Mitä te nelikymppiset teette kuuskymmentä +
äitienne kanssa? Kyläiletyekö, tekeekö äiti päivällisiä tai toisin päin? Jutteletteko puhelimessa ja kun tapaatte ja mistä?
Mua ei oikein kiinnosta tavata mutsia, tuntuu että vaan ärsyttää vaikka hän on ihan kiltti ihminen...ja siitä sitten huono omatunto:(
Kommentit (17)
Me nähdään yleensä jossin mökiilä tai raksalla tms. jonkun puuhan merkeissä. Se, jnka luona ollaan, laittaa kahvia tai ruokaa. Jutellaan puhelimessa, yleenä siitä, mitä jommalle kummalle on tapahtunut toissä tai muuten elämäsä.
Äitini on kuollut mutta anoppi välillä ärsyttää. Mutta asuu onneksi kaukana.
Minä 40v. ja äiti 83v. Nähdään kerran viikossa (asuu 75 km:n päässä) ja soitellaan melkein joka päivä. Käydään ruokakaupassa, shoppaillaan, käydään kahvilla tai syömässä etc. Kesäisin jossain näyttelyissä etc. On hyvässä fyysisessä kunnossa, joten vielä jaksaa liikkua hyvin.
Kivoja juttuja teillä äitienne kanssa. Mun äiti asuu viiden kilometrin päässä mutta ei tuu käytyä kuin pari kertaa kuussa. - ap
En tapaa ollenkaan, koska äiti on ilkeä. On ollut aina, mulle lapsenakin.
Puhumme puhelimessa melkein päivittäin puoli tuntia-tunnin. Puhelimessa tulee mm. luettua ääneen omia tai muiden runoja ja novellilainauksia. Kun tapaamme, sama puhe jatkuu. Pelaamme sanapelejä, shoppailemme, käymme kahvilassa, syömässä, teatterissa, taidenäyttelyssä. Kumpaakin kiinnostaa
- käsityöt, käsillä tekeminen
- puutarha ja kukkien kasvattaminen
- kirjallisuus, kirjoittaminen, sanataide
- luonto
- tiede, filosofia, teologia
- kuvataide (oikeastaan monenlainen taide ylipäätään)
- keskusteleminen asioista ja ilmiöistä
Ainoa missä eroamme todella, on musiikki. Se on minulle tärkeä harrastus ja viihde, hänelle ei juurikaan.
Oho! Olen luullut olevani ihan läheinen äitini kanssa, mutta soittelemme ehkä 1-2 kertaa viikossa ja näemme sitten 1-2 kertaa kuussa. Välimatkaa ei ole huimasti, noin 30 km.
Puhuin äidin kanssa tänään päivällä 40 minuuttia. Keskustelimme tätini syntymäpäiväjuhlista, lapsista ja vähän päivän ilmiöstäkin (auringonpimennys, revontulet). Tapaamme yleensä juhlissa (jonkun synttärit) tai käymme syömässä/kahvilla. Vien äidin teatteriin kerran vuodessa syntymäpäivänään.
Näen äitiäni usein, ja soittelemme usein.
Äitini sairastui vakavasti, samaan aikaan kun muutin lähemmäs häntä, ja se muutti välejämme läheisemmäksi. Olen kiitollinen että hän on hengissä ja voi edes jollain lailla hyvin. Pikkukitkat on unohdettu, ei ole enää itsestäänselvyys että hän on olemassa.
Olen 45 ja äiti 75.
Soitellaan kerran viikossa ja nähdään parin viikon välein. Ei mitään tehdä, jutellaan vain. Kiva jutella, ei hänessä ole muuta vikaa kuin uteliaisuus. Ja rasittelee, kun kaikkea päivittelee ja surkuttelee.
Lisäksi äiti on joskus lapsenvahtija eläimen ruokkija.
Matkaa 3 km.
72-vuotias äitini asuu työmatkan varrella, joten käyn töiden jälkeen sitä kautta kahvilla ja samalla hoituu mahdollisesti tarvittavat auttamiset, kaupassa käymiset sun muut.
M50
Äitini on ilkeä ihminen, en ole tavannut yli kymmeneen vuoteen.
Olen jo vanhempaa kauraa ja äiti yli 80 ja meillä on välillä tosi hauskaa. Pääpelaa vielä ja huumori kukkii.
Olen N40, teen töitä Hgissä ja käyn joka vknl tervehtimässä vanhenpiani - äitiä 77v, isää 82v - Keski-Suomessa.
Autan isää välillä verkkopankin ja osakesijoitusten kanssa. Viimeksi äitini keikisteli kaupungilla mustassa ihonmyötäisessä toppatakissa, josta olin itse lihonut yli ja olin jättänyt siskoni tytärtä varten. Hyvin sopi.
Kahvittelemme ja kuuntelen äidin jatkuvaa puhetulvaa taiteesta, musiikista ja hänen laajasta miesverkostostaan. Äitini on hieman narsistinen, mutta olkoon, jos se pitää mielen virkeänä.
Käyn jouluna ja äitienpäivänä. Soittaa viinipäissään muutaman kerran vuodessa.
Hautasin sukuhautaan kuten aiemmin sovittiin. Nykyisin vien vuodenajasta riippuen kynttilän tai kukan.
Soitellaan päivittäin. Kerran viikossa kyläillään, Käydään lisäksi muutaman kerran viikossa vähän kävelemäss tai pyöräilemässä, silloin on lapset aina mukana.
minä 45 ja äitini täytti juuri 67v. Soitellaan päivittäin ja pari kertaa kuukaudessa nähdään. Hän on vielä todella hyvässä kunnossa ja ikäisekseen nuorekas, ei ikinä uskoisi niin vanhaksi.