Miksi minun on vaikea tulla ihmisten kanssa toimeen?

Minäpä nostan tätä ketjua omalta osaltani.
Olen itsekin luonteeltani kiivas ja sarkastinen. Ja koska jälkimmäistä ei moni ymmärrä, se aiheuttaa ongelmia ja kaikista eniten ehkä netissä pyöriessä. Olen tyypillinen "skorpioni" eli muistan kyllä, jos joku on joskus minua tai läheisiäni kohdellut kaltoin. En anna sen näkyä, mutta voin odottaa sopivaa tilannetta. Mutta tosiaan nettikirjoittelu on suuri ongelma ja tuntuu pahenevan myös senkin vuoksi, että nykyään näitä "ammattiloukkaantujia" on joka paikassa. Jos vain jostain tekstistä voidaan käsittää väärin, sen joku tekee. Se tuo taas itselle enemmän ongelmia, kun pitää sataan kertaan miettiä mitä kirjoittaa ja silti tekee sen väärin.

Yritän tietysti hillitä itseni, varsinkin kaveripiirissä. Minusta on tullut jo asian vuoksi sulkeutunut, pelkään uusia ihmiskontakteja ja olen muutenkin juhlissa ym. tapahtumissa seinäruusu. Asia on pahentunut vuosien saatossa ja olen saanut sosiaalisten tilanteiden pelosta diagnoosin sekä siihen lääkityksen.
Eihän ne lääkkeet tähän omaan käytökseen auta eikä tiedostaminenkaan. Saan itselleni vain huonon fiiliksen miettimällä asiaa, ahdistun, masennun ja itken. Asia unohtuu seuraavana päivänä ja taas joku pahoittaa mielensä. Onkohan tässä enää mitään tehtävissä...

TÄMÄ:

"nämä ihmiset helposti ilmaisevat, jos eivät pidä jostakusta; he näkevät tässä ihmisessä jotain, jota eivät halua itsessään nähdä, ja onneton itsetuntemus estää heitä tajuamasta sitä. Näiden ihmisten pahin vihollinen on se oma mieli, sellainen niin voimakas torjunta, että se oma mieli estää heitä tunnistamasta sitä mitä eri tilanteissa omassa päässä tapahtuu"

Siis suomeksi sanottuna ovat liian tyhmiä älytäkseen että syy siihen että joku toinen ärsyttää on itsessä, ei siinä toisessa ihmisessä. Se syy on omassa epävarmuudessa, kateudessa, tai muissa vastaavissa mutta nää on liian häiriintyneitä ja tyhmiä älytäkseen noita omia epävarmuuden ja kateuden tms. tunteitaan.

Siis onhan aikuinen ihminen aika pahasti vajaa jos ei pysty sen vertaa käyttäytymään ettei kiukuttele muille siksi että itseä sattuu jostain syystä ärsyttämään. Hoitoonhan tuommoset kuuluis toimittaa.

Kyseessähän voi olla pahimmassa tapauksessa ihan sairaus, vaikkapa epävakaa persoonallisuushäiriö. Mun mielestä on hölmöä lähteä haukkumaan tuntematta..

Työpaikalla täytyy pystyä hillitsemään itsensä, koska se on aikaa jonka myyt työnantajallesi. Kommunikointitaitojen opettelusta olisi varmaan hyötyä. Jotenkin kuulostaa, että argumentointitaitosi ovat kehittymättömät ja siksi käyttäydyt kuin uhmaikäinen. Huonoista käytöstavoista pääsee eroon poisoppimalla ja tarvittaessa ammattiapuakin löytyy, jos itseopiskelu on liian haastavaa. Hyvä alku on jo se että olet tunnistanut asian.

Yksityiselämässä ihminen voi elää yksikseen jos oma seura on se ainoa, paras ja riittävä. Itse tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta vastapainoksi tarvitsen paljon omaa aikaa, mikä käsitykseni mukaan johtuu siitä että seuraelämä on kuluttavaa.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 00:15"]

TÄMÄ:

"nämä ihmiset helposti ilmaisevat, jos eivät pidä jostakusta; he näkevät tässä ihmisessä jotain, jota eivät halua itsessään nähdä, ja onneton itsetuntemus estää heitä tajuamasta sitä. Näiden ihmisten pahin vihollinen on se oma mieli, sellainen niin voimakas torjunta, että se oma mieli estää heitä tunnistamasta sitä mitä eri tilanteissa omassa päässä tapahtuu"

Siis suomeksi sanottuna ovat liian tyhmiä älytäkseen että syy siihen että joku toinen ärsyttää on itsessä, ei siinä toisessa ihmisessä. Se syy on omassa epävarmuudessa, kateudessa, tai muissa vastaavissa mutta nää on liian häiriintyneitä ja tyhmiä älytäkseen noita omia epävarmuuden ja kateuden tms. tunteitaan.

[/quote]

Maailman kätevin selitys sellaiselle, joka nimen omaan ei halua miettiä niitä omia tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Teflonpersoona sysää vastuun muille, eikä halua ajatella faktoja. Ihmissuhteet ovat kompromisseja, joista vastuu on molemmilla osapuolilla. Sen sijaan, että teflon kysyisi tai miettisi, miksi tuo on minulle vihainen, hän haluaa ajatella, että tuo on minulle kateellinen ja vihainen omista virheistään. Helppoa olla täydellinen.

Mun on yli päätänsä vaikea tulla toimeen. En voi auttaa.

Persoonallisuushäiriö. En tiedä lisäisikö tuskaa käydä asiaa selvittämässä psykiatrilla. Kevyt lääkitys voisi tuoda sopusointua elämääsi ja ihmissuhteisiin.

Johtuuko se, että et pidä ihmisistä osaltaan myös kateudesta. Itselläni on tällaisia kokemuksia. Joillakin ihmisillä  joilla on hyvin vahva kilpailuvietti on vaikea hallita kateudentunnetta. Se kanavoituu kaikkeen mikä liikkuu. Joku reppana voi saada haukut osakseen pelkästään siitä että on uusi käsilaukku, paksummat hiukset, pikkuisen skarpimpi tms asioita.

Ja kauneus on kyl sellanen asia ,että se jos mikä käy naisia kateeksi.

Onnellinen ihminen saattaa käydä myös kateeksi.

Kuvitelmat että itse on aina oikeassa. Suodattimet puuttuvat. Käytöstapojen puute. Jyrääminen. Heikko ärsytyksen kesto ja heti suuttuminen kaikesta pienestä. Ei osata kuunnella ja vastataan ilkeästi. Ylimielisyys ja kärsimättömyys.

Se mikä sinulle on voimakas persoona, saattaa muille olla yhteistyökyvytön despootti, jolla on ihan liian suuret kuvitelmat itsestään. Ehkä ilkeä ja huonokäytöksinen.

Ainoa mahdollisuus on ryhtyä kiltiksi. Yrittää ymmärtää muita, eikä ajatella aina itseään ja omia ajatuksiaan. Kohdella muita hyvin. Yrittää saada muiden olo mukavaksi. Luoda hyvää ilmapiiriä. Unohtaa voittojen metsästys ja pakkomielle olla oikeassa. Eikä riidellä ja nipottaa jokaisesta jutusta. Eikä olla niin ehdoton niissä omissa mielipiteissä. Eikä jaotella ihmisiä, vaan olla ystävällinen ihan kaikille. Alusta asti.

3/14 ei kyllä ole kateellinen :D
Ärsyttää, että jos ihminen on hyvin kauniin/hyvävaraisen/koulutetun jne. kanssa huonosti toimeentuleva, leimataan heti kateelliseksi..

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 18:13"]

Olen koko elämäni ajan ollut melko voimakas persoona: en ole pystynyt peittelemään sitä, jos en pidä jostakin ihmisestä. En toisaalta ole juuri yrittänytkään ja jättänyt ihmisiä helposti taakseni. Olen riitaantunut useassa työpaikassa työkavereiden kanssa ja lähtenyt ovet paukkuen taakseni katsomatta. Koulun ryhmätöissä en useinkaan pidä ryhmäläisistäni, ja yhteistyö sujuu harvoin mutkattomasti.

Vaikka ymmärrän, että toiminnassani on jotakin vialla, en osaa sanoa syytä. Miten minun tulisi muuttaa käyttäytymistäni?

[/quote]

Mikä on se mekanismi, joka saa sinut käyttäytymään huonosti? Miksi oikeutat sen, että et edes yritä tehdä kompromisseja, vaan eskaloit tilanteen? Aikuiselämä on kuitenkin kompromisseja, sekä töissä että opiskeluissa.

En osaa sanoa, koska en tunne sinua, mutta tunnen äkkivääriä, helposti riitaantuvia "kerrasta poikki" - ihmisiä, joiden kompastuskivenä on ylpeys, ja siellä ylpeyden takana oleva tunnistamaton häpeän ja mitättömyyden tunne. Tavallaan paetaan ristiriitoja, ei kestetä kohdata niitä koska siinä pitäisi kohdata itsensäkin. Sama juttu siinä, että nämä ihmiset helposti ilmaisevat, jos eivät pidä jostakusta; he näkevät tässä ihmisessä jotain, jota eivät halua itsessään nähdä, ja onneton itsetuntemus estää heitä tajuamasta sitä. Näiden ihmisten pahin vihollinen on se oma mieli, sellainen niin voimakas torjunta, että se oma mieli estää heitä tunnistamasta sitä mitä eri tilanteissa omassa päässä tapahtuu, vaan pakottaa sellaiseen impulsiiviseen ja lyhytnäköiseen käytökseen.