Miten lapsen saamnen nyt parantaisi elämääsi?

Ei mitenkään vaan päinvastoin merkittävästi huonontaisi!

Ei mitenkään paremmaksi. Lapsemme on nyt kaksivuotias. Hän on menossa päiväkotiin ja minä luojan kiitos saan palata takaisin töihin. Ensinnäkin työhön palaaminen nostaa elintasoamme huimasti nyt kun säästöt on kulutettu loppuun ja mieskin on päätynyt työttömäksi, ja toiseksi korvienvälini on täysin tukossa tätä kotona olemisen tylsyyttä ja palikoilla leikkimistä ja puuron keittämistä. Jos nyt huomaisin olevani raskaana ja edessä olisi vielä pari vuotta tätä kotona kykkimistä ja säästötilikin huutaa hoosiannaa, se olisi todella todella ikävää.

Jos saisin nyt kolmannen lapsen niin voisin sanoa, että silloin minulla olisi kaikki mitä olen toivonut.

Jaa'a. Olen 39 v. ja nuorinkin jo teini. Mä olen tällä hetkellä kotona, joten saisin arkeen rutiinia ja vauhtia. Toisaalta univelan hankkiminen on erittäin iso miinus tässä iässä ja joskus kun joutuu heräämään kesken unien, niin se tunne on jotain aivan kamalaa, ei nuorena ollut sellaista.

Tykkäisin loppujen lopuksi vauvayllätyksestä, vaikka en tarkoituksellisesti ala enää tekemään lapsia, mutta ei olisi todellakaan maailmanloppu.

Rakkautta taas rutkasti elämään lisää ja breikki töistä. Kuopus 5v sais kaverin. T 46v

Esikoinen aloittaa koulun ensi vuonna. Jompikumpi vanhemmista voisi jäädä kotiin vauvan kanssa. Helpottaisi iltapäivä hoidon järjestämis- stressiä esikoisen osalta.

Elämä menisi samantien päin helvettiä. Jäisi opinnot kesken, olisin rahaton yh. Huh.

No parantaisihan se ja toivon mukaan saankin, kun laskettu aika on syksyllä. Ensimmäinen lapsi kyseessä, hartaudella odotettu. 

Ei parantaisi, vaan huonontaisi. Täytän tänä vuonna 41 vuotta ja ei kiitos lapsia enää. Ainut lapseni on jo 19-vuotias, että ei mitään tarvetta aloittaa alusta. Odotan jo, että koska tuo saa oman kodin ja saisin olla ja elää rauhassa. No onneksi ei ole edes sitä vaaraa, että lapsia tulisi lisää. Mahdotonta tällä hetkellä ja tulevaisuudessa....

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 14:15"]

No parantaisihan se ja toivon mukaan saankin, kun laskettu aika on syksyllä. Ensimmäinen lapsi kyseessä, hartaudella odotettu. 

[/quote]

Miten? Tässä kysyttiin konkeettisia seikkoja, ei epämäääräistä toiveajattelua.

Ai että tälläisenkin kysymyksen vastauksiin löytyy alapeukuttajia... Olette te sekaisin!

Meille syntyy kesällä kolmas lapsi. Onhan se ihanaa, en malta odottaa! En tavallaan osaa sanoa parantaako se elämää sen kummemmin, kaikki on nytkin oikein hyvin, mutta ei se huononnakaan.

Ei mitenkään, vaan olisi iso kriisi. Meillä on jo kolme ja se saa riittää.

No kuopus kun on vasta 2kk niin ei ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen elämää parantavia asioita, mutta jos tosiaan näin kävisi niin kyllä kai uusi vauva parantaisi elämää ihan samalla tavalla kuin jo olemassa olevat lapset. Eli toisivat elämään rutkasti rakkautta, iloa, tekemistä ja sisältöä lisää. Jos lapsi olisi tyttö niin sitten vasta se elämää parantaisikin, koska meillä ei ole vielä yhtään tyttöä. Ja ihan turha kenenkään tarttua tähän sen enempää, poikamme ovat hartaasti toivottuja ja rakkaita olleet alusta asti.

Parani, kun juuri sain lapsen. Tuntuu että olen onnellisempi kun koskaan.