Onko joku rakastunut sinuun, muttei kuitenkaan huolinut vakavaan suhteeseen?

Joo. En jaksa kertoa muuta kun niin v*tuttaa.

Sen sanon, että kyllä näissä asioissa kannattaa varata aikaa toipumiseen, mutta viisi vuotta on kyllä paljon...

Ei kukaan ole koskaan rakastunut. Lasten isän kanssakin tottumuksesta yhdessä.

Tutustuin mieheen ensin kaveripohjalta. Meillä synkkas hyvin ja tehtiin paljon yhdessä kaikkea. Noh huonostihan siinä kävi ja molemmilla tunteet syveni. Käytiin miehen kanssa jopa itkuisia keskusteluja suhteemme tulevaisuudesta, molemmille oli rankka paikka olla jatkamatta sitä. Mies jäi silloiseen suhteeseen, nykyään ovat kihloissa ja omistusasuntokin taitaa olla.

Ihastuin päätä pahkaa. Myös vastapuoli sanoi olevansa ihastunut. Hän ei ollut edes parisuhteessa enää (tai sitten valehteli). Silti en kelvannut. Miesten sanomisiin ei kai kannata luottaa. En ikinä tule ymmärtämään, miksi ne sanovat, että toinen on kiinnostava, kaunis, ei ole tehnyt mitään väärää ja itsekin on ihastunut ja silti yhtäkkiä yhteys katkaistaan. TArkoitan, että jos toinen osapuoli ei painosta valehtelemaan kaikenlaista ylipositiivista, miksi se pitää silti tehdä? Että varmasti tulisi vielä hirveämpi olo vielä pidemmäksi aikaa? En mä tajua. En mä tajua. En mä vaan tajua miehiä. Ja viisi vuottako munkin nyt täytyy tätä kipuilla!? ARmoa, mistä mua rangaistaan. Siitä, että menin välittämään toisesta ihmisestä? Maailmankaikkeus on siinä tapauksessa pohjimmiltaan umpikieroutunut.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:02"]Tutustuin mieheen ensin kaveripohjalta. Meillä synkkas hyvin ja tehtiin paljon yhdessä kaikkea. Noh huonostihan siinä kävi ja molemmilla tunteet syveni. Käytiin miehen kanssa jopa itkuisia keskusteluja suhteemme tulevaisuudesta, molemmille oli rankka paikka olla jatkamatta sitä. Mies jäi silloiseen suhteeseen, nykyään ovat kihloissa ja omistusasuntokin taitaa olla.
[/quote]

Miksei mies eronnut, jos eivät olleet naimisissa, ei ollut yhteistä lainaa tai omaisuutta eikä ollut lapsia?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:04"]Ihastuin päätä pahkaa. Myös vastapuoli sanoi olevansa ihastunut. Hän ei ollut edes parisuhteessa enää (tai sitten valehteli). Silti en kelvannut. Miesten sanomisiin ei kai kannata luottaa. En ikinä tule ymmärtämään, miksi ne sanovat, että toinen on kiinnostava, kaunis, ei ole tehnyt mitään väärää ja itsekin on ihastunut ja silti yhtäkkiä yhteys katkaistaan. TArkoitan, että jos toinen osapuoli ei painosta valehtelemaan kaikenlaista ylipositiivista, miksi se pitää silti tehdä? Että varmasti tulisi vielä hirveämpi olo vielä pidemmäksi aikaa? En mä tajua. En mä tajua. En mä vaan tajua miehiä. Ja viisi vuottako munkin nyt täytyy tätä kipuilla!? ARmoa, mistä mua rangaistaan. Siitä, että menin välittämään toisesta ihmisestä? Maailmankaikkeus on siinä tapauksessa pohjimmiltaan umpikieroutunut.
[/quote]

Jotkut miehet ajattelevat, ettei naiselta saa seksiä, ellei lepertele ja lupaa kuuta taivaalta. Tai miehen mielenkiinto on vain sammunut.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:02"]Tutustuin mieheen ensin kaveripohjalta. Meillä synkkas hyvin ja tehtiin paljon yhdessä kaikkea. Noh huonostihan siinä kävi ja molemmilla tunteet syveni. Käytiin miehen kanssa jopa itkuisia keskusteluja suhteemme tulevaisuudesta, molemmille oli rankka paikka olla jatkamatta sitä. Mies jäi silloiseen suhteeseen, nykyään ovat kihloissa ja omistusasuntokin taitaa olla.
[/quote]

Miksei mies eronnut, jos eivät olleet naimisissa, ei ollut yhteistä lainaa tai omaisuutta eikä ollut lapsia?
[/quote]

Olimme aika nuoria 25-vuotiaita silloin ja miehen suhde oli kestänyt sen 5 vuotta eli sellainen koko aikuisiän suhde kyseessä, hän ei voinut sitten kuitenkaan jättää tätä ensirakkauttaan.

On näin tapahtunut ja rakkaus oli kyllä (uskoakseni) molemminpuolista. Esteitä oli liikaa, mm. se, että olin hänen hyvän ystävänsä eksä. Todella, todella kauan kipuilin asian kanssa, mutta näin vuosien jälkeen täytyy sanoa, että oikein se lopulta meni. Olemme liian erilaisia ja tuskin rakkaus olisi arjessakaan kantanut, vaikka syvää välittämistä olikin. Halaukseni teille sydänsuruisille, itkekää itkunne rauhassa<3

On, mutta sitten naiselle oli sukunsa rahat ja heidän mielyttäminen tärkeämpää.

Miehellä vain harrastus meni kaiken edelle. Hän halusi olla kanssani ja lupaili kuut taivaalta, mutta silti teki koko ajan ohareita, koska piti lähteä kavereiden kanssa harrastelemaan. Älkää ymmärtäkö väärin, ei mulla ollut sitä harrastusta vastaan mitään, menin joskus mukaankin katsojaksi. Kävi vain niin monesti niin, että mies lupasi tulla hakemaan minut kotoa luokseen tiettyyn kellonaikaan, odotin monta tuntia puhelin kourassa eikä hänestä kuulunut. Lopulta saattoi tulla monen tunnin kuluttua viesti että "sori, lähdin jätkien kaa harjoittelemaan". Keskustelimme suhteemme päättymisestä, ja hän ymmärsi miksi niin ja oli todella surullinen, ei vain osannut muuttaa tapojaan.
Olen nykyään todella onnellinen nykyisessä suhteessani, mutta joskus mietin tuota entistä. Hänen kanssaan oli vain sellainen jännityksen tuoma kutina mahan pohjassa, jota ei kenenkään muun kanssa ole tullut. Kun hän katsoi minua silmiin, tuntui että meni sähköisku sisällä.

Joo. Mutta miehellä piti hoitaa äitinsä hautaan, ennenkuin suhde minun kanssa oli mahdollinen. Sitten kun voitiin aloittaa olin yli 40-vuotias, emmekä saaneet enää lapsia. Eli siis sain miehen, mutta maksoin kovan hinnan.

Ap:n mainitsema mies on/ oli siis naimisissa. Kyse ei ole "huolimisesta", vaan valitsemisesta ja mieshän kertoi selkeästi valintansa syyt: hän ei riko perhettään. Voidaan sanoa niinkin, että rakkaus perheeseen voitti. 

Minulle on käynyt niin, että rakastuin toiseen mieheen ja hän vähintäänkin oli ihastunut minuun. Hän oli vapaa, minä naimisissa. En tehnyt asialle mitään ja tunne meni omia aikojaan ohi. Vaikka olin hyvinkin rakkauden huumassa olisin rikkonut liian monen ihmisen elämän (aviomieheni, lapset, läheisemme) eroamalla. Mitään salasuhdetta en edes harkinnut.

Outoa, ap, että roikut vielä viiden vuoden jälkeenkin tuossa asiassa. Koita päästä eteenpäin, niin rakkaus voi voittaa. :)

Joo, täällä yksi.. oltiin ensin kavereita, pikkuhiljaa suhde syveni vuosien aikana intiimillekin tasolle.. sitten mies perusteli ettei voisi välimatkan takia aloittaa suhdetta. Opiskelujen takia muutin lähemmäs tätä miestä, mutta hän olikin mennyt kihloihin toisella puolen Suomea asuvan tytön kanssa... ja muutti myöhemmin tämän luokse. Olin niin katkera...