Miehen työuupumus, masennus ja suhteen muuttuminen

Olen ollut mieheni kanssa 15,5 vuotta yhdessä ja meillä on kolme lasta. Mieheni työskentelee isossa firmassa asentajana ja on ollut kyseisessä työssä 20 vuotta. Miehellä on harrastuksia, kuten autojenm tuunaus, punttisali ja juoksu, ja on aina viettänyt aikaa reilusti harrastustensa parissa mikä on lasten syntymän jälkeen johtanut riitoihin.

Parisuhteemme on silti voinut hyvin ensimmäiset 14 vuotta ja rakastamme edelleen toisiamme. Ongelmaksi on nyt muodostunut se, että miehen työpaikalla pomoksi tuli nainen joka vähättelee miehiä ja heidän työpanostaan ja toisaalta taas se, että mies kokee että 40 ikävuoden lähestyessä ei ole saavuttanut elämässään haluamaansa. Eli oma asunto, useampi auto, kolme lasta ja parisuhde ei ole hänelle tarpeeksi. Lisäksi tilannetta vaikeuttaa se, että itse jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle ja olen monisairas. Osa sairauksistani on ollut tiedossa jo seurustelun alusta saakka, mutta työstressin ja 40 kriisin kourissa niistä on tullut se punainen vaate. Kaatuuko kaikki tähän.

Miehestä on tullut ilkeä ja epäsosiaalinen, ja hän kuvittelee ettei häntä arvosteta, vaikka nimenomaan on yritetty kehua ja kannustaa. Alkuun hän purkasi pahan olonsa 13 vuotiaaseen poikaamme kun minä en ollut paikalla, ja koulukiusaamisesta kärsinyt poika masentui koska isä mitätöi hänen saavutuksiaan puheillaan. Poika alkoi saada raivareita ja asia selvisi vasta lasten psykiatrisella poliklinikalla useiden käyntien jälkeen! Kun sain asian selville aloin vahtimaan isän ja pojan välisiä suhteita ja puuttumaan miehen alentamiseen ja siitä alkoi kausi jonka aikana mies syytti mm. minua siitä, etten pidä lapsille kuria ja etten anna hänen olla isä pojallemme.

Viimeviikolla hiihtolomalla tilanne kärjistyi kylpylälomalla, kun en kuullut miiehen soittoa kun oli puhelin jäänyt äänettömälle. Sain alkuun haukut siitä että tuhlaan hänen aikaansa, sitten hän haukkui minut surkeaksi vanhemmaksi, koska en tuki ja liikuntaelinsairauksien vuoksi voi juurikaan liikkua lasten kanssa ulkona, ja lopulta hän latasi että olen keksinyt itselleni sairauksia että saan olla laiska ja ettei minun tarvitse tehdä mitään. Tämä viimeisin oli isku vyön alle, sillä olen joutumassa pyörätuoliin koska selkäni petti, eikä lääkäri usko leikkauksen kannattavan. Välilevynpullistuma painaa selkäydintä niin että toinen jalka on tunnoton ja iskiashermojen juurikanava on pahasti ahtautunut ja puristaa hermoja. Lisäksi sairastan mm. fibromyalgiaa. Diagnooseja on yhteensä 12, joista 9 on kipuja/särkyjä aiheuttavia. 

Tämä haukkuminen ja mitätöinti on kuitenkin uutta, noin1½ vuoden aikana tapahtunutta muutosta. Mies ei ole oma itsensä, ja sen huomaa selkeästi. Mies mm syyttää että olen opettanut ja keksinyt pojallemme sairauksia (ADD ja masennus) ja etteivät omatkaan sairauteni ole totta. 

Se mitä miehen arvostukseen tulee, niin 15 vuotta on ruoka odottanut pöydässä töistä tullessa ja aina on päävastuu lapsista ollut minulla. Olen hoitanut niin lääkärikäynnit kuin kouluasiat ja kodin niin hyvin kuin pystyn. Miehen vastuulla ovat olleet lemmikit ja tiskikone. Mies itse ei ole esim siivoukseen osallistunut nyt reiluun vuoteen, mutta vaatii että asunnon on oltava siisti. Omat vaatteensa jättää minne sattuu, mutta muut saavat haukut jos tekevät samoin. 

Mies siirtyi toiveistani asumaan yksin ja opettelemaan elämän realiteetteja tämän viikon alusta, mutta mielestään minä olen väärässä ja hänellä on oikeus vaatia asunnon olevan tiptop ja ruuan pöydässä kun hän tulee töistä, koska on töissä ja minä en. Hänen mielestään siis vastuu kodista ja lapsista on nyt yksinomaa minun koska olen "vain" kotona. Hänen mielestään kerjään sääliä kun sanon etten esimerkiksi lattialta kykene ottamaan tavaroita ylös ilman tartuntapihtejä ja kun en pysty imuroimaan kuin muutaman neliön kerralla.

Onko joku selvinnyt vastaavasta?