Asperger-aikuinen puolisona?

minulle tuo sosiaalisten suhteitten puute ei ole ongelma. jos mies ei kaipaa ystäviä, ei se minua häiritse. Minulla voi silti olla omiani. Jos mies ei halua matkustaa, minä voin silti matkustaa ja katsella paikkoja. Ja niin edelleen. Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä, sinulla voi ollaomia juttuja.



Ongelmia tuottaa useimmiten se että mies ymmärtää kommunikaatiota väärin, ei ymmärrä kohteliaita pyyntöjä (tyyliin minä sanon voisitko tehdä sitä tai tätä ja mies sanoo että voisi kun kuvittelee että kysyn pystyisikö hän siihen, eikä tajua että pyydän tekemään niin) ja toisaalta ilmaisee itseään välillä aika omituisesti - joskus minä luulen että mies on vihainen kun ilmeet ovat sen näköisiä vaikka hän on vain hämmentynyt, hän nauraa ollessaan ymmällään vaikka se olisi ko tilanteessa lähinnä loukkaavaa jne. Näistä selviää kun tietää mistä on kyse. VOi muistuttaa itselleen ettei toinen tarkoita pahaa ja yrittää ilmaista itseään selkeästi niin ettei tarkoitus huku johonkin kirjaimellisuuden suohon. Ja kun mies tietää itse mistä on kyse, hänelle voi myös selittää asioita esim että " kun minä sanon että voisitko tehdä sen, niin tarkoitan että tee se"

Mun ex ei kestänyt, että mulla oli muuta sosiaalista elämää. Hänen mielestään minulla ei olisi saanut olla yhden yhtään ystävää, vaan minun olisi pitänyt olla vain hänen kanssaan, koska hänellä ei ollut kavereita, ja hän ei niitä kaivannutkaan.



Muutenkin elämä oli ahdistavaa ihmisen kanssa, jolla on asperger, eikä hän pystynyt sitä itselleen myöntämään.

Mutta jos mies muuten rakastettava, niin enpä rupeaisi vaihtamaan. Niin monella on nykyään alkoholi, huume, väkivalta tms. ongelmia, että jos vaihtamaan lähtee, niin saatat saada suuremman harmin riesaksesi.

Kiitos vastauksistanne, helpottaa kuullaa, että joku muukin elää samanlaisessa tilanteessa. Nämä as-piirteet ovat aihettaneet meillä läpi koko yhdessä olon riitaa ja mielipahaa. Nyt ollaa tilanteessa, jossa on kaksi vaihtoehtoa. Joko puhutaan asiat läpi ja minä hyväksyn hänet sellaisena kuin on, en yritä muuttaa häntä. Tai sitten heitän hanskat kehään ja lähden suhteesta. Minua ahdistaa se, miten aiheutan hänelle mielipahaa. Jos ja kun kyse on aspergeristä, hän ei ymmärtääkseni paljon voi näitä toimintatapojaan muuttaa. Tuntuu, että muutosta vaatimalla poljen hänen itsetuntonsa maanrakoon. Ja teen tilanteen aina vaan pahemmaksi.

ominaisuuksia?

...paitsi mun miehellä tuo kyvyttömyys sosiaalisiin suhteisiin on ehkä lievempää kuin ap:n miehellä. Ikinä ei kyllä ole tullut asperger mieleen - tosin en kauheasti tiedäkään asiasta. Mitkä muut piirteet ovat tyypillisiä asperger-ihmisille - esim. haluttomuus kaikkiin muutoksiin, kyvyttömyys

hoitaa käytännön asioita, toisaalta erittäin syvällinen paneutuminen tiettyihin juttuihin? Voisiko joku tarkentaa, mitä aistiyliherkkyys tässä yhteydessä tarkoittaa? Jos vaikka oppis ymmärtämään miestään vähän paremmin.

uudet vaatteet tuntuvat kamalilta, haluaa pitää aina samoja vaatteita.

Mies on kaikin puolin rakastettava, jos näitä aspergerille tyypillisiä piirteitä ei oteta huomioon.. Kiltti, luotettava, varmasti hyvä isä, huomaavainen (kun hoksaa olla..) Ja varmasti yrittää tässä suhteessa 110%. Ja hän on iloinen, että minulla on ystäviä, koska itse kuitenkin kärsii siitä, että ei ole oikeita ystäviä..



Mutta tahtomattani mietin, olisiko elämä helpompaa yksin tai toisen miehen kanssa. Mutta kaipa näitä miettii moni muukin. Joskun sitä toivoo, että joku selvännäkijä kertoisi mitä pitää tehdä, ja mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan. Sitä tuntuu siltä, että nyt vaan räpiköi suhteessa eteenpäin. Vähän niin kun tekohengittäisi, kun ei kuitenkaan elä enää täysillä mukana. Semmosta sinnittelyä tää on ollu. Mutta vielä on toive tulevasta ja uskoa jäljellä. :)

selvittää asiaa paremmin. Asperger yhdistyksestä tms., jossa todella tuntevat asian ja osaavat jo puhelinkeskustelun perusteella sanoa onko mahdollisesti kyse Aspergerista. Samoin netissä löytyy testejä, joita voi tehdä asiaan liittyen.

Kun tavattiin mies eli pelkästää makaroonilla ja nakeilla, tähän tyyliin.. Uusien ruokien maistelu oli mahdottomuus. Vähitellen olen saanut hänet totutettua uusiin makuihin. Mutta esim. perunamuusia ei voi syödä, koska koostumus on jotenkin outo, ei pysty syömään. Esimerkkejä olisi ruokajutuista lukuisia.. Ja monia vuosi käytti pelkästään tennareita, kesä talvet. Nyt olen saanut suostuteltua muidenkin kenkien käyttöön.



Sama pätee kaikessa, tykkää käyttää yhtä ja samaa tuotetta, niin kauan kunnes valmistus lopetetaa.. Ja vasta sitten etsii uuden tuotetuttavuuden. Musiikki on ihan ehdoton kiinnostuksen kohde, muusta ei niinkään kiinnostunut. Ja muistaa yksityiskohtaisia asioita, tietoja millä ei ole käytännön elämässä merkitystä. Keskustelu tuottaa vaikeuksia ja mielikuvitusta ei oikeen ole nimeksikään.



Mutta huomaa kun olen huonolla tuulella, ei vaan osaa kysyä tai aloittaa keskustelua. Sulkeutuu helposti negatiivisissa tilanteissa. Samoin on taipuvainen masentuneisuuteen.



Tietokone on paras ystävä. On lapsesta asti viihtynyt yksin ja ollut koulukiusattu. Ei osaa oikeen sopeutua joukkoon ja tuntee itsensä erilaiseksi kun muut, jotenkin oudoksi. Ei pidä tai ei emmärrä small talkin merkitystä. Ei sano mitään, jos ei ole asiaa..



Tässä jotain esimerkkejä, jotka yhdistän AS-piirteisiin.

Nettitestejä hän on tehnyt, lähes kaikki kysymykset olleet hänen kohdallaan " kyllä-vastauksia" . Aika selvältä tapaukselta vaikuttaa.

Kiitos selvennyksistä ap ja muut. Googlasin tällä välin aspergeriä. Tulin siihen tulokseen, että miehelläni on kyllä selviä asperger-piirteitä, mutta ne eivät ilmene yhtä voimakkaasti kuin ap:n miehellä. Esim. ap:n kertomat ruoka- ja vaatejutut sekä musiikkikiinnostus (meilläkin se on juuri se musiikki, mies on tietystä musiikinlajista hyvin tietopuolisesti kiinnostunut) kuulostavat tutuilta, mutta ilmenemismuodot ovat paljon lievempiä. Tietysti on vaikeaa tällaisessa lievemmässä tapauksessa erottaa mikä on ns. normaalia luonteenpiirteiden vaihtelua ja mikä varsinaista aspergeriä.



Ymmärrän kyllä ap:n turhautumista. Meilläkin arkipäivän pyörittäminen miehen kanssa tuntuu välillä todella haastavalta. Sosiaalisten suhteiden osalta meillä asiaa ehkä helpottaa se, etten itsekään ole hirveän sosiaalinen, en pidä isoista juhlista tms. Minulla tosin on muutama ehdoton luottoystävä - asia joka taas mieheltä puuttuu.



Joku täällä ehdottikin ap:lle yhteydenottoa Asperger-yhdistykseen. Löytyisikö sieltä asiantuntija-apua tai vertaistukea? Mielestäni ap:n tapauksessa on erittäin positiivista se, että mies todella yrittää suhteessa ja tunnistaa/tunnustaa itsekin vaikeutensa.

Ja meillä menee aika hyvin. Alkuaikoina kun en tiennyt että miehellä on asperger (mies ei tiennyt itsekään) suutuin aina kun mieheni unohteli asioita, luulin että tekee sen tahallaan. Tuon aistiyliherkkyyden tajusin vasta tätä ketjua lukiessani, miehelläni on säällä kuin säällä aurinkolasit kun ottaa valo niin silmiin.

Myös muita asperger-ihmisen piirteitä on mutta tuo muistamattomuus on se mikä eniten näkyy arkielämässä. Tosiaan aika hyvin tässä on selvitty, etenkin sen jälkeen kun vahvistui mikä miehellä on. Nyt uskon ettei mies tahallaan unohtele.