Lapset ovat jo teinejä ja minusta on tullut ihan turha.

No voi voi voi voi :((( Oi oi oi oi

Eikö sulla ole omia harrastuksia? Jos niitä joskus oli, niin koitahan kaivella naftaliinista josko vielä innostaisi.

Hei, nythän sulla alkaa olla taas aikaa tehdä omia, mieluisia asioita :) Ekaksi sitä ihmettelee, kun ei olekaan koko ajan tulipalokiire kuskaamaan lapsia sinne tänne ja joudu keksimään ohjelmaa niille, etteivät tappele koko aikaa. Mutta pian totut siihen, että ovat omatoimisia jne. Mutta onhan se teini-ikäkin vaativaa. Muistele omaa teini-ikää, eikö vanhemmat olleet silloin vähän noloja jonkun aikaa teinin mielestä? Ei siinä ole mitään pahaa, se on normaalia itsenäistymisprosessia.

Meidänkin nuorilla oli tuo vaihe, että kaverit menivät vanhempien edelle. Mutta sitä kesti vain aikansa. Nyt ovat nuoria aikuisia ja on tosi kiva, esim. matkustaa silloiin tällöin oman tyttären kanssa, käydä syömässä, teatterissa, leffassa jne. Omista lapsista kuoriutuu mitä parhainta seuraa, kunhan ensin saavat rauhassa ottaa etäisyyttä ja itsenäistyä. Malta hetki.

On harrastus mihin menee 3 x tunti viikossa. Muuten hengailen kotosalla

Tuo on ihanaa aikaa, kun voi harrastaa, tavata ystäviä ja matkustella ilman, että tarvitsee hankkia  lapsenvahtia.

Kasvatustyö on tehty, yksi lapsi. Aika meni vaan turhan nopeasti. Nyt voi taas ajatella omaa napaa, minä minä minä.

Turha? Eikö sinua oikeasti ole olemassa ilman lapsia? Tällaista se on, jos naisen koko identiteetti riippuu lapsista ja/tai miehestä.

Ei sitten ole mitään elämää, jos ei voi elää lapsia varten.

Tuttua. Mä hommasin salasuhteen niin on jotain jännää munkin elämässä. N42

Aluksi ajattelin aivan samalla tavalla kuin sinä, ap. Nyt olen oppinut pikkuhiljaa nauttimaan lisääntyneestä vapaa-ajasta ja siitä, että voin olla itsekäskin eri tavalla kuin silloin, kun lapset olivat pieniä. Olen alkanut miettimään mitä minä itse haluan elämältä. Feeling good!