Kuvaile hemmotelluin lapsi jonka tiedät
Minä voin aloittaa.
Perheen ainokainen. Jo nimestä kuulee, että vanhemmat ovat päättäneet pyhittää elämänsä tämän kakaran jumalointiin ja nimi valittu yhtä jumalaiseksi. Hänen pikkusormensakaan ei värähdä ilman että se tulee äitinsä rekisteröimäksi. Jos hänen kätensä heilahtaa laajassa kaaressa, se on merkki ylimaallisesta liikunnallisesta lahjakkuudesta ja tulevasta huippu-urheilijan urasta. Tämä huomio tietenkin kuulutetaan hunajaisella äänellä läsnäolijoille, olivat he sitten ketä hyvänsä. Lapsi on myös tuleva huippusäveltäjä (puhaltaa välillä nokkahuiluun), huippumatemaatikko (osaa laskea kolmeen vaikka ei ole vielä koulussa), ja tuleva kielellinen nero (tunnistaa jo A-kirjaimen).
Lapsen ei tarvitse syödä ruokaa, jos hän ei halua. Hänet maanitellaan hellävaraisin kehotuksin piirrettyjen ääreltä ruokapöytään ja hänen jauhelihakastikkeestaan nypitään sipulit pois jos hän saa päähänsä ettei tänään halua syödä sipulia. Kiemurreltuaan jauhelihakastikkeen äärellä tovin hän ilmoittaa ettei ole halukas syömään sitä, vaan haluaa jotain muuta syömistä. Äitinsä hyppää kesken oman ruokailun väsäämään sitä jotain muuta. Tällä välin kullannuppu on jo ehtinyt hakea herkkuvarastostaan suklaalevyn ja ilmoittaa syövänsä vain sen. Johon äiti ja iskä tuumaavat että "Voooiii miten sinä nyt silleen, kun olisihan se hyvä jos söisit tuota ruokaakin. voi voi voi."
Lapsi saa koska tahansa keskeyttää aikuisten keskustelun. Ja sen hän tekeekin usein, koska kestää maksimissaan viisi minuuttia sellaista tilannetta, jossa päähuomio ei keskity häneen. Esimerkiksi ruokapöydässä alkaa huutamaan kovalla äänellä aikuisten puheen päälle, jos kokee, ettei häntä huomioida tarpeeksi. Silloin vanhempansa keskeyttävät välittömästi keskustelun ja huomio kääntyy lapsen show'hun. Kyseisen perheen luona illanistujaiset ovat kuolettavan tylsiä, koska luonnollisestikin keskustelua ei juuri ole, vaan kaikkien pitää seurata illan päätähden elämöintiä ja esitystä. Ja esittää ihastunutta lapsen upean talentin edessä.
Arvannette mikä on lapsen suhde materiaan. Luulen, että keskimäärin viisilapsisessa perheessä kertyy rojua yhtä paljon lasten lapsuusaikana kuin tällä ainokaisella on jo kertynyt. Jouluista ja synttäreistä en edes viitsi puhua. Sanon vain että lahjojen määrä on viisainta mitata kuutiometreissä, ei kappalemäärissä. Koska pakkohan silloin on vetää vertoja normaalille arjelle, jolloin lapsi saa vähintään joka viikko jonkin uuden härpäkkeen tai pelin.
Miten sokeita vanhemmat voivat olla?!
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 16:19"]
Pyh, minun lapseni ovat kilttejä vaikka hemmottelen heitä. Kukaan ei voi kieltää minua hemmottelemasta omia toivottuja lapsiani.
[/quote]
Tarkoitan, että hieman ujoja ja eivät päälliköi muita.
Sukulaissynttäreillä jouduimme nostamaan 1v:n syöttötuolista pois, kun perheen 4v prinsessa ilmoitti haluavansa istua siinä. Harrastusta hän saa vaihtaa vielä kouluikäisenä mielin määrin, vaikka lukukausimaksut onkin jo maksettu. Juu, ja tuo lelujen määrä, käsittämätön! Lahjalistat jaetaan koko suvulle aina hyvissä ajoin :)
Lapsi saa keskeyttää keskustelun ja kun hän tekee jotain, vaikka vain rakentaa legoilla, on herkeämätön huomio suunnattava lapseen. Jos pöydän toisella puolella on jotain jota lapsi tahtoo, lapsi saa kiivetä pöydälle ja kävellä hakemaan sen. Lapsi heitti mun lasta kivellä ja huudot sai lapsen vanhemmilta mun lapsi, kun meni seisomaan lapsosen eteen, kun hän nyt ihan välttämättä tahtoi nakella niitä kiviä (oikeesti mun lapsi teki ihan muita asioita, kun napsahti kivi takaraivoon). Multa tää lapsi on vienyt lautaselta palan mokkapalaa ihan ilman kyselemisiä, tuli vaan ja vei sen. Sanomattakin on selvää, että kun mä toruin lasta siitä, ihan siis nätisti, että muiden lautasilta ei saa ottaa ja keittiössä niitä on tarjolla, pyydä jos et yllä niin mä sain äidiltä hirveän huudon, että Pirkko-Kerttulia ei komenneta! Sen kivellä heitto episodin jälkeen heitin ne ulos meiltä ja totesin, että eiköhän tää ollu tässä.
Kaveri tekee raskaan työpäivänsä päälle ruuan perheelleen. Mies ja kaksi lasta odottavat sohvalla. Kaikki ovat niin nirsoja, että ruokaa pitää olla vähintään kolme vaihtoehtoa. Sellaista ruokaa ei ole keksittykään, joka kelpaisi koko porukalle. Sanoisin että tuo on jo melkoista hemmottelua, sekä lasten että miehen.
Noh, yhden rikkaan perheen tyttö tulee ensiksi mieleen. Hän voi paiskata uuden iPhonen lattiaan jos netti lataa liian hitaasti. Ja isi ostaa uuden tilalle.
Omani. Sai tänäänkin jäädä aamulla nukkumaan, koska en saanut häntä ylös ja kouluun. Syö vain noin 10 eri elintarviketta, ei mitään normaalia ruokaa. Muutenkin tekee mitä lystää, yleensä ei lystää.
Ap, onko sinun vai miehesi veljen lapsi?
Tunnen yhden, ja on samanlaisia esimerkkejä kuin ap:lla. Eli juuri tämä että vanhemmat eivät voi puhua hetkeäkään rauhassa, kun lapsi haluaa koko ajan jakamatonta ihailua ja huomiota. Vierailut menevät lapsen ehdoilla: esim. kun hän halusi, että ei istuta kesällä ulkona (nätti ilta), kaikki siirtyivät sisälle. Lapsi myös kiskaisee toisen kädestä tavaran, joka kiinnostaa, koska on tottunut että ei tarvitse edes pyytää. Lapsi on aina ollut aterialla tosi pieniruokainen ,koska syöntien välillä äiti täyttää kaikki keksi- ja muut mielihalut.
Ja huom. lapsi on jo kouluikäinen.
Juu 12-vuotias, joka saa itkupotkuraivarin, kun on aika keskeyttää peli syömisen ajaksi. Ja noita samoja itkupotkuja on nähty joka vierailulla hieman erilaisista syistä. Söpö lapsi, jonka vanhemmat on pilanneet.
Velipuoleni 14v, joka saa kaiken haluamansa. Esimerkkinä mm. se, että paiskoo puhelimensa maahan rikkoakseen sen jotta saa uuden - ja uudenhan se saa. Jokaikinen kerta. Rikkoo skeittilautoja vain siksi että saa uuden. Ei suostu käyttämään muita kun merkkivaatteita. Ruoka ja juoma, välipalat mukaanlukien viedään pojalle huoneeseensa, ei tarvitse syödä muun perheen kesken "kun sillä on noita omia juttujansa hihihi". Ei lähde kesäisin mökkeilemään koska inhoaa ulkohuussia - ei tarvitse lähteä vaan menee hoitoon ystäväperheen luokse. Ei lähde vaarin/mummon tms syntymäpäiville (esim pyöreet synttärit), ei sairaalaan jos toinen on kuolemansairas. Ei lähde koska aina kysytään "lähdetkö? ai et, no, ei sun tarvii hihih". Ei multa vaan kyselty IKINÄ lähdenkö. Mentävä oli ja toteltava, ruuat syötiin perheen kanssa jne. Järjetöntä...
Kylläpä oli tunteella kirjoitettu kuvaus ap:lla. Heräsi vain kysymys minkä ikäinen lapsi on. Kauan odotettu, yli kolmekymppisten ainokainen? Ja ap väsynyt ja helposti sikiävä, jolla lapset tulleet melkein vahingossa tai lapseton?
Siinä vaiheessa, kun lapsen negatiiviseen käytökseen pitää puuttua oikeasti ja jos vanhemmat eivät sitä tee tulee ongelmia. Tuossa vaiheessa - ketä haittaa, jos äiti jumaloi lastaan, kunhan myöhemmin osaa asettaa rajatkin?
Lapsi haluaa istua auton etupenkillä. Äidinhän siinä on sitten mentävä takapenkille, kun lapsi niin haluaa etupenkille. Lapsi on alle kouluikäinen. Mulla vähän leuka loksahti.
14, tuttua myös tämän kuvaamani lapsen kohdalla: muiden pitäisi siirtyä hänen tieltään eri tuoliin. Autoillessa hänen ei myöskään tarvinnut käyttää autossa turvavyötä, kun ei halunnut . :=0 terv 10.
Mua rupes ärsyttää toi sun teksti samantien. Keskity omaan elämääsi, äläkä jauha täällä paskaa muiden tekemisistä. Mitä pahaa siinä on että kehutaan omaa lasta? Pitäisikö vain mollata...kuinka siitä lapsesta ei ikinä voisi tulla mitään? Mee ap itseesi.
Kolmikymppinen nainen, joka edelleen kuvittelee olevansa 20v. Ottaa itsestään selfieitä milloin missäkin uusissa kledjuissa, jotka maksaa äiti tai isä. Kuvaa lahjaksi saamansa tavarat, jotka on tietysti jotain Korsia vähintään. Vuokrassa avustaa vanhemmat ja auton bensatkin maksetaan isin kortilla.
Totaalinen bimbo, joka ei ilmeisesti osaa kasvaa aikuiseksi.
Itse tiedän erään kouluikäisen pikku prinssin, joka sekosi sukujouluna totaalisesti, kun kävikin ilmi, että kuusen alla lupaavasti komeillut metrin kanttiinsa oleva paketti ei ollutkaan osoitettu hänelle.. Kun oma lahjavuorensa ei ollut vielä edes kahta metriä korkea.
Varmaan se kullannuppu, joka aikoinaan oli äitinsä kanssa samassa leikkipuistossa, kuin minä ystävän ja lasten kanssa. Äiti kertoi, että haluaisi lisää lapsia, mutta kun pikku kullannuppu ei halua sisaruksia. Hiljaiseksi veti.
Hahaa!
Tässäpä esimerkki siitä, miten lapselle vedetään rajat: Vanhemmat olivat neuvotelleet lapsensa kanssa"diilin", jonka mukaan lapsi saa vain yhden(!) lelun VIIKOSSA! Ja jos sattuukin keksimään kaksi lelua, jotka on pakko saada saman viikon aikana, niin sitten joutuu odottamaan kaksi viikkoa (!) taas seuraavaa lelua.
Tietty jos on jotain must-tuotteita, niin voidaan joustaa, ja ostaa ylimääräisiä ohi "diilin".
Mielestäni upeaa kasvatuksellista ryhtiä vanhemmilta. Rajat ne olla pitää.
*kommentti saattaa sisältää sarkasmia*
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 16:47"]Mua rupes ärsyttää toi sun teksti samantien. Keskity omaan elämääsi, äläkä jauha täällä paskaa muiden tekemisistä. Mitä pahaa siinä on että kehutaan omaa lasta? Pitäisikö vain mollata...kuinka siitä lapsesta ei ikinä voisi tulla mitään? Mee ap itseesi.
[/quote]
Oho oho, osuko liian lähelle??
Pyh, minun lapseni ovat kilttejä vaikka hemmottelen heitä. Kukaan ei voi kieltää minua hemmottelemasta omia toivottuja lapsiani.