mitä mieltä Jonna Järnefeldin ajatuksesta avioliitosta?

Ja itse olen siis mennyt naimisiin 7 vuoden avoliiton jälkeen.



Yksi asia, mikä jäi omista häistäni (5 vuotta sitten), oli papin mielestäni äärettömän viisas lausahdus:



Yleensä ajatellaan että rakkaus suojaa avioliittoa, ja pitää sen kasassa, mutta hänen mielestään se on toisinkin päin. Eli avioliitto suojaa rakkautta. Kun rakkaus on koetuksella, ei avioliitosta ole niin helppoa vain lähteä lätkimään. Ja se pistää yrittämään enemmän, kun miettii että tuossa on ihminen, jonka kanssa olen astunut avioliittoon, eli ei ihan kuka tahansa...



En ole mitenkään erityisen uskonnollinen ihminen tai muuta, mutta kyllä minusta avioliitto on kuitenkin enemmän kuin vain pala paperia.

liittyvät jutut.



On se ihan kaunis perinne, mutta myös ahdistava.

talouden.. ;)

huomattavasti rahakkaamman miehen.

En ikinä voisi ajatella noin. Minun mielestäni avioliiton tärkein asia on rakkaus ja parisuhde. Jos rakkautta ei ole niin on todellakin kyse vain " järjestelystä" . Eikä se ole etupäässä lapsia varten: joillakin pareillahan ei ole lapsia koskaan. Avioliitto merkitsee sitä, että haluaa julkisesti ja virallisesti " tunnustaa" kuuluvansa toisen kanssa yhteen ja rakastavansa toista. Mielestäni ne " järjestelyt" tulevat siinä vain lisänä, tärkeintä on rakkaus.

ei kummankaan piiireissä pidetty (oikeana avioliittona eli ihan sanottiin ettei menty oikeasti niinkuin kirkossa naimisiin).

Kuitenkin minä olen tähän liittoon enemmän kuin sitoutunut ja menin silkasta halusta viettää juuri hänen kanssaan loppuelämän jne.



Valitettavasti mieheni ajatukset ovat olleet hieman toiset ja hän vasta ikäänkuin harjoittelee sitoutumista : (

Avioliittoon astuminen ei ole mikään tae eikä osoitus pariskunnan keskinäisestä rakkaudesta, vaan juridinen juttuhan se on puhtaasti. Se rakkaus joko on tai sitten ei ole mukana pariskunnan suhteessa, avioliitto ei muuta sitä miksikään. Ja jos ei rakastanut toista ennen papin aamenta, on turha odottaa, että se aamen autuaaksi tekee..



Eli avioliitto on hyvä juttu, mutta minä pidän sitä lähinnä juridisena järjestelynä. On monia avioliitossa eläviä, jotka ovat aidosti rakastuneita, mutta on myös heitä onnettomia, jotka kituuttavat yhdessä (" kun ei siitä avioliitosta noin vain lähdetä" ), vaikka ovat eläneet onnettomina jo vuosia..

meinin rakkaudesta naimisiin! En edes ajatellut mitään sen laajempia vaikutuksia. Eihän meillä ollut tuolloin omaisuutta, eikä lapsiakaan.



Sanoisin paremminkin, että ne, kenellä on jo lapsia, menevät naimisiin käytännön syistä.

Riippuu ihmisestä ja luonteesta, kestääkö ajatella avioliiton tarkoitusta noin järkiperäisesti. Minä voin hyvin nähdä sen niin. Ehdottomasti se on lapsille turvallisempaa ja mukavampaa, jos vanhemmilla on tietyt realiteetit selvillä ja kyky suhtautua asioihin välillä ihan kiihkottomasti ja karikkoja vältellen.



Kuitenkaan monet ihmiset eivät liitä avioliiton ajatukseen muuta kuin sen puhtaan rakkauden, ja kun se katoaa, tai näyttää katoavan, avioliitto on hyödytön ja ero tulee.



Kumpi tapa nyt sitten onkaan parempi, vaikea sanoa.

Vierailija:

En ikinä voisi ajatella noin. Minun mielestäni avioliiton tärkein asia on rakkaus ja parisuhde. Jos rakkautta ei ole niin on todellakin kyse vain " järjestelystä" . Eikä se ole etupäässä lapsia varten: joillakin pareillahan ei ole lapsia koskaan. Avioliitto merkitsee sitä, että haluaa julkisesti ja virallisesti " tunnustaa" kuuluvansa toisen kanssa yhteen ja rakastavansa toista. Mielestäni ne " järjestelyt" tulevat siinä vain lisänä, tärkeintä on rakkaus.

Ei hän varmaan tarkoittanut, etteikö olisi mennyt rakkaudesta naimisiin. Ehkä hänestä avioituminen ei vaan sen vuoksi olisi ollut tarpeen, vaan muunlainen suhde olisi sen rakkauden kannalta riittävä.

Minulle ja miehelleni elämä toistemme kanssa ilman avioliittoa olisi ollut aivan riittävä. Mutta se vaan on niin, että on kannattavampaa asua avioliitossa kuin avoliitossa. Siksi menimme naimisiin. Rakkauden vuoksi emme avioituneet, sitä oli jo ilman vihkimistäkin :)