Lääkäri/sh miltä tuntuu tehdä hoitovirhe?
Ja millaisen teit? Itse en ole hoitoalalla, mutta töissä usein mokailleena sanotaan "muka lohdutukseksi" että ei toi sentään sairaalan hoitovirhe ole, ne vasta onkin kamalia.
Kommentit (15)
Tottakai se tuntuu kauhealta, riippuen myös tietysti virheestä, olosuhteista ja seurauksista.
Se on vain tällä alalla hyväksyttävä, että jos virhe on tapahtunut niin se on tapahtunut, ja yrittää ottaa opiksi, ettei sitä tapahdu uudelleen. Itsensä ruoskiminen määräänsä enempää ei auta ketään. Ihmisiä tässä ollaan eikä koneita ja niin kauan kuin ihmiset tätä hommaa tekevät, niin myös virheitä tapahtuu. Virheet on tärkeää tuoda esille ja pohtia, miten toimimalla se olisi voitu estää, ja toimia jatkossa sitten siten.
Olen itse tehnyt virheen, mikä vei potilaan teho-osastolle, mutta ei johtanut onneksi kuitenkaan kuolemaan. Kyllä se hyvän aikaa mielessä pyöri. "Pienempiä" virheitä on sattunut useita, niiltä ei kukaan välty.
Kauhealta se tuntuu. Itselle ei ole mitään vakavampaa sattunut mutta hyvin olisi voinut sattua. Virheitä sattuu etenkin väsyneenä kiireessä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se tuntuu kauhealta, riippuen myös tietysti virheestä, olosuhteista ja seurauksista.
Se on vain tällä alalla hyväksyttävä, että jos virhe on tapahtunut niin se on tapahtunut, ja yrittää ottaa opiksi, ettei sitä tapahdu uudelleen. Itsensä ruoskiminen määräänsä enempää ei auta ketään. Ihmisiä tässä ollaan eikä koneita ja niin kauan kuin ihmiset tätä hommaa tekevät, niin myös virheitä tapahtuu. Virheet on tärkeää tuoda esille ja pohtia, miten toimimalla se olisi voitu estää, ja toimia jatkossa sitten siten.
Olen itse tehnyt virheen, mikä vei potilaan teho-osastolle, mutta ei johtanut onneksi kuitenkaan kuolemaan. Kyllä se hyvän aikaa mielessä pyöri. "Pienempiä" virheitä on sattunut useita, niiltä ei kukaan välty.
Tuliko sulle seuraamuksia tuosta tapahtumasta?
Tuntuu ihan jäätävältä!
T. Vale-sh
Ps. En ole enää alalla enkä takas mene!
Joskus olen tehnyt laskuvirheen lääkelaimennoksessa tai laittanut perfuusorin nopeuden väärin.
Potilaan voinnissa ei ole ikinä mitään muutosta tullut, virheet on olleet niin pieniä, mutta kysyit miltä tuntuu.
Tuntuu siltä kuin veri jäätyisi suonissa ja sitä jähmettyy siihen paikkaan, kauhun viilto rinnassa ja aivot sumussa. Tajuaa, että vaikka on kokenut ja kaikki menee ihan rutiinilla, niin mitä tahansa voi tapahtua, ei olekaan täydellinen. Sen jälkeen tekee kaikki tehtävät tosi hitaasti ja tarkistaa ja tarkistuttaa sata kertaa kaiken, että varmasti menee oikein. Kauhuntunne jatkuu pitkään yleensä ja virheestä tehdään selvitys.
Yöllä herää painajaisiin, näkee unta että on tehnyt kuolemanvakavia virheitä, eikä yksikään potilas ole enää hengissä.
Ei tunnu missään koska RAHAA - sitähän löytyy. Ei se mun palkkapussiin vaikuta ja potilaat ei hirveän kartalla muutenkaan ole kartalla anatomiasta ja fysiologiasta. Eräälle 'asiakkaalle' vetosin Käypä hoito -suositukseen. Jos hän olisi tajunnut kysyä suosituksen vastuun rajauksesta yms niin olisin kyllä päätynyt kiusalliseen tilanteeseen ja ehkä joutunut vaihtaa työpaikkaani. Mutta hyvä että tällä alalla työskentelevät ymmärtävät lainsäädäntöä niin asiakas sitäkin vähemmän.
Eli: ei vaikuta tilipussiini.
T. lekuri
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu missään koska RAHAA - sitähän löytyy. Ei se mun palkkapussiin vaikuta ja potilaat ei hirveän kartalla muutenkaan ole kartalla anatomiasta ja fysiologiasta. Eräälle 'asiakkaalle' vetosin Käypä hoito -suositukseen. Jos hän olisi tajunnut kysyä suosituksen vastuun rajauksesta yms niin olisin kyllä päätynyt kiusalliseen tilanteeseen ja ehkä joutunut vaihtaa työpaikkaani. Mutta hyvä että tällä alalla työskentelevät ymmärtävät lainsäädäntöä niin asiakas sitäkin vähemmän.
Eli: ei vaikuta tilipussiini.
T. lekuri
0/5
Yksikään lääketieteen koulutuksen saanut ei ole niin junde että kutsuisi itseään lekuriksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu missään koska RAHAA - sitähän löytyy. Ei se mun palkkapussiin vaikuta ja potilaat ei hirveän kartalla muutenkaan ole kartalla anatomiasta ja fysiologiasta. Eräälle 'asiakkaalle' vetosin Käypä hoito -suositukseen. Jos hän olisi tajunnut kysyä suosituksen vastuun rajauksesta yms niin olisin kyllä päätynyt kiusalliseen tilanteeseen ja ehkä joutunut vaihtaa työpaikkaani. Mutta hyvä että tällä alalla työskentelevät ymmärtävät lainsäädäntöä niin asiakas sitäkin vähemmän.
Eli: ei vaikuta tilipussiini.
T. lekuri
0/5
Yksikään lääketieteen koulutuksen saanut ei ole niin junde että kutsuisi itseään lekuriksi
Mut mää oonki junttilääkäri landelt. Nääs rahaa on IHAN helvetisti.
T. Lekuri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu missään koska RAHAA - sitähän löytyy. Ei se mun palkkapussiin vaikuta ja potilaat ei hirveän kartalla muutenkaan ole kartalla anatomiasta ja fysiologiasta. Eräälle 'asiakkaalle' vetosin Käypä hoito -suositukseen. Jos hän olisi tajunnut kysyä suosituksen vastuun rajauksesta yms niin olisin kyllä päätynyt kiusalliseen tilanteeseen ja ehkä joutunut vaihtaa työpaikkaani. Mutta hyvä että tällä alalla työskentelevät ymmärtävät lainsäädäntöä niin asiakas sitäkin vähemmän.
Eli: ei vaikuta tilipussiini.
T. lekuri
0/5
Yksikään lääketieteen koulutuksen saanut ei ole niin junde että kutsuisi itseään lekuriksi
No lähärikin saa lääketieteellistä koulutusta. Kyllä se hyvin voi kutsua itseään vaikka miksi.
En ole tehnyt hoitovirhettä, mutta opiskeluaikana 90-luvulla kesätöissä hoitajana olen nähnyt kun sellainen tehdään tarkoituksella. Osastolla (psyk) oli iltavuorossa aggressiivisen oloinen potilas, joka kärtti bentsoja ja oli muutenkin inhottava käytökseltään. Lopulta vanhemmalla hoitajalla meni hermot ja se antoi tälle idiootille "bentsona" erästä psykoosilääkettä aika napakan määrän. Raivopää oli tietysti innoissaan, että nyt päästään kunnon ryynikänniin, mutta saikin kuolat poskelle ja 14 tunnin unet. En nyt sano, että hoitaja menetteli eettisesti oikein, mutta kyllä osasto rauhoittui!
Tuntuuhan se aivan kauhealta, joka kerta kyseenalaistaa oman ammattitaitonsa ja järkensä. Mutta kuten täällä aiemminkin jo joku sanoi, siitä otetaan opiksi ja varmasti ollaan tarkempia jatkossa. Yleensä otetaan koko työporukan kanssa asia puheeksi ja lähdetään siitä, että virheet ovat inhimillisiä ja kaikki me opimme asiasta, sillä lopulta suurin osa sattuvista mokista voisi käydä kelle vaan. Onneksi on hyvä työyhteisö, että virheen voi myöntää heti sen huomatessaan ja pyytää tietotaitoa ja apua, eikä toivottavasti kukaan käy syyllistämisen pelossa "peittelemään jälkiään" ja väittämään, että seuraamukset johtuvat jostakin muusta.
Mitäpä tuosta, pitää kirjoittaa vain vastine AVIlle ja väittää ottaneensa opiksi. Sanktioita ei onneksi tule. Korkeintaan huomautus.
Sattuuhan näitä. Kyllä se ilman toista jalkaakin pärjää.
Sellast sattuu