivista ajatusta kohden yksi positiivinen.
Ota myös menneisyyteen niin paljon etäisyyttä kuin voit eli jos sinulla on vielä vanhoja tavaroita tms. niin hävitä ne, vaihda asuinpaikkaa ja omaa tyyliäsi jne.
Muuta neuvoa en osaa antaa, nämä on toimineet itsellä tiettyyn rajaan asti.
Älä viitsi. Sulkeminen ei auta mitään, se vaan luo ennestään patoumia, jotka kasaantuu. Menneisyys tulee käsitellä, vaikka psykoterapiaa apuna käyttäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin toimii terapia, toisilla se vain vahvistaa muistoja.
Kokeile sitä, että katkaiset ajatuksen tietoisesti kun sellainen negatiivinen tulee. Yritä yleensäkin opetella luomaan jokaista negatiivista ajatusta kohden yksi positiivinen.
Ota myös menneisyyteen niin paljon etäisyyttä kuin voit eli jos sinulla on vielä vanhoja tavaroita tms. niin hävitä ne, vaihda asuinpaikkaa ja omaa tyyliäsi jne.
Muuta neuvoa en osaa antaa, nämä on toimineet itsellä tiettyyn rajaan asti.Älä viitsi. Sulkeminen ei auta mitään, se vaan luo ennestään patoumia, jotka kasaantuu. Menneisyys tulee käsitellä, vaikka psykoterapiaa apuna käyttäen.
Tuskin tuo sitä poissulkikaan? Siinä menneisyydessä ei vaan tarvitse velloa. Itse en ajatellut lähteä kahville ihmisen kanssa joka yritti kuristaa mut. Mielestäni mun ei tarvitse niin tehdä?
Älä missään tapauksessa usko niitä, jotka suosittelevat terapiaa. Siitä on tullut nyky-yhteiskunnan yleisratkaisu kaikkeen siihen, johon ei oikeasti ole ratkaisua. Terapia auttaa ennen kaikkea niitä, jotka suosittelevat sitä. Ei ahdista muiden ahdistus, kun voi lyödä itsen ja muiden väliin ajatuksen hoidosta, joka auttaa kaikkia. Terapia auttaa ehkä eniten yhteiskuntaa itseään. Kun voidaan sanoa, että hoito on, voidaan putsata kädet ongelmista. Ohjataan vain kaikki puhumaan itsestään terapiaan. Se vain että:
Terapia on tutkimustenkin valossa erittäin heikko hoitomuoto. Pahimmillaan se pahentaa tilannetta, kuten joku fiksumpi täällä jo totesi. Vältä sitä.
AInoa, joka auttaa, ovat onnistumiset nykyisessä elämässä. MItä enenmmän onnistumisen elämyksiä, sen enemmän menneisyyden epäonnistumiset ja haavat alkavat haalistua. Ihminen elää nykyhetkessä, onneksi, koska se, mikä tapahtuu nyt, on avain onneesi. Voit siis vaikuttaa onnesi määrään. Terapia perustuu siihen, että sinulla on se menneisyyden trauma, joka sinun pitää kuitenkin nykyisyydestä käsin korjata. Sinun pitää vuositolkulla kieriä siinä ja hieroa sitä naamaasi. Siellä menneisyyden tapahtumissa on terapialogiikan mukaan eräänlainen elämäsi kultainen avain, arvoitus, rubikin kuuto, joka sinun pitää nyt nykyisyydestä käsin löytää, ratkaista ja oivaltaa. Sitten kun tämä sadunomainen matka ja mysteerisen arvoituksen ratkaisu on suoritettu, elämäsi alkaa ja eheydyt. Hirvittävää soopaa ja ajan tuhlausta. Älä siis kuuntele niitä jotka puhuvat terapiasta. Et voi muutta menneisyttä. Se meni jo. Ei se ole arvoitus, jonka ratkaisu muuttaa elämäsi suunnan jotenkin taianomaisesti.
Kuten sanottu, keskity hankkimaan erilaisia pieniä ja suuria onnistumisen elämyksiä nyt. Niissä on aitoa parantavaa voimaa. Onnistumisen tunne ei ole feikkiä käärmäöljyparannusta kuten huuhaahoitomuoto terapia. Sekin on totta, kuten joku sanoi, että muiden auttamisesta saa paljon hyvää oloa. Tietty kaikenlaiseen hyväntekeväisyysauttamiseen vaaditaan tietynlainen persoona ja jaksaminen. Kandee muistaa sekin, ettei muiden ihmisten kimppuun voi rynnätä noin vain auttamaan. Se voi vaikuttaa erittäin tunkeilevalta, jos se tapahtuu muuta kuin hyväksyttyjen institutionalisten auttamisten ulkopuolella. Joten turvallisinta keskiyttyä auttamaan itseään. Parhaiten se tapahtuu ei suinkaan mässäilemällä menneisyydellä vaan hoivaamalla itseä tässä hetkessä ja hankimalla niitä onnistumisen elämyksiä. MItä onnelllisemmaksi itsensä tekee, sen aidommin myötätuntoisesti voi muihinkin suhtautua.
Vierailija kirjoitti:
Älä missään tapauksessa usko niitä, jotka suosittelevat terapiaa. Siitä on tullut nyky-yhteiskunnan yleisratkaisu kaikkeen siihen, johon ei oikeasti ole ratkaisua. Terapia auttaa ennen kaikkea niitä, jotka suosittelevat sitä. Ei ahdista muiden ahdistus, kun voi lyödä itsen ja muiden väliin ajatuksen hoidosta, joka auttaa kaikkia. Terapia auttaa ehkä eniten yhteiskuntaa itseään. Kun voidaan sanoa, että hoito on, voidaan putsata kädet ongelmista. Ohjataan vain kaikki puhumaan itsestään terapiaan. Se vain että:
Terapia on tutkimustenkin valossa erittäin heikko hoitomuoto. Pahimmillaan se pahentaa tilannetta, kuten joku fiksumpi täällä jo totesi. Vältä sitä.
AInoa, joka auttaa, ovat onnistumiset nykyisessä elämässä. MItä enenmmän onnistumisen elämyksiä, sen enemmän menneisyyden epäonnistumiset ja haavat alkavat haalistua. Ihminen elää nykyhetkessä, onneksi, koska se, mikä tapahtuu nyt, on avain onneesi. Voit siis vaikuttaa onnesi määrään. Terapia perustuu siihen, että sinulla on se menneisyyden trauma, joka sinun pitää kuitenkin nykyisyydestä käsin korjata. Sinun pitää vuositolkulla kieriä siinä ja hieroa sitä naamaasi. Siellä menneisyyden tapahtumissa on terapialogiikan mukaan eräänlainen elämäsi kultainen avain, arvoitus, rubikin kuuto, joka sinun pitää nyt nykyisyydestä käsin löytää, ratkaista ja oivaltaa. Sitten kun tämä sadunomainen matka ja mysteerisen arvoituksen ratkaisu on suoritettu, elämäsi alkaa ja eheydyt. Hirvittävää soopaa ja ajan tuhlausta. Älä siis kuuntele niitä jotka puhuvat terapiasta. Et voi muutta menneisyttä. Se meni jo. Ei se ole arvoitus, jonka ratkaisu muuttaa elämäsi suunnan jotenkin taianomaisesti.
Kuten sanottu, keskity hankkimaan erilaisia pieniä ja suuria onnistumisen elämyksiä nyt. Niissä on aitoa parantavaa voimaa. Onnistumisen tunne ei ole feikkiä käärmäöljyparannusta kuten huuhaahoitomuoto terapia. Sekin on totta, kuten joku sanoi, että muiden auttamisesta saa paljon hyvää oloa. Tietty kaikenlaiseen hyväntekeväisyysauttamiseen vaaditaan tietynlainen persoona ja jaksaminen. Kandee muistaa sekin, ettei muiden ihmisten kimppuun voi rynnätä noin vain auttamaan. Se voi vaikuttaa erittäin tunkeilevalta, jos se tapahtuu muuta kuin hyväksyttyjen institutionalisten auttamisten ulkopuolella. Joten turvallisinta keskiyttyä auttamaan itseään. Parhaiten se tapahtuu ei suinkaan mässäilemällä menneisyydellä vaan hoivaamalla itseä tässä hetkessä ja hankimalla niitä onnistumisen elämyksiä. MItä onnelllisemmaksi itsensä tekee, sen aidommin myötätuntoisesti voi muihinkin suhtautua.
Kuulostaa järkevältä.
psykoterapia