Lue keskustelun säännöt.
Pitkä parisuhde tuhoon tuomittu elämisenmalli?
12.03.2015 |
Onkohan ihan utopistista ajatellakin, että vuosien, jopa vuosikymmenten pituinen parisuhde olisi mikään kovin onnistunut tapa elää? Meillä on tämä yksi elämä ja vietämme siitä ison osan jo ajat sitten nuutuneessa parisuhteessa saman ihmisen kanssa. Miksi?
Eikö parempi malli olisi olla aina muutama vuosi kerrallaan yhden ihmisen kanssa. Ei mitään talojen rakentamisia ja omaisuuden kokoamisia, vaan vuokralla asumista, taloudellisesti helppoja eroja. Palkka käytetään elämiseen tässä ja nyt ja ylimääräinen kuluttaen, matkustellen jne. Parisuhteessa ollaan vain just niin kauan kuin huvittaa ja jos ei huvita ja vieras alkaa kiinnostaa, se on moi! Kumpikin lähtee omaan suuntaansa jatkamaan elämää, tätä lyhyttä aikaamme täällä maan päällä, ilman sen ihmeempää draamaa.
Miltä kuulostaa?
Kommentit (35)
Kyllähän moni elääkin näin. Eli ihmisiä jotka kaipaa suhteessa vain sitä alkuhuumaa ja kun se haihtuu niin "rakkaus" haihtuu samalla.
Itse olen ollut mieheni kanssa 15v. Eikä meidän suhteemme ole nuutunut. En todellakaan vaihtaisi tuota ihmistä mihinkään tai kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa lyhytjänteiseltä touhulta. Mihinkään ei haluta elämässä sitoutua. Ei kiitos
Kuulostaa ihan hyvältä mutta vain lapsettomille ihmisille. Lasten kanssa tuo kaikki kuulostaa hirvittävälle, parin vuoden välein uusi isä tai äitipuoli. EI!
Mielummin hiukan paskemmassakin suhteessa kunhan muksut saa pitää oman äidin ja isän. En nyt tarkoita että kenenkään pitäisi yyurpiinsa ottaa tai sietää vaikka rappioalkoholistia puolisona lasten takia mutta hiukan nuupahtanuttakin suhdetta missä kumminkin perusasiat kunnossa, se on lapsille aina parempi kun jatkuvasti vaihtuvat isä- äiti- ja sisarpuolet.
Itsellä takana 16 vuotta kestänyt suhde lasten isään ja vaikka esim juuri nyt on semmoinen vaihe että toisen naama ärsyttää ihan hemmetisti ja viihdyn mielummin kotonakin yksin hengaillen, tarvittaisiin kyllä aika radikaali syy että alkaisin lusikoita jakamaan...
Ihan samaa olen miettinyt ap. Ainoa miinus tuossa yhtälössä on lasten kohtalo eli mietin sitä, että uskoakseni lasten kannalta on parempi pysyvä parisuhde. Ehkä siis pitäisi toimia niin, että sen kenen kanssa tekee lapsia, parisuhde kestäisi niin kauan että lapset ovat isompia ja sitten vasta puoliso vaihtoon.
Onpa kiva löytää samoin ajattelevia! Minulle on aina käynyt parisuhteessa noin kolmen vuoden jälkeen eli ihastumisvaiheen päättyessä niin, että olen menettänyt mielenkiintoni kokonaan. Olen alkanut ajatella, että enkö enää koskaan tunne perhosia vatsassa ihastumisen vuoksi ja oikeastiko pitäisi harrastaa seksiä vain yhden ihmisen kanssa elämän loppuun. En oikein saa parisuhteesta mitään irti pidemmän päälle enkä pidä suhteen arkistumisesta. Oli huojentavaa tajuta ja myöntää itselleen, että minä nyt vain olen tällainen. Olen onnellisempi sinkkuna tai tapailusuhteessa kuin vakavassa parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä parisuhde ei tosiaan ole aina nuutunut, vaan päin vastoin siinä saa elää ja hengittää vapaasti, sellaisena kuin on. Ikinä en vaihtaisi hyvää, pitkää parisuhdetta siihen alkuaikojen opetteluun, kun toista ei vielä kunnolla tunne. Vuorovaikutus ja keskustelu kehittyy vuosien kuluessa. On hieno hetki, kun tajuaa että ymmärtää toisen sisäistä maailmaa, ja takana on paljon yhteisiä kokemuksia.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:48"]
Onpa kiva löytää samoin ajattelevia! Minulle on aina käynyt parisuhteessa noin kolmen vuoden jälkeen eli ihastumisvaiheen päättyessä niin, että olen menettänyt mielenkiintoni kokonaan. Olen alkanut ajatella, että enkö enää koskaan tunne perhosia vatsassa ihastumisen vuoksi ja oikeastiko pitäisi harrastaa seksiä vain yhden ihmisen kanssa elämän loppuun. En oikein saa parisuhteesta mitään irti pidemmän päälle enkä pidä suhteen arkistumisesta. Oli huojentavaa tajuta ja myöntää itselleen, että minä nyt vain olen tällainen. Olen onnellisempi sinkkuna tai tapailusuhteessa kuin vakavassa parisuhteessa.
[/quote]
Niin just. Olen vuosien ajan tarkkaillut yleisillä paikoilla, esim. junassa, ravintolassa, odotushuoneissa, lentokoneissa, lentokentillä jne.jne. vanhempia pareja. Usein heistä huokuu sellainen tympääntyminen tai ainakin välinpitämättömyys toisiaan kohtaan. Usein he eivät sano toisilleen tuntikausiin mitään. Olla möllötetään vaan. Onko tuo mitään elämää, että vietetään täysin yhdentekeväksi muuttuneen ihmisen kanssa vuosia, jopa vuosikymmeniä? Ei ole mitään sanottavaa enää. Eikö elämästä kannata yrittää saada vähän enemmän irti? Eikö kannattaisi katsella olisko elämällä vielä jotain tarjottavaa parisuhderintamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumattomuus on pahinta. Kysäisin kerran anopilta, käyvätkö he koskaan missään kahdestaan, vaikka ravintolassa syömässä tai kävelyllä tai miksei vaikka viikonloppumatkalla jossain Euroopan kaupungissa. Hän katsoi minuun aidon hämmästyneenä ja vastasi: "Mitä me siellä kahdestaan tehtäis?"
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:53"]
Niin just. Olen vuosien ajan tarkkaillut yleisillä paikoilla, esim. junassa, ravintolassa, odotushuoneissa, lentokoneissa, lentokentillä jne.jne. vanhempia pareja. Usein heistä huokuu sellainen tympääntyminen tai ainakin välinpitämättömyys toisiaan kohtaan. Usein he eivät sano toisilleen tuntikausiin mitään. Olla möllötetään vaan. Onko tuo mitään elämää, että vietetään täysin yhdentekeväksi muuttuneen ihmisen kanssa vuosia, jopa vuosikymmeniä? Ei ole mitään sanottavaa enää. Eikö elämästä kannata yrittää saada vähän enemmän irti? Eikö kannattaisi katsella olisko elämällä vielä jotain tarjottavaa parisuhderintamalla.
[/quote]
Sinä et voi tietää mitään heidän parisuhteestaan. Vertaat tuntemattomien ihmisten ulospäin näkyvää todellisuutta siihen ideaalimalliin, mitä sinulla on parisuhteesta. Sehän on erittäin epäreilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:53"]
Niin just. Olen vuosien ajan tarkkaillut yleisillä paikoilla, esim. junassa, ravintolassa, odotushuoneissa, lentokoneissa, lentokentillä jne.jne. vanhempia pareja. Usein heistä huokuu sellainen tympääntyminen tai ainakin välinpitämättömyys toisiaan kohtaan. Usein he eivät sano toisilleen tuntikausiin mitään. Olla möllötetään vaan. Onko tuo mitään elämää, että vietetään täysin yhdentekeväksi muuttuneen ihmisen kanssa vuosia, jopa vuosikymmeniä? Ei ole mitään sanottavaa enää. Eikö elämästä kannata yrittää saada vähän enemmän irti? Eikö kannattaisi katsella olisko elämällä vielä jotain tarjottavaa parisuhderintamalla.
[/quote]
Sinä et voi tietää mitään heidän parisuhteestaan. Vertaat tuntemattomien ihmisten ulospäin näkyvää todellisuutta siihen ideaalimalliin, mitä sinulla on parisuhteesta. Sehän on erittäin epäreilua.
[/quote]
No varmaan saattaa joidenkin kohdalla olla kyse aivan ihanasta suhteesta, mutta kyllä elekielestäkin huomaa yhtä sun toista.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:45"]
Kuulostaa lyhytjänteiseltä touhulta. Mihinkään ei haluta elämässä sitoutua. Ei kiitos
[/quote]
Miksi olisi pakko sitoutua? Minkä takia sitoutuminen nähdään automaattisesti hyveenä? Sitoutuminen on näköjään yksi näitä asioita joita ihmiset sokeasti tukevat ilman mitään järjellisiä perusteita. "En minä nyt tiedä miksi niin on, mutta sitoutua pitää koske se nyt vaan on niin..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:59"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:45"]
Kuulostaa lyhytjänteiseltä touhulta. Mihinkään ei haluta elämässä sitoutua. Ei kiitos
[/quote]
Miksi olisi pakko sitoutua? Minkä takia sitoutuminen nähdään automaattisesti hyveenä? Sitoutuminen on näköjään yksi näitä asioita joita ihmiset sokeasti tukevat ilman mitään järjellisiä perusteita. "En minä nyt tiedä miksi niin on, mutta sitoutua pitää koske se nyt vaan on niin..."
[/quote]
Ajattelin ihan samaa. Miksi sitoutuminen on niin tärkeää? Ennen avioliittojen oli pakko kestää, koska naisen koko sosiaaliturva oli aviomies. Sitoutuminen ja pitkät liitot olivat yhteiskunnan perusta, mutta ovatko ne sitä enää tänään?
Ei ole meidän parisuhde mitenkään nuutunut enkä ainakaan minä ole ajatellut lähitulevaisuudessa tai koskaan erota tai pettää. Elämä on erittäin ok. Yhdessä 24 vuotta.
Muut saa toki elää niinkuin haluavat. Kahta en vaihda...miestä ja lapsia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:59"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:45"]
Kuulostaa lyhytjänteiseltä touhulta. Mihinkään ei haluta elämässä sitoutua. Ei kiitos
[/quote]
Miksi olisi pakko sitoutua? Minkä takia sitoutuminen nähdään automaattisesti hyveenä? Sitoutuminen on näköjään yksi näitä asioita joita ihmiset sokeasti tukevat ilman mitään järjellisiä perusteita. "En minä nyt tiedä miksi niin on, mutta sitoutua pitää koske se nyt vaan on niin..."
[/quote]
Sitoutuminen edustaa luotettavuutta, ennustettavuutta. Kykyä muuhunkin kuin mennä tuuliviirinä paikasta toiseen. Kykyä sietää arkielämää ja sen väistämätön harmautta, jota esim. työelämässä pitää osata sietää. Aikuismaisuutta, pienet lapset poukkoilevat paikasta toiseen mielihalujensa mukaan.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:03"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:59"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:45"]
Kuulostaa lyhytjänteiseltä touhulta. Mihinkään ei haluta elämässä sitoutua. Ei kiitos
[/quote]
Miksi olisi pakko sitoutua? Minkä takia sitoutuminen nähdään automaattisesti hyveenä? Sitoutuminen on näköjään yksi näitä asioita joita ihmiset sokeasti tukevat ilman mitään järjellisiä perusteita. "En minä nyt tiedä miksi niin on, mutta sitoutua pitää koske se nyt vaan on niin..."
[/quote]
Sitoutuminen edustaa luotettavuutta, ennustettavuutta. Kykyä muuhunkin kuin mennä tuuliviirinä paikasta toiseen. Kykyä sietää arkielämää ja sen väistämätön harmautta, jota esim. työelämässä pitää osata sietää. Aikuismaisuutta, pienet lapset poukkoilevat paikasta toiseen mielihalujensa mukaan.
[/quote]
No yhtä hyvin ollaan sitten samassa työpaikassakin jonne mentiin heti valmistumisen jälkeen ja pysytään eläkeikään saakka. Eikä poukkoilla missään muualla!
No miksi ei saisi sitoutua jos kerran kaikki on enemmän kuin hyvin?
Ja jos ei löydä tai ei edes halua löytää ihmistä jonka kanssa se pitkä parisuhde onnistuisi niin tuskin se on meidän siinä onnistuneiden vika. Minun puolestani saa vaihtaa akkaa tai ukkoa vaikka kerran päivässä jos haluaa mutta minä en halua. Kai se vielä on oma valinta?
Hyviä ajatuksia teillä, itsekin olen noita asioita kelannut paljon. Miksi tosiaan sitoutumista arvostetaan sokeasti yli kaiken? Mikä tekee oletusarvoisesti hienoa ja arvostettavaa siitä että on kuusikymmentä vuotta kituuttanut onnettomassa avioliitossa? Itse ihailen enemmän sellaisia vanhempia ihmisiä, jotka ovat aikoinaan eronneet, mutta ovat pystyneet säilyttämään asialliset tai jopa ystävälliset välit, vaikka parisuhde ei syystä tai toisesta ole toiminut. Minusta sellainen osoittaa enemmän viisautta ja sydämen sivistystä kuin kerran solmitussa suhteessa väkisin roikkuminen.
Lapsettomat saavat harrastaa tuota, lasten kanssa pitää miettiä vähän muutakin kuin omaa onnea, tylsyyttä tms.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:56"]
Puhumattomuus on pahinta. Kysäisin kerran anopilta, käyvätkö he koskaan missään kahdestaan, vaikka ravintolassa syömässä tai kävelyllä tai miksei vaikka viikonloppumatkalla jossain Euroopan kaupungissa. Hän katsoi minuun aidon hämmästyneenä ja vastasi: "Mitä me siellä kahdestaan tehtäis?"
[/quote]
Olen mieheni kanssa jo nyt suuren osan vapaa-ajasta, joten miksi ihmeessä lähtisimme viikonloppumatkalle Eurooppaan? Palkasta säästyvät rahat tarvitaan lastenlasten haalareihin, urheiluvälineisiin ja huvipuistoreissuihin.
Sounds like a plan.