14-vuotiaan teinin ruokahalu :(

Noin vaikeassa ylipainossa ja asennevammasta ruokaa kohtaan olisin jo kärrännyt teinini ravintoterapeutille ja nuppilekurille.

Terv.13.5v teinin äiti jonka mitat 176cm/56kg. Ja syö 5-6x/pvässä joista 2x lämmin ateria sekä hevi-osastoa 2-3x/pvässä.

Mä olen nyt 20 ja mulla oli samanlainen tilanne juuri yläasteella. Ruoka ei kelvannut, herkut vain. Voileivät, sipsit, suklaa, keksit. Raivosin jos äiti käski syömään vihanneksia, jossain vaiheessa jopa siitä kun piti syödä lämmintä ruokaa, ellei ruokana ollut kermaista pastaa tai pizzaa. Syy löytyi masennuksesta. Tukahdutin tunteita syömällä. Kun pääsin juttelemaan koulukuraattorille ja sitä kautta psykologille henkinen vointini rupesi parantumaan. Raivokohtaukset kotona vähenivät ja suhde ruokaankin normalisoitui pikkuhiljaa.

"Vaikea ylipaino" my ass. Teinillä on neljä kiloa ylipainoa. Neljä! Vaikeasta ylipainosta puhutaan sitten, kun 160-senttinen painaa 90 kiloa tai enemmän. Eli ihan en hirveästi nalkuttaisi siitä painosta vielä. Nuo epäterveelliset ruokatavat ovat sitten toinen juttu.

43 lisää, että toki ylipaino ei ole hyväksikään, mutta en rupeaisi painostamaan teiniä laihduttamaan. Noin lievä ylipaino lähtee kyllä itsestään, kun herkut saadaan karsittua ruokavaliosta. Eli se ylipaino ei kyllä ole tässä suurin ongelma, vaan mahdollinen masennus syömisen taustalla.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 20:35"]Mitä tehdä kun teini kiukuttelee ja karjuu jatkuvasti ruoasta ja herkuista? Hän on 160 cm ja painaa 68 kiloa ja on saanut nuottia koulun terveystarkastuksessa painostaan. Raivoaa kun ei saa herkkuja ja hedelmät eivät kelpaa hänelle herkuiksi. Meillä on hedelmiä aina.

Lämmin ruokakaan ei maistu ja salaatti on kauhistus. Närppii kolme lusikallista lämmintä ruokaa ja menee sitten tunnin päästä salaa keittiöön syömään ison läjän voileipiä.

Viikkorahaa joudun antamaan koska en halua että teini alkaa varastelemaan karkkia kaupasta. Eniten suututti se, että hän myy välillä vähäisiä vaatteitaan ja kenkiään kavereille ja ostaa rahoilla herkkuja. Olin todella vihainen kun myi lahjaksi saamansa kengät.

Onko hänellä syömishäiriö? Mistä hakea apua kun ravitsemusterapeutilla käymisestä ei ole hänelle mitään hyötyä? Annanko teinin syödä itsensä satakiloiseksi ja luotanko siihen että hän sitten aikuisena järkiintyisi syömisen suhteen? Se tuntuu todella pahalta mutta vaikuttaa vääjäämättömältä.

Mistä tuollainen reuhaaminen ja järjetön syöminen johtuu?
[/quote][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 01:36"]Nyt järki käteen.! 14-vuotias on rajussa kasvuvaiheessa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Fysiikka muuttuu ja hakee muotoaan, ja voi olla lihavia ja honteloita kausia. Ei saa arvioida samalla mitalla kuin aikuisia eikä varsinkaan luoda paino- tai ulkonäköpaineita! Tuon ikäinen voi vetää vaikka kokonaisen kääretortun yhdeltä istumalta (nimim. kokemusta on) ja päätyä hoikaksi 18-vuotiaaksi. 14-vuotiaana aineenvaihdunta on jotain ihan muuta kuin aikuisella. Lopettakaa se lastenne painon vahtaaminen (paitsi jo akoreksiasta on kyse). Ravinnontarve on teinillä ihan muuta kuin kasvunsa lopettaneella aikuisella!
[/quote]

Niin, tai päätyä yli satakiloiseksi aikuiseksi. Kyllä se on vanhemman tehtävä ja vastuu osata puuttua ajoissa painonnousuun. Sen voi tehdä ilman, että luodaan ulkonäköpaineita tai itsetunto-ongelmia, jokainen järkevä ja lastaan rakastava vanhempi tajuaa tämän.
Se, että sinä olet voinut syödä kokonaisen kääretortun lihomatta, ei tarkoita että kaikki muut voisivat tehdä saman ja että se olisi jotenkin terveellistä tai suotavaa. Joillakin voi olla ihan oikea ongelma syömisen kanssa ja siihen tarvitaan apua.

Millaista urheilua lapsesi harrastaa? Voisiko harjoituskertoja lisätä?

Olisin enemmin huolissani lapseni itsenäisestä tavaroiden myymisestä kuin ruokahalusta. Teini kuulostaa siltä, että on saanut vapaasti elää ja suhertaa menemään ilman rajoja.
Oletteko hyljänneet hänet henkisesti? Vaikuttaa täyttävän rakkauden puutettaan ahmimalla. Voi pientä. :(

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 03:36"]

Onko sitä karjuvaa teiniä pakko syöttää? Laita se vaikka laihdutuskuurille jossa päivittäin tarjotaan purkki raejuustoa ja lasillinen vettä. Doh.

[/quote]

terveisin S. Laamanen?!

Ota puhelin ja tietokone pois. Alkaa ruoka maistuun. Meillä on rajotettu herkkujen syönti viikonloppuun. Viikkorahaa en anna, jos se menee pääasiassa herkkuihin. Teinikin on vielä lapsi, jolla itsekontrolli ei pelaa.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 03:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 03:23"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 01:20"] No ei kyllä kuulosta siltä, että millään kurilla ongelmaa voitaisin hoitaa. Ehkä olisi viisainta ottaa vaikka kouluterveydenhoitajaan tai muuhun vastaavaan tahoon yhteyttä. Hän sitten tarvittaessa ohjaa eteenpäin. Omaan korvaani kuulostaa kyllä pahasti siltä, ettei suhde ruokaan ja syömiseen ole ihan kunnossa. On omakohtaista kokemusta. [/quote] Tuossahan kerrottiin että kuvioissa on sekä kouluterveydenhoitaja sekä ravitsemusterapeutti. Vanhemmat voivat laittaa viimeisen päälle ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaiset syömiset mutta jos teini ei syö niitä niin siitä ei ole hyötyä.  Ap on toiminut siinä fiksusti että antaa viikkorahaa eikä aja nuorta pilaamaan tulevaisuuttaan varastelulla. Osa nuorista on vain niin itsepäisiä ja persoja herkkujen perään että he myyvät vaikka itseään jos eivät saa muuten herkkuja. Voisiko nuori olla masentunut? [/quote] vai että myyvät vaikka itseään vain siksi että ovat persoja herkuille... come on... jotain järkeä tähänkin...

[/quote]

Kampin keskuksessa pojatkin antavat poskihoitoa jotta saavat Conversen tennarit. Sieltä niitä nuorten sponsoroijia löytyy.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 01:20"]No ei kyllä kuulosta siltä, että millään kurilla ongelmaa voitaisin hoitaa.

Ehkä olisi viisainta ottaa vaikka kouluterveydenhoitajaan tai muuhun vastaavaan tahoon yhteyttä. Hän sitten tarvittaessa ohjaa eteenpäin.

Omaan korvaani kuulostaa kyllä pahasti siltä, ettei suhde ruokaan ja syömiseen ole ihan kunnossa. On omakohtaista kokemusta.
[/quote]
Oho, taisin hypätä sen kohdan yli kokonaan.
Tosin tarkoitinkin lähinnä psyykkistä puolta, käsittääkseni tässä on puututtu vain siihen syömiseen, ei syihin.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:33"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 01:20"]No ei kyllä kuulosta siltä, että millään kurilla ongelmaa voitaisin hoitaa.

Ehkä olisi viisainta ottaa vaikka kouluterveydenhoitajaan tai muuhun vastaavaan tahoon yhteyttä. Hän sitten tarvittaessa ohjaa eteenpäin.

Omaan korvaani kuulostaa kyllä pahasti siltä, ettei suhde ruokaan ja syömiseen ole ihan kunnossa. On omakohtaista kokemusta.
[/quote]
Oho, taisin hypätä sen kohdan yli kokonaan.
Tosin tarkoitinkin lähinnä psyykkistä puolta, käsittääkseni tässä on puututtu vain siihen syömiseen, ei syihin.
[/quote]
Äh, tarkoitus oli vastata viestiin, jossa vastattiin tähän ensiksi kirjoittamaani viestiin.

Kerros ap, miten lapsi on aiemmin syönyt? Onko ruualla lohdutettu pahaa mieltä pienempänä?

Syy pitäisi selvittää.

Ravitsemusterapeutista ei ole mitään hyötyä, jos ongelmat ovat psyykkisiä. Syömishäiriöt on teineillä erittäin tavallisia. Millainen perhe teillä on, onko vanhempien välillä kaikki ok, onko teiniä kiusattu tai muuten kokenut jotain ikävää, jota nyt oireilee ja yrittää tukahduttaa vaikeita tunteita syömällä kun ei muutakaan osaa? Tai voihan olla, että muuttuva vartalo vain ahdistaa ja syö siihen ahdistukseen. Kannattaa viedä teini psykologille, jotta saa rakentavampia keinoja omien vaikeiden tunteiden käsittelyyn, tunnesyömisestä on nimittäin tosi vaikea oppia pois sitten aikuisena kun sitä on harrastanut noin nuoresta asti.

Ja koita olla raivoamatta ja varsinkaan valittamatta teinin painosta. Se on todennäköisesti hänelle arka paikka. Hänellä on varmaan paha olla, ja on virhe suuttua hänelle siitä, koska siten oppii, että negatiivisten tunteiden ilmaisu on väärin. Koita olla tukena ja ymmärtää, vaikka turhauttaakin.

Ap, millaista ruokaa teillä syödään? Koitatko laihduttaa teiniä? Mulla oli teininä kanssa tuollaista tunnesyömistä (ja on vähän vieläkin, mutta nyt kolmekymppisenä olen saanut syömisen hallintaan jättämällä sokerin ja viljat pois) ja äitini yritti saada minut laihtumaan, mutta se ruoka oli niin pahaa, että menin sitten salaa ostamaan herkkuja kaupasta. Oli siis jotain vetisiä sosekeittoja jostain painonvartijoiden ohjeista, joista ei edes lähtenyt nälkä. 

Panostaisin siihen, että ruoka on sellaista mikä maistuu teinille, ja kannustaisin mieluummin liikkumaan kuin koittaisin laihduttaa teiniä ruoan avulla. Ja positiivista kannustamista, eikä syyllistämistä tai pakottamista. Harrastetaanko teidän perheessä liikuntaa, liikutteko yhdessä? Jos teinin saisi aloittamaan jonkun liikuntalajin, jossa saisi purkaa tunteitaan, kuten vaikka potkunyrkkeily tai ihan lenkkeily, niin voisi auttaa syömisongelmaan. Kummasti maistuu oikea ruoka silloin kun on ensin harrastanut reipasta liikuntaa. Ja psykologilla käyminen on minustakin hyvä ajatus.

En ymmärrä miksi lapsi pitäisi raahata jopa psykiatrille? Ettekö osaa keskustella asiallisesti lapsienne kanssa?

Minäkin liputtaisin liikunnan puolesta :) teinille joku kiva harrastus ja puhuttelu hyvistä ruokatavoista. Tässä kuitenkin aikuisen mallilla on merkitystä, jos itse olet 160/125 kg ja salaattia olet viimeksi nähnyt ruokakaupan mainoksessa niin valistus voi mennä kuuroille korville. Jos itse syöt hyvin ja olet normaalipainoinen/hoikka, niin voit kertoa teinille miten siinä onnistut.

Olin itse tuossa iässä 160/64 kiloa. Aloitin omasta aloitteesta rankan liikuntaharrastuksen ja paino oli parhaimmillaan 50 tuntumassa :) nyt aikuisena olen pulskistunut (163/57 kg) mutta aloitin taas liikunnan ja syön järkevämmin. Teinin pitäisi nähdä sama yhteys, jos syö herkkuja niin päätyy läskiksi...

Lapsi huutaa positiivista huomiota osakseen, rajoja ja rakkautta, ei ruuasta jatkuvasti nalkuttavaa äitiä. Lapsi elää hämmentävää vaihetta elämässään, jolloin tukea pitäisi saada, kun ei vielä oikein itse edes tiedä, mistä kaikesta on kyse. Kohta joku kiljaisee, että ei saa syyllistää, mutta uskallan kuitenkin epäillä, että tyttären ja äidin / vanhempien suhde ei ole ollut kunnossa ehkä koskaan. Ne herkut ovat korvike vanhempien rakkaudesta. Koko perhe saattaisi hyötyä jonkinlaisesta keskustelusta asiantuntijan kanssa, enkä nyt tarkoita ravitsemusterapeuttia.

Jööti

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 20:40"]

Jööti

[/quote]

Ja kuinka tuollainen kommentti on muka jokin neuvo?