Onko tämä lopun alkua?

Meillä on miehen kanssa takana jo yli 10 vuoden parisuhde. Kolme kouluikäistä lasta. Viimeinen vuosi on mennyt niin ettei pahemmin puhuta, ei kosketella, ei ole hellyyttä eikä seksiä. Arki sujuu toistaiseksi ihan hyvin, ei riidellä, huumoriakin vielä löytyy.

Ens alkuun mä yritin ylläpitää läheisyyttä, mutta tuntui että se oli yksipuolista. Joo, kainaloon sai mennä, ei mies siitä pois ajanut, mutta ei se muuten häntä tuntunut pahemmin hetkauttavan. Vähitellen sitten lopetin viereen menemisen, se alkoi tuntua jotenkin säälittävältä kerjäämiseltä. Oikeastaan se aiheutti enemmän pahaa mieltä kuin hyvää. Eipä ole miestä haitannut mitenkään.

Me siis lähinnä elellään kämppiksinä ja se on alkanut nyppiä mua aika pahasti. Toisaalta, ero tuntuu kamalalta lasten takia. Silti se ero on alkanut kummitella mielessä yhä useammin. Kai tää on sitten sitä lopun alkua, tuntuu jotenkin etten enää edes halua korjata tätä suhdetta. Menköön miten menee. Nostan kytkintä sitten kun aika on kypsä.