Lue keskustelun säännöt.
Apua...heräsin ja huolettaa kaikki
11.03.2015 |
Oma elämä tuntuu niin ankealta.
Musta tuntuu, että pitkään aikaan ei ole ollut sellaista ihmistä mun elämässä, joka ymmärtäisi mua. On kavereita, mutta en jaksais niiden kanssa, kun tuntuu että ne on niin erilaisia... Toisaalta tuntuu hirveän raskaalta myös tutustua johonkuhun, kun en pidä itseäni masentuneena kovin tutustumisen arvoisena. Siis ei tee mieli tosiaan esitellä itseään ja elämäänsä, että tällanen mä oon.
Kommentit (5)
HÄHÄHÄÄHÄHÄHÄHÄ KOKKOLASSA NAURATTAA! HUOMENNA NAURAEN PANKKIIN JA ULKOMAANMATKAA VARAAMAAN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 03:47"]
Tarviiko sitä aina olla joku? Eikö välillä voisi olla yksin? On hyvä opetella viettämään aikaa myös yksin ilman että on koko ajan joku ymmärtämässä.
[/quote]
Kyllä mun mielestä elämä oli paljon parempaa, kun oli joku ymmärtämässä. Yksin oon ollut varmaankin jo riittävän pitkään.
Mä heräsin juuri kamalaan ahdistukseen. Yleensä nukun hyvin, mutta nyt asiat vain pyörivät päässä. Mies etääntynyt raskauteni myötä ja kohtelee minua törkeästi. Yritän mennä saman peiton alle nukkumaan ja ryömiä kainaloon, mutta kääntää minulle selän. Ei ole ensimmäinen vauva, eikä vahinko jaan. Vaan yhteistuumin alulle laitettu. Minulla on pahoinvointia koko ajan. Jopa nyt. Sellainen etova olo, jota ei aikaisemmissa raskauksissa ole ollut. Nyt jos koskaan kaipaisin syliä ja halausta, mutta mies torjuu minut täysin. Itken täällä nyt keittiössä ja yritän saada mehua juotua, jos olo helpottuisi. On niin paska olo kokonaisvaltaisesti.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 03:47"]
HÄHÄHÄÄHÄHÄHÄHÄ KOKKOLASSA NAURATTAA! HUOMENNA NAURAEN PANKKIIN JA ULKOMAANMATKAA VARAAMAAN.
[/quote]
Ap:llä jääneet lääkkeet ottamatta.
Tarviiko sitä aina olla joku? Eikö välillä voisi olla yksin? On hyvä opetella viettämään aikaa myös yksin ilman että on koko ajan joku ymmärtämässä.