Lue keskustelun säännöt.
G: Millä vuosikymmenellä olisit halunnut elää nuoruutesi?
12.03.2015 |
Itse ehkä mieluiten 80-luvulla. 90-luvun alkupuoli tulee hyvänä kakkosena, minkä olen saanut elääkin nuorena :)
Kertokaa myös ikänne. Itse olen vm-75
Kommentit (19)
Olin 13-23 -vuotias 80-luvulla. Siihen aikaan ajattelin, että olisin halunnut olla nuori 60-luvulla.
En nyt tiedä miksi joillakin on niin hinku 80-luvulle. Etenkin niillä, jotka eivät silloin eläneet. Ehkä samasta syystä, kun minä halusin 60-luvulle...
Ei se pahaa aikaa mitenkään ollut, ei ollut mamujengejä murjomassa ihmisiä pitkin Pohjois-Helsinkiä, se on totta. Mutta ei sen nyt niin poikkeuksellisen ihmeellistä ollut. Joskus sinne toki itsekin kaipaa takaisin. Ei ollut kännyköitä, eikä roikuttu verkossa tuhlaamassa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntynyt -72.
80-luku oli aika hyvä nuorelle, ehkä 70-luku olisi ollut parempi (vapaampaa, töitä, kunnon rockia, vähemmän huumeita?, matkustaminen mahdollista). 60-luku olis kai ollut liian ankeaa ja maailma kaukana ja 50-luvulla ei mitään nuoruutta tainnut suomessa ollakaan.
90-luku bilehilekausineen, sosiaalisinen paineineen ja lama-aikana olis ollut aika kaamea nuoruus.
1800-luvulla olisin halunnut elää. Tiedä vaikka olisin elänytkin.
80-luvulla sain ajokortin, bensa maksoi sellaiset 4 markkaa litra. Sain ensimmäisen tietokoneeni, Commodore 64:n, jolla pelailtiin kavereiden kanssa harva se ilta. Huumeita ei pahemmin näkynyt, ei maahanmuuttajia. Talvet olivat lumisia, kesät muistini mukaan viileän puoleisia. Musiikkia oli aivan alussa rockabilly ja Suomi-punk, myöhemmin syntikkapoppi. Dire Straits oli kova sana. Madonna ja Kylie Minogue olivat nuoria ja tuoreita. Paavo Väyrynen oli politiikan voimahahmo, kokoomus oli pitkään vielä pannassa. Itä-Eurooppa alkoi liikehtimään ja tuntui että maailma voisi muuttua perusteellisesti. Alkuvuosikymmen pelättiin vauhkona amerikkalaisia risteilyohjuksia, mutta neukkujen ohjuksista ei ollut niin väliä. Työttömyys nousi yli sadan tuhannen ensimmäistä kertaa ja puhuttiin kriisistä. Televisiossa näkyi Skopin mainoiksia, joissa neuvottiin hakemaan 100 000 markkaa lainaa ihan vaan kulutusjuhlaan. Kaksi TV-kanavaa muuttuivat kolmeksi. Viinaa ei saanut tuoda ulkomaan reissuilta kuin hyvin vähän. Tallinnassa ei käyty ryyppyreissuilla, koska huligaanit joutuivat putkaan. Jääkiekossa ja Euroviisuissa ei oltu voitettu mitään, eikä kukaan uskonut että koskaan voitettaisiinkaan. Sellainen oli 80-luku.
70-luvulla! 80-lukukin olisi ehkä ihan jees. -ysäriteini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 11:04"]2010
[/quote]
Olen syntynyt-73
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90 luvulla. Olen 70 syntynyt ja kärsin aikanaan kun kaikki oli niin kamalan alkeellista. Vaikka nyt terveys.siteet v.81, kun niitä aloin käyttämään.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 11:10"]
90 luvulla. Olen 70 syntynyt ja kärsin aikanaan kun kaikki oli niin kamalan alkeellista. Vaikka nyt terveys.siteet v.81, kun niitä aloin käyttämään.
[/quote]
Hyvä pointti nuo terveys-siteet. Tuollaista ei tule äkkiä ajatelleeksikaan. Siitä huolimatta yleismaalmallisesti ihailen sitä vapautta mitä 70-80-luvuilla oli. 90-luvulta lähtien, jolloin olen itse syntynyt, ihmisten liikkumatilaa ja ihmisiä ylipäätään minusta on rajoitettu enemmän ja enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-90-luvun alku. Vähän sitä sainkin elää. Lama tuli ja pilasi kaiken. Nyt lienee myös kivaa olla teini. Ainakaan ei ole sitä murjotuskulttuuria kuin 20 vuotta sitten ja erilaisuutta suvaitaan.
Elin oman nuoruuteni 90-luvulla ja olen aika tyytyväinen. Mielestäni se oli juuri se aika, kun internet ym muut olivat kehittymässä, mutta eivät kehittyneet niin paljoa, että kaiken maailman facebookit ja myspacet olisi olleet olemassa - tai ainakaan kovinkaan suosittuja. Nyt vanhempana tietää jo mitä olla laittamatta nettiin, niin ei ole mitään typeriä teiniangsteja missään näkyvillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 11:19"]
80-90-luvun alku. Vähän sitä sainkin elää. Lama tuli ja pilasi kaiken. Nyt lienee myös kivaa olla teini. Ainakaan ei ole sitä murjotuskulttuuria kuin 20 vuotta sitten ja erilaisuutta suvaitaan.
[/quote]
Eipä ollut ennenkään mitään murjotuskulttuuria. Sinulla on ihmeellisiä käsityksiä sinua aiemmin eläneistä ihmisistä.
30-luvulla, sen alussa. Tiettyä huolettomuutta ennen Suomen ylle kasaantuvia tummia pilviä ja sotaa. Juuri heräämässä oleva kultttuurielämä kaupungissa. Oisin harrastanut runoutta ja kirjallisuutta ja lukenut Nuorta Voimaa ja keskustellut tovereideni kanssa niistä. Käynyt tansseissa ja kahvilla Kappelissa. Kesäiltaisin olisin kävellyt jonkun poikalyseon ihailijan kanssa puistossa. Samalla kulttuuri olisi ollut sellainen, ettei olisi ollut niin paljon valinnanvaraa. Ei siis sitä ahdistusta, mikä tulee liiasta vapaudesta. Ei liikaa rahaa. Ei liikaa tavaraakaan. Ei sosiaalista mediaa, eikä mitään muutakaan mediaa juuri oikeastaan.
Itse synnyin 80-luvulla ja elin nuoruutta 90-ja 2000-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
30-luvulla, sen alussa. Tiettyä huolettomuutta ennen Suomen ylle kasaantuvia tummia pilviä ja sotaa. Juuri heräämässä oleva kultttuurielämä kaupungissa. Oisin harrastanut runoutta ja kirjallisuutta ja lukenut Nuorta Voimaa ja keskustellut tovereideni kanssa niistä. Käynyt tansseissa ja kahvilla Kappelissa. Kesäiltaisin olisin kävellyt jonkun poikalyseon ihailijan kanssa puistossa. Samalla kulttuuri olisi ollut sellainen, ettei olisi ollut niin paljon valinnanvaraa. Ei siis sitä ahdistusta, mikä tulee liiasta vapaudesta. Ei liikaa rahaa. Ei liikaa tavaraakaan. Ei sosiaalista mediaa, eikä mitään muutakaan mediaa juuri oikeastaan.
Itse synnyin 80-luvulla ja elin nuoruutta 90-ja 2000-luvuilla.
Olen myös niin kuullut kuin lukenutkin tästä, että 30-luku oli Suomessa valtavan hyvää aikaa. Kaikki näytti suunnattoman toivorikkaalta, oltiin aloittamassa uutta aikakautta. Köyhyys ja kurjuuskin alkoi helpottaa.
Kuulemma viimeinen kesä ennen talvisotaa oli valtavan kaunis, jostain syystä aivan ihanteellinen kesä.
Ja sitten sota.
Itse elin varhaisina nuoruuttani 60-luvulla ja kyllä se minusta oli ihanaa aikaa. En minä mistään poliittisista asioista silloin ollut huolestunut, kaikkihan oli aina rauhallista.
Jälkeenpäin voi aina arvostella, että ei ollut sitä eikä tätä, mutta eihän sellaista kaipaa eikä sen puutteesta kärsi, mitä ei ole koskaan ollutkaan eikä siitä mitään tiedä. Siksi tuo yhden kärsimys terveyssiteistäkin vähän huvitti. Minä olin onnellinen, kun oli keksitty ob-tampoonit. Sehän vapautti kaikesta. Kuukautiset sinänsä oli inhottavat.
Se, mitä äitini kertoi omista kokemuksistaan sota-aikana ollessaan rintamalottana ja nuorten naisten kuukautishankaluuksista siellä, oli erinomainen vertailukohde omaan hyvään tilanteeseeni.
Omassa elämässäni varmasti 80-luku on ollut sitä kulta-aikaa. Silloin meni monilla alueilla Suomessa hyvin ja työelämässä oli hyvä tilanne, tietysti näen vain oman kohtani, mutta minusta silloin elin parasta aikaani.
Koskaan ei tiedä tulevasta, eikä nyt voi kärsiä siitä, että ei ole jotain sellaista, mikä ehkä joskus keksitään tai on jotain mahdollista, mikä ei ole mahdollista nyt. Nuorena kuviteltiin tulevaisuuttakin aivan erilaiseksi kuin se nyt on. Kuviteltiin, että ihmisillä 2000-luvulla on omat lentolaitteet, joilla pääsee nopeasti paikasta toiseen tai kuljemme jopa ajatuksen voimalla. Kaikkea sellaista. Kuussakin voitaisiin käydä tuosta noin vain tai peräti asua siellä.
Omalta kannaltani olen onnellinen kun sain elää nuoruuteni vuosituhannen vaihteessa. Yhdeksänkymmentä- luvun nousukausi oli huipussaan, kesätöitä oli joka kesä eikä työllisyydessäkään ollut ongelmia ainakaan itsellä. Ysärin nuorisokulttuuri liitti sukupolvea yhteen ja chatit, mese jne oli jotenkin viatonta nykyiseen somekulttuuriin mikä pilasi viimeistään 2020- luvun.
80-luvulla. Vaikuttaa olleen coolia aikaa!
N19