Abortti vai ei?

Jos teillä riittää rahat fyysisten tarpeiden ylläpitämiseen (ruoka, lämpö, vesi jne.) niin ei lapsella ole hätää. Se mitä hän noiden asioiden lisäksi tarvitsee eniten on rakkaus, ja sitä saa ilman rahaakin. Sitä en tiedä, miten oma psyykeesi jaksaa.

Ehkä ap on jo päätöksensä tehnyt, mutta tässä minun näkemykseni hyvin tuoreeltaan abortin jälkeen eli eilen tehty ja tunteet hyvin pinnassa... Meillä ennestään kolme lasta, minut sterilisoitu, ikää 40v ja yks kaks menkkoja ei kuulunutkaan. Mietin jo vaihdevuosiakin, että voiko noin yllättäen vain alkaa, kunnes yks aamu jouduin juoksemaan yökkimään. Plussatestin jälkeen tuli itku, eikä todellakaan ilosta. Päätöksen lapsiluvun täyttymisestä tehtiin jo kolmannen jälkeen ja siksi sterilisaatio. Mietittiin ja punnittiin mitä tehdä. Käytiin yksityisellä ultrassa ja sielläkin kaikki hyvin eli apua ei ollut siitäkään. Gyne kirjoitti lähetteen keskeytykseen, mutta ei lähettänyt sitä, vaan saimme vielä miettiä ja hoitaa asia itse eteenpäin. Tunteet meni laidasta laitaan ja päätöskin vaihtui hetken mukaan. Kuitenkin jossain pohjimmaisena tunne, että ikääkin jo on ja lapsiluku täynnä, jaksaako sitä vielä yhden vauvan ja yöheräämiset (meillä kaikki kolme herätelleen kerran jos toisenkin ja pitkään) ja pärjätäänkö taloudellisesti, kun minäkin tällä hetkellä työttömänä. Lopulta päädyttiin keskeytykseen. Elämäni vaikein päätös ja elämäni suurin virhe, siltä ainakin nyt tuntuu näin tuoreeltaan. Mieti siis tarkkaan! Jos yhtään emmit päätöksessäsi, niin pidä lapsi, mutta jos keskeytys tuntuu selvältä ratkaisulta, niin ehkä sitten toimit niin. Harvoin kukaan kuitenkaan katuu syntynyttä lastaan siten, miten aborttia voikin katua. Tätä taakkaa kantaa lopun ikänsä, eikä sitä voi ikinä unohtaa miltä pieni lapsen alku siteessä näytti :(