Chow chow

http://dogtime.com/dog-breeds/chow-chow

http://www.dogbreedslist.info/all-dog-breeds/Chow-Chow.html#.VPidthaGZ70

Chow chow on yksi sairaimmista koiraroduista.

Mielestäni sopii sekä kerrostaloon että lapsiperheeseen, koska ei vaadi (eikä halua!) paljon liikuntaa ja suhtautuu häliseviin pikkuihmisiin melko välinpitämättömästi.

Itsepäisyys on totta ja chowia on vaikea kouluttaa kuten "tavallista" koiraa, mutta koska ainakin meidän chow chow oli niin välinpitämätön nirppis, ei se tehnyt mitään älyttömiä temppuja, vaikka koulutus jäilin puolitiehen. Ei siis kiusannut ihmisiä tai muita koiria, sotkenut paikkoja tai räkyttänyt.

Jos teillä on parveke, varaudu siihen, että paksuturkkinen chowi tykkää viettää sielä paljon aikaa. Ai niin, se turkki vaatii paljon työtä, mutta eipä koiraa kiinnostanut protestoida, vaikka joku oli harjan kanssa kimpussa.

Sairas rotu? En ota kantaa. Omamme eli 14-vuotiaaksi.

Chowi on itsepäinen ja voi pysähtyä keskelle tietä jos niin haluaa. Chihukin on sairaan vaikea kouluttaa ja voi räkyttää kaikille vastaantulijoille koska on luonnostaan haukkuherkkä. Labbis taas hyppii vieraiden päälle koska on noutaja, ja ne on hössöjä tunnetusti.

Ei vaan - rotuvalinta ei saa olla este koulutukselle ja yhteiskuntakelpoiselle koiralle. Otat sellaisen koiran ja sellaiseen aikaan, että saat ja jaksat opettaa sen tavoille. Oli paksupäinen tai ei.

t. Tollerin omistaja 

Tutun chow chowt: ensimmäinen menehty pentuna munuaissairauteen, toinen sairastui nuorena aikuiserna luusyöpään. Aku Ankasta tuttu jäyhä jököttäjä sopii kuvaamaan rotua. Uiminen ja uittaminen ei sovi. Iho jää kosteaksi paksun turkin alla ja tulokserna helposti varsin kiusallinen 'hot spot'. 

Kyseinen koira oli arvaamaton, eikä hyökkäävä käytös ennakoitavissa, vaikka oli tapakasvatuksern saanut ja hyvin pidetty.

Toisen tutun chow chow oli sellainen vakavamielinen ja eli vanhaksi.

Itse en ottaisi pienten lasten kanssa samaan perheeseen, ennemminkin aikuisten koira, tai jo selvästi isommat lapset.

Meillä 14-viikkoinen Chowi-poika. Aivan ihana luonne, mutta rodulleen ominaisesti jääräpäinen. Tykkää pienistä lapsista (ja kaikista ihmisistä) ihan hirveästi, mutta on selvästi yhden ihmisen koira. Pitää myös lätäköistä eikä edes sadesää haittaa, kuten yllä. Turkin kuivaamisessa kannattaa olla huolellinen, ettei tule hotspotteja (yleinen vaiva rodulla, kaiketi). 

Itsellä on parhaillaan 5 vuotias chowi, mitään suurempia vaivoja ei ole ollut, kirsikkasilmä 3 vuotiaana. Luonteeltaan äärettömän itsepäinen, eikä ole lahjottavissa herkuilla. Oma koirani ei erityisemmin välitä vieraista ihmisistä ja etenkin pieniä riehakkaita lapsia väistää jos tulee vastaan. Ei siis anna kaikkien rapsutella ja silitellä itseään, mutta ei suhtaudu agressiivisestikaan. (Tietysti jos koiraa ahdisteltaisiin liikaa niin varmasti joku raja löytyisi) Liikunnasta olen kuitenkin eri mieltä kuin edellinen kirjoittaja, oma koirani nauttii pitkistä lenkeistä ja tarkat päivärytmit ovat koiralle tärkeitä, huomattavasti säntillisempi kuin aikaisemmat koirani. Tylsistyy selkeästi sisällä ollessa, vaatii vahdittavaa ja pitääkin siitä että saa olla kuistilla seuraamassa maailman menoa. Ei lähde pihapiiristä yksin mihinkään. Ensimmäiseksi koiraksi en suosittele tätä rotua, jos ei koirakokemusta ole yhtään. Päättäväistä kouluttamista ja kärsivällisyyttä kuitenkin tarvitaan, mutta uskomaton pakkaus kyllä! Uskollisempaa ystävää saa hakea. Perheessä tuntuu kiintyvän selkeästi enemmän joihinkin tiettyihin ihmisiin. 

Vielä lisäys äskeiseen viestiin: uimisesta ei todellakaan pidä. Oman koirani turkki on kastuneena niin raskas, että vetää koiran pohjaan. Tämä tuli todettua koiran pudottua laiturilta, ehti uida muutaman vedon kohti rantaa mutta sitten kun turkki imi vettä itseensä tarpeeksi, koira painui veden alle. Lisäksi turkin kuivumiseen menee paljon aikaa ja hotspotin syntyminen tapahtuu helposti ihon hautuessa märän turkin alla. Omaa koirani ei lähtisi ulos sateella millään ja lätäköt kierretään mahdollisimman kaukaa, joten vesi ei missään nimessä ole chown elementti. :)