Mielipiteitä: isompi lapsi kotiin, kun vauva syntyy, vai ei?

Moikka!



Meillä tulee olemaan sama tilanne ja ehdottomasti otan isomman lapsen pois päiväkodista ja käytän muissa kerhoissa esim. just seurakunnan kerhossa ja avoimessa päiväkodissa.

Mielestäni Suoman subjektiivinen päivähoito-oikeus on liian löysä, jos vanhempia on kotona ei lapselle pitäisi taata kunnallista päivähoitopaikkaa. Toki jos äiti on masentunut, lapselle olisi hyvä olla muualla, mutta se pitäisi arvioida erikseen. Mutta ei lapsen päivän tarvitse olla niin ohjelmoituja mitä isoissa päiväkotiryhmissä nykyään on. Meidän kaupungissa työssäkäyvien on vaikea saada lapsiaan hoitoon, koska juuri jotkut naiset ovat kotiäitejä ja niin " rasittuneita" kahden lapsen hoidosta, että toinen pitää viedä päiväksi pois jaloista! Haloo! Ennen hoidettiin lapset ja karja ja maatalous itse tai sitten hommattiin yksityinen kotiapulainen jos oli parempiosainen kaupunkilainen.

Itse olen samoilla linjoilla kanssasi. Siksi mietenkin eri

vaihtoehtoja.



Meidän lasten hoitopaikka on yksityinen ja täten hoitomaksukin

on paljon kalliimpi kuin kunnalla, joten ainakaan emme vie

vähävaraisen perheen hoitopaikkaa. Tosin jatkossa, kun

en ole enää töissä, niin meistä tulee väkisinkin vähävaraisempi

perhe...



Toisesta lapsesta pitäisi siis maksaa osapäiväisessäkin hoidossa

tuolla samassa paikassa 180 euroa/kk, ja se on minusta paljon,

vaikka siihen kuuluukin ruuat! Srk:n kerho maksaa noin

alle 20 euroa/kk ja puistotäti 50 euro/kk (jos osallistuu

kolme kertaa viikossa).

nyt kun ollaan oltu kaksi viikkoa vauvan kanssa kotona, päätimme, että otamme esikoisen kokonaan pois päivähoidosta. En yksinkertaisesti raaskinut viedä lasta hoitoon, kun hän mieluummin on kotona. ONneksi naapurissa asuu kavereita, jotka jaksaa leikkiä vielä hoitopäivän jälkeenkin. Kerhopaikka on suunnitelmissa syksyksi ja esim. seurakunnan kerhot ja mll:n perhekahvilat aiotaan hyödyntää.



Osittain asiaan vaikutti myös ihan käytännön elämä. PUolipäivähoito olisi ollut klo 8-13, enkä kyllä pysty vauvan kanssa kellottamaan menoja siten, että ehtisimme kahdeksaksi päiväkodille. Enkä kyllä yösyöttöjen jälkeen haluaisi itsekään herätä klo 7, jos vauva kerran nukkuisi pidempään... Nyt ei ainakaan tarvitse tuijottaa liian tarkkaan kelloa nukkumaanmenoajan ja aamuheräämisen kanssa.

Meillä oli aikoinaan sama tilanne. Vauvan synnyttyä 4-v jatkoi tutussa päiväkodissa 3 aamupäivää viikossa. Päädyimme tähän ratkaisuun, koska tuttu päiväkoti oli lapsellemme parempi kuin esim. vieras srk:n kerho. Molemmat lapset myös jatkoivat tässä samassa päiväkodissa kun palasin itse töihin. Hintavampaa se titenkin oli kuin kerho, sillä vaikka lapsi oli vain 3 kertaa 4 tuntia viikossa hoidossa, niin siitä perittiin puolipäivä lapsen maksu. Matka kerhoihin tai päiväkotiin oli yhtä pitkät, autolla jouduimme viemään ja hakemaan. Se oli tietenkin joskus hieman hankalaa, sillä vauva saattoi juuri olla nukkumassa kun pitä hakea esikoista kotiin....

äitikin on kotona. Olen äitiyslomalla ja otin heti kaikki 3 isompaa pois hoidosta. Tykkäsivät hoitopaikastaan, mutta kotona kuulemma vielä parempi olla : ). En olisi raaskinut viedä heitä hoitoon. Odottivat hekin kovasti vauvan syntymään ja nyt kun vauva on syntynyt ovat " hitsautuneet" hyvin yhteen sisarusporukaksi. Samalla tavalla olen toiminut joka kerta, kun vauva on syntynyt eli hoitoonkuskaaminen on lopetettu. Vauvakin rakastaa isompia sisaruksiaan ja heidän tempauksiaan.

Minulla työtä on kovasti, mutta itse olen lapsia halunnut. Koen eläväni elämäni parasta aikaa. Käymme välillä perhekerhossa ja 5-vuotias käy seurakunnan päiväkerhossa.

Hyvää jatkoa sinulle!

Meidän paikkakunnalla srk:n kerho on lapsille vain kerran viikossa.

Nykyinen maailma pursuaa virikkeitä, joten niitä ei tarvitse lähteä muualta hakemaan. Nykyajan lapsi tarvitsee kiireetöntä yhdessäoloa oman äidin ja isän kanssa. Se on kuin rahaa panisi pankkiin.

Kun itse jään äitiyslomalle, otan ehdottomasti kaksi alle kouluikäistä pois hoidosta. Olen ihan samaa mieltä siitä, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on liian löysä, ihan kuin joku jo aiemmin kirjoitti.



Mielestäni koti ja seurakunnan kerho riittävät kovasti virikkeiksi.

Meillä oli aikomuksena näin;

Huhtikuussa kun vauvan piti syntyä, olisi esikoinen saanut jatkaa päiväkodissa 2-3pv viikossa. Esikoinen täyttää kesällä 4v. Plussina tuttu ja mukava päiväkoti, tärkeät leikkikaverit, tuttu rutiini mullistuksen keskellä, emme menettäisi tuttua hoitopaikkaa (vuoden-parin sisällä haettava molemmille lapsille kuitenkin taas pk-paikkaa, ja meidän tapauksessa ruotsinkielistä joita ei alueella muita ole).

Kerhoja ja avoimia päiväkoteja (etenkään ruots.kiel.) ei juuri ole lähellä, eikä mitään ohjattua leikkipuistotoimintaa. Ja esikoinen viihtyy hyvin päiväkodissa, minusta hänen " repiminen" ihan kokonaan tutuista sosiaalisista ympyröistä ei tunnu hyvältä sekään.



Minä taas pidän tärkeänä että subjektiivinen päivähoito-oikeus säilytetään. Siitä huolimatta kevyempiä hoitomuotoja ja kerhoja ja puistotoimintaa pitäisi lisätä huomattavasti, ei nämä minusta sulje pois toisiaan!

En minäkään laittaisi ihan pientä alle 3-vuotiasta kokopäivähoitoon, mutta ei tämä asia myöskään ole niin mustavalkoinen kuin annetaan ymmärtää.



Lisäksi yllätyksiä sattuu. Meidän vauva syntyikin sitten ennenaikaisena, vk.33+1, ja oli hyvin kriittisessä tilassa, hengenlähtö erittäin lähellä, ja ollut nyt kuukauden teho-osastolla ja hoito jatkuu varmasti pitkään.

Luojan kiitos, esikoisella oli ja on edelleen päivähoitopaikka, kyllä olisi elämämme mutkistunut huomattavasti jos ei hoitopaikkaa olisi.

Jos subjektiivista hoito-oikeutta ei olisi, saisimme nyt taistella hoitopaikasta ja mahdollisesti käydä lomake-sotaa jotta poikkeuksellisesti saisimme hoitopaikan esikoiselle, tilanteessa jossa ei todellakaan ole energiaa hoitaa mitään byrokraattista paperisotaa. En oikeasti ymmärrä tätä kiihkoa romuttaa vaivalla saatu subjektiivinen oikeus. Vaihtoehtoja kokopäivähoidolle pitää antaa, muttei sen takia tarvitse vanhaa systeemiä hävittää.



Anteeksi alkuperäinen kirjoittaja, rupesin nyt vaahtoamaan enemmänkin tästä tulenarasta subjektiivisuudesta ;) Uskon että löydätte teille hyvän ratkaisun, mikään vaihtoehdoistanne ei kuitenkaan ollut ihan huono.

Meilläkin tarkoitus pitää syksyllä 4v. täyttävä esikoinen 2-3pv viikossa tutussa hoitopaikassa enkä oikein ymmärrä näitä vastauksia että ehdottomasti olisi pidettävä kaikki lapset kotona jos äitikin on kotona. Ihmisillä ja perheillä on erilaisia elämäntilanteita ja näinollen on vain hyvä että on vaihtoehtoja jos ei tuo " ehdottomasti kaikki pidettävä kotona" tule kysymykseen.

Meille on vauva syntymässä kesällä ja asumme suhteellisen syrjäisellä seudulla. Eli ei ole kavereita lähellä, ei leikkikenttiä ym. Hoitoonkin on matkaa ja sen takia helpommaksi tulee minun viedä lapsi aamulla hoitoon ja iltapäivällä iskä hakee työmatkalla pois. Eli siis kokopäivähoitoon 2-3pv viikossa. Perhepäivähoidosta on kyse ja lapsi on viihtynyt samassa paikassa todella hyvin enkä koe minkäänasteista syyllisyyttä siitä että raastan lapseni kotoansa 2pv viikossa ja lykkään " vieraalle" hoitoon ;) päinvastoin helpottaa ettei tarvitse jo etukäteen pelätä jotta miten jaksaa järjestää esikoiselle muutakin ohjelmaa kuin videoiden katselua ja hoidella vauvaa.

Kyllä munkin mielestä on väärin, jos alle 3v. lapsi viedään päiväkotiin tai yli 3v. joka päivä kokopäiväksi vauvan synnyttyä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että osa-aikainen subjektiivinen päivähoito-oikeus tulisi säilyttää yli 3v. lapsille. Tuon ikäisille on hyvä opetella toimimaan sosiaalisissa tilanteissa, luoda ystävyyssuhteita ja opetella erilaisia taitoja. Kerhot ovat myös hyvä vaihtoehto, mutta esim. meidän alueella kerhoihin on puolet enemmän hakijoita kuin paikkoja ja lisäksi kerhonohjaaja on sitä mieltä, että kerho sopii parhaiten 3-4 lapsille ja sitä vanehmmat tarvitsevat jo esikoulun lähestyessä päiväkotitoimintaa. Meidän alueella ei myöskään ole samanikäistä leikkiseuraa. Kunnallisista päiväkotipaikoista on pulaa, mutta yksityisellä puolella on tilaa paremmin. Olemme siis ratkaisseet samankaltaisen tilanteen käyttämällä osa-aikaista yksyityistä päiväkotipaikkaa. Hinta niissä on korkeampi kuin kerhoissa, mutta uskon ratkaisun olevan silti paras. Ei aamupäivän kauppareissut enää kovin paljoa yli 3-vuotiaalle mielestäni anna. Suhde pikkusisarukseen kehittyy kun on kotona kaikki iltapäivät kuitenkin. Ja jos ei joku päivä huvita päiväkotiin mennä niin sitten ollaan kotona. Yhden päivän jälkeen tosin tulee heti jo kyselyjä kavereiden perään. En sitten tiedä olisinko eri mieltä, jos naapurissa olisi edes yksi leikkikaveri tai kerhoihin pääsisi ja niissä olisi myös samanikästä leikkiseuraa.

Olen myös nyt miettinyt pitääkö 3 vuotiaan lapsen (kun vauva syntyy niin 3 ja puoli vuotta) päiväkodissa vai ei.

Kysyinpä asiasta mieheni mielipidettä, kun itse en osaa päättää ja oli ilman muuta sitä mieltä, että tyttö pysyy 2-3 päivää viikosta pk:ssa.



Tiedän jo nyt kun vauva syksyllä syntyy, niin täällä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä seurakunnan kerhoon keskellä lukuvuotta. Enkä usko, että meidän touhukkaalle neidille riittää äidin ja vauvan seura.



Sitä paitsi meillä ei ole sukulaisia lähellä auttamassa, ja mies on yrittäjä, joka tekee usein yli 12 tuntisiakin päiviä. Ainakin aluksi koen, että minun itsenikin on saatava levätä. Se että itse jaksan on myös esikoisemme ja vauvan edun mukaista (ja perheemme koiran).



Kannattaa muistaa tosiaan, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Eikä kaikilla ole isovanhempia lähellä hoitoapuna tai ketään muitakaan. Ja noita seurakunnan kerhoja yms. ei joka paikassa ole riittävästi, jos ollenkaan.

En tiedä mikä näitä Suomen äitejä vaivaa kun tämä kotiäiti/tarhahoito taistelu on valtava! Kuten joku jo edellä sanoi, on paljon elämäntilanteita joista muut eivät tiedä. On myös äitejä jotka eivät kestä olla kotona ja ovat mielellään töissä siitäkin huolimatta että on pieniä lapsia ja kotonakin on paljon tehtävää.

Oma lapseni syntyi ulkomailla. Maassa missä äitiysloma on 16 viikkoa eli about 4 kk. Sen jälkeen myös loppuvat taloudelliset avustukset. Jos et kylve rahassa, ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä töihin. Itse menin kun lapsemme oli 8 kk. Siitä lähtien hän on ollut tarhassa ja on uskokaa tai älkää - ihan tervejärkinen, sosiaalinen ja ihana tyttö - ja MENEE TODELLA miellään tarhaan. Odotan nyt toista ja kunhan se syntyy tyttömme jatkaa 3 päivää tarhassa/viikko.

Muistuttaisin vielä että kun minä olin vauva - omalla äidilläni oli täällä suomessa äitiyslomaa 3 kk ja minä myös - yllätys - olen ihan tervejärkinen ja hyvin elämässäni pärjännyt. Joten annetaan muiden elää tavallaan ja kaikki päätökset varmasti tehdään joka perheen parhaaksi. Toivoo: tarhahoidon puolesta puhuja!

Esiin tuli monta sellaista pointtia, jota en ollut edes huomannut

ajatella! Oma päätös on vieläkin tekemättä, mutta uskon, että

vähitellen oikea ratkaisu kypsyy mielessä.



Lisääkin vastauksia ja näkökulmia saa siis edelleen laittaa!





Rullaverholle vielä:

Tarkoituksenani ei ollut tehdä " raivostuttavaa" aloitusta.

Meidän lapset ovat olleet päivähoidossa siitä asti, kun

esikoinen oli 3 v 2 kk ja toinen lapsi 1 v 5 kk, ja hyvin

on mennyt.



Nyt tilanteemme kuitenkin muuttuu pikkukolmosen syntymän

myötä, ja minusta on aivan perusteltua miettiä myös

vaihtoehtoja toisen lapsen osapäivähoidolle. Varsinkin

kun se olisi meidän perheen tapauksessa todella kallis ja

kuljetusten takia hankala vaihtoehto.



Aloitukseni ei siis ollut tarhahoito vs. kotihoito -tyyppinen

vastakkainasettelu, vaan pohdintaa siitä, otanko toisen

lapsen päivähoidosta pois vai en, kun vauva syntyy.

Toinen lapsi on kuitenkin jo 4 v. vauvan syntyessä, joten

jotain aktiviteettia hänelle täytyy joka tapauksessa keksiä.



Suurin osa onkin hienosti tarkastellut asiaa eri puolilta!

Kiitos siitä.

mina voin kertoa oman kokemukseni, toivottavasti on jotain apua.

meilla esikoispoika, vilkas, sosiaalinen, aktiivinen ... aloitti ihanalla pph:lla kotimme lahella hanen ollessaan 1v 7kk. viihtyi ryhmassa hyvin ja nautti seurasta, tekemisesta jne.



mina en ole ihan taydellinen kotiaiti vaikka lapsista nautinkin ja yritan olla paras aiti heille. meille syntyi pikkukakkonen, kun esikoinen oli 2,5 vuotta. mina olin esikoisen kanssa kahdestaan kokonaan kotona 2 kk ennen pikkuveljen syntymaa, esikoinen oli 2 viikkoa kokonaan kotona vauvan synnyttya, mutta sitten alkoi kayda perhepaivahoidossa 10 kokopaivaa kuukaudessa.



meille ratkaisu oli hyva, aiti sai aikaa vahan vauvan kanssa kahdestaan, esikoinen sai virikkeita, lasten seuraa, pph:n ammattitaitoa. aiti sai tehtya kotitoita kun vauva nukkui, esikoisen siita karsimatta.



kun esikoinen oli 3v ja pikkuveli 6kk muutimme englantiin, siita syysta puuttuu skandit nytkin. esikoinen oli kokonaan kotona ensimmaiset 3-4 viikkoa muutettuamme ja meinasimme kaikki hyppia seinille. etsinkin esikoiselle play groupin, jossa kavi kevaan ja alku kesan 2,5 tuntia joka paiva. poika tarvitsi sita ja aiti tarvitsi sita ja pikkuvelikin oli tyytyvainen :-)



minusta osa-aikahoito tuo hyvaa rytmia lapsen arkeen, hyvia sosiaalisia suhteita (lapsia ja aikuisia) ja jos aiti ei ole niin kympilla kotiaiti niin saahan sitakin ajatella ...

Hei,

haluan selventää, että sinun viestissäsi tai aloituksessa ei ollut yhtään mitään vikaa tai " raivostuttavaa" mutta sinulle annetuista vastauksista - etenkin osista niistä oli helposti luettavissa että alle 3 v. lapsia ei tule missään nimessä viedä päiväkotiin oli lapsia 1 tai 10. Nämä viestit kertovat juuri siitä mistä omassa viestissäni puhuin.

Olen varma, että löydät juuri teidän perheelle sopivamman ratkaisun.

Mukavaa kevään jatkoa sinulle.

Mikäli kotiin jäävän aikuisen hyvinvoinnissa on kaikki ok, miettisin vastausta kotiin jäävän /päivähoidossa jatkavan lapsen näkökulmasta. Kuinka tärkeitä asioita lapselle ovat päivähoitokaverit ymv. jutut, joita päiväkodissa on? Löytyykö lähistöltä seuraa - jos ei, viihtyykö lapsi kotona? Minulla on kolme lasta; 6.5v, 4v ja 2.5v. Esikoiseni meni päiväkotiin vuoden ikäisenä ja jäi kuukauden kuluttua toisen lapsen syntymän jälkeen kotiin. Minusta oli turha ajatella niin pienen lapsen kanssa, jatkaisiko hoidossa. Erityisen tärkeää oli se, että lapsi selkeästi ilmaisi halunsa jäädä kotiin äidin ja vauvan kanssa. Varmasti olisin päässyt helpommalla osittaishoidon kanssa, mutta sujui tämä näinkin. Kaikki kolme olivat kotona siihen saakka, kun aloittivat 1,5v sitten päiväkodissa. Vanhin oli siis 4v aloittaessaan. Hänelle oli siihen asti riittänyt srk:n kerho 2krt viikossa ja hänelle riittäisi vieläkin. Tyttömme on reipas ja menevä tyttö, mutta ei isossa ryhmässä. Hän selkeästi viihtyi paremmin pienessä kerhoryhmässä ja kavereiden kanssa leikkimisestä kotona tai kaverin tykönä. Mietin aika-ajoin, mitä tekisin, jos meille tulisi kolmas vauva nyt; kuka jäisi kotiin ja kuka ei. Pienimmän ottaisin kokonaan kotiin ja 3v ikäisenä hän kävisi kerran viikossa kerhossa. Se riittäisi hänelle ihan hyvin. Vaikea olisi ratkaista keskimmäisen tapaus (vanhinhan aloittaa eskarin, joten hän kävisi eskaria ja olisi 2-3pvänä muutaman tunnin eskarin lisäksi). Keskimmäisen kanssa miettisin osa-aikahoitoa tai srk:n kerhoa. Tiedän hänen viihtyvän myös hyvin kotona ja voisimme tehdä usein niin, että hakisimme päiväkodista hänelle kaverin esim. klo 15 (ja vanhemmat hakisivat kaverin meiltä klo 17). Näin me teemme vapaapäivinäni (teen 4pvä/vko töitä). Uskoisin kerhotoiminnan riittävän hänelle. Lisäksi lapsissamme on se ihana puoli, että he ovat todella läheisiä. Uskon vahvasti, että osa syy siihen on se, että he ovat saaneet olla niin paljon yhdessä kotona. Toki siihen vaikuttaa persoona ymv.

Ei päivähoito ole mikään pahis. Meidän lapset tykkäävät olla kotona ja minä myös ;-) (onneksi on yksi vapaapäivä lisää!) Jossain vaiheessa painopiste varmasti siirtyy jonnekin muualle, joten koitan nauttia tästä hetkestä, kun minulla on lapset tässä ja nyt ja silmieni alla :-)