Lue keskustelun säännöt.
Oonko mä nyt ihan kamala....:(
12.03.2015 |
Mulla on sutinaa aivan ihanan miehen kanssa, mutta........... Hänpä tunnusti mulle, että kärsii masennuksesta!!!! Ja on joutunut aikaisemmin jäämään töistäkin pois sen takia :(
Mulla nyt vaan tuli sen jälkeen semmoinen olo etten haluaisi hänen kanssaan yhtään mitään. Olkoonkin, että kiinnostaisi kovasti. Kamalan mukava on ja jutut menee 100% yhteen. Melkeinpä voisin sanoa löytäneeni toisen puoliskoni
Kuinka iso juttu tämmöinen masennus nyt sitten on???
Kommentit (6)
Pandoran lipas. Sellainen on suhde mt-ongelmaisen kanssa. Silmänräpäys vain, niin kaikki se ihana on poissa ja tilalla on ihminen, jonka oireilu pilaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärretävää, ettei psyykkisesti sairaan ihmisen rinnalla ole kaikkein helpointa elää. Masentunut ihminen on myös raskas, jos masennukset kestävät pitkään, kun se näkyy kaikessa elämänhalusta ja seksihalusta alkaen. Toista ei saa innostumaan harrastuksista, ei tulevasta, ei mistään, kun oikein huono kausi on. Riippuu myös masennuksen syvyydestä ja potilaan omista paranemishaluista millaista hänen rinnallaan on.
Pohdi tosiaan mihin olet valmis. Masentuneen, akoholistin, syömishäiriöisen, sairaan... jne. ihmisen rinnalla on ihan erilaista elää kuin terveen.
T: toipuva masennuspotilas minäkin
En tiedä, mutta voisiko olla, että mies saa paremmin tänäpäivänä pidettyä masennuksen kurissa lääkkeillä ja säännöllisellä päivärytmillä?
Jokainen ihminen voi sairastua milloin tahansa. Tapaat terveen miehen tänään ja vuoden päästä voi olla, että viet hänet hautaan.
Mun mielestä sun kannattaa tapailla miestä jatkossakin, jos vaikuttaa, että hän on tasapainossa elämänsä kanssa. Ja voitte keskustella, että miten masennus alkaa ja millaiset on ensioireet yms. Ja että sulla on lupa toimittaa hänet hoitoon silloin kun alkaa näyttää siltä.
Älä nyt ennakolta asiaa päätä, vaan kokeile, miltä suhde tuntuu. Ei niitä sataprosenttisen yhteensopivia kumppaniehdokkaita joka oksalla ole. Vai haluatko tosiaan miettiä vielä vuosienkin päästä, mitä olisit voinut saada...?
Älä nyt ennakolta asiaa päätä, vaan kokeile, miltä suhde tuntuu. Ei niitä sataprosenttisen yhteensopivia kumppaniehdokkaita joka oksalla ole. Vai haluatko tosiaan miettiä vielä vuosienkin päästä, mitä olisit voinut saada...?
Sitä just tässä mietin, että oliko se mun elämänmies tässä....
Huoh, aina joka jutussa on jokin pikkujuttu mikä epäilyttää. Mutta kyllä tämä nyt tuntuu olevan vähän isompi juttu.
Mun arki on yksinhuoltajana ja yrittäjänä erittäin kiireistä ja olen saanut tehtyä itselleni toimivan mukavan kaveri ja tukiverkoston. Me touhutaan koko ajan jotain ja ollaan menossa milloin minnekkin.
Mies taas omien sanojensa mukaan ei kovin montaa ystävää omista ja perheenkin kanssa on välit viilenneet.
Onkohan meidän elämäntilanteet nyt tosiaan sitten niin erillaiset ei kannata edes yrittää?
En mä mitään perässävedettävää nahjusta elämääni kaipaa.
Vaan mukavan aktiivisen ihmisen :)
-ap-
Riippuu tapauksesta.