Uskotko, että ahkeruus palkitaan taloudellisesta näkökulmasta katsottuna?

Siis tässä yhteiskunnassa, ulkomaista en tiedä.

Itse olen aina ennen ajatellut näin, mutta nyt yliopisto-opintojeni loppusuoralla en ole enää niin varma. Olen koko opiskelun ajan paiskinut töitä pienellä palkalla, koska pelkäsin niin paljon opintolainan ottamista. Säästöön on jäänyt rahaa, mutta se on todellakin vaatinut tuhansia työtunteja ja nuukaa elämistä. Olen siis toisin sanoen ollut ahkera. Nyt on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että nuo noin kymppitonnin säästöt ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Ajattelin ensiksi, että olisin opiskellut toisen tutkinnon. No eihän siihen saa enää opintotukea. Monet kaverit nostivat maksimilainaa, eivät käyneet opintojen ohella töissä eli heillä ei ole säästöjä. Elivät siis railakasta opiskelijaelämää, jos rahat loppui lainan kanssa niin sitten sossu saattoi auttaa. Nyt sitten ovat edelleen menossa opiskelemaan toista tutkintoa, koska kyllähän sossu sitten heidät elättää, ei ole säästöjä. Täällä kun ei onneksi ketään tapeta nälkään. Mulla taas on säästöt, sossusta ei tokikaan heru senttiäkään. Opintolaina ei heitä paljoakaan huoleta, koska tuplatutknnolla tulevat saamaan hyvät työllisyysmahdollisuudet ja jos eivät saa töitä niin lainahan on valtion takaamaa.

Myönnän olevani jollain tapaa katkera tästä. Tiedän, että tähän tulee varmaan kasa alapeukkuja.. En missään tapauksessa haluaisi olla yhteiskunnan elätti tai ajattele, että olisi ihaltavaa oikeasti vain maata himassa toimeentulotuella ilman aikeita opiskella tai työllistyä. Olisin kuitenkin voinut nauttia opiskelijaelämästä, enkä viettää iltojani töissä. Toki kaikki työ on arvokasta kokemusta... Jos minä haluan sen toisen tutkinnon niin saan elää yleisellä asumislisällä + säästöilläni ja kaverini tavallaan saavat tuon rahan ilmaiseksi yhteiskunnalta. Sen summan, minkä eteen minä raadoin ja ajattelin, että nuo rahat ovat vaikka vakavan sairastumisen varalle, ensiasunnon ostoon tms.

No joo, tämä vain taustaa näihin pohdintoihin. Uskotko, että ahkeruus palkitaan? Tuntuu, että kaikkein paskin tilanne on hanttihommissa olevilla pienipalkkaisilla, jotka ovat kuitenkin juuri tukirajan yläpuolella. Välillä herää ajatuksia, että miksi v*ssa kotona olemalla saa saman määrän rahaa käteen kun ei minipalkasta varmaan säästöjäkään jää? Itselläni on valmistumisen jälkeen tiedossa ainain "hanttihommia", mutta juuri tollainen tilanne.. Tuntuu, että ahkeruutta ei palkita taloudellisessa mielessä.. CV lihoo, kiva. Kaikki kokemus on toki plussaa.. Mutta mitä järkeä tässä oikeasti on, kun tuntuu että sama olisi olla käymättä töissä sitten ollenkaan jos ei heru parempipalkkaista työtä? Yksi tuttuni on sitten taas päässyt hyväpalkkaiseen työhön, opiskeli ahkerasti ja on muutenkin korkea työmoraali jne.  Hänellä on vähän samanlaisia ajatuksia, koska kyllä verottaja haukkaa mukavan siivun palkasta, lasten päivähoitomaksut nousevat jne. Eli voi se olla noinkin päin..