Lue keskustelun säännöt.
Jos jollain on ystävänä sielunkumppani tai joku vastaava...
03.03.2015 |
Niin koitko jo heti tuon henkilön ekaa kertaa nähdessäsi jotain maagista yhteenkuuluvuuden tunnetta yms vai heräsikö se pikkuhiljaa tai myöhemmin? Tai mitä ylipäätänsä koit? Miten tutustuminen eteni?
Kuulostaa ehkä vähän hömpältä joistain, mutta oikeasti en edes tiedä mitä näitä erilaisia sielunkumppanuuden muotoja voi olla (niistäkin voi kertoa jos joku tietää.) Sitä vaan jää hämmästelemään joskus miten joihinkin ihmisiin on joku outo yhteys.
Kommentit (8)
Juu kyllä jäi ensikohtaaminen hyvin elävästi mieleen. En tiennyt sitä silloin merkittäväksi. Mutta kun kuin ihmeen kautta se sama ihminen istui 7 vuotta myöhemmin meidän ruokapöydässä, niin tunnistin ja muistin sen saman tutkivan katseen. Muistaminen tuntuu ihmeeltä, kun ottaa huomioon, että ensikohtaamisemme oli vain nopea ja ohimenevä, jolloin vaihdoin muutaman sanan seurueen toisen jäsenen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Testaan ensin voiko puhelimella vastata...
Nro 3 jatkaa. Miesystäväni on sielunkumppanini, tiesin jo ensikohtaamisemme aikana, että tulisimme olemaan yhdessä loppuelämämme ajan. Klisee, mutta niin totta. Yhteys on mieletön eikä selitettävissä kovin helposti. Joko olemme yhdessä kunnes toinen kuolee tai emme koskaan kuule toisistamme (mutta jatkuvasti tunnetasolla yhteys). Välimuotoja ei ole.
Uskon sielunkumppanuuteen tms. Joskus tapaa ensimmäistä kertaa ihmisen ja heti tuntuu, kuin olisi tuntenut hänet aina. Kemiat pelaavat ja juttu luistaa. Ollaan samalla aaltopituudella välittömästi. Kun taas toisten ihmisten kanssa on vaivaannuttavaa olla tekemisissä, eikä ole mitään yhteistä, haluaa vain välttää heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin tulevan mieheni ensimmäistä kertaa kaverin luona. Ajattelin heti, että tuossa on tulevien lapsieni isä. Olimme yhdessä 20 vuotta. Lapsia ei tullut. Mutta kuolema erotti.
Mulle on kerran köynyt niin, että tapasin henkilön joka tuntui heti todella tutulta. Mietin kuumeisesti missä olemme tavanneet. Myöhemmin tajusin että emme ole tavanneet vaan hän vaan muuten tuntui todella tutulta. Yllättävän paljon yhteistä, samanlaisia kokemuksia. Jotenkin vaan sellainen hassun hyvä olla hänen kanssaan, vaikka ei edes kovin hyvin tunneta. Sellainen että voisi jutella vaikka kuinka kauan ja ajatusmaailma jotenkin samantyylinen. Vaikea selittää, mutta itselleni ei ole näin käynyt kyllä usein. Toivon että joskus voisimme tutustua paremmin.