Olen ehkä huono ihminen, mutta ihan sama!
Pari vuotta sitten mulla oli pieni kolmiodraama salassa poikaystävältäni, toisen miehen ja erään tytön kanssa. Minä siis (jo parisuhteessa) ihastuin tämän toisen tytön kanssa (S) samaan mieheen (P). P siinä sitten punnitsi kumman haluaisi ja olin jo valmiina jättämään oman poikaystäväni, joka ei asiasta tiennyt silloin eikä tiedä vieläkään (hyvä niin, parisuhteemme on voinut vaan paremmin tapahtumien jälkeen!). Minä ja S sitten taistelimme rumilla sanoilla toisillemme, kumpi saisi P:n. S hänet sai, koska peräännyin hommasta ja päätin olla se fiksumpi. Puoli vuotta myöhemmin S tuli raskaaksi P:lle ja vuoden päästä menivät naimisiin. Olivat muka niiiin onnellisia ja luotuja toisilleen. Nyt ovat eronneet viime syyskuussa puolentoista vuoden avioliiton jälkeen, ja mä niin arvasin tämän. Mä tiesin sen jo kun menivät naimisiin. S on katkera ja P on mitä on (oikeestaan aika tyhmä ihminen, sisimmältään nyssykkänössykkä). Oon hykerrellyt asialle koko päivän, oon vaan jotenkin niin iloissani tästä hommasta :D Parasta ehkä kuitenki on, että vaikka S kuinka saneli ettei halua ikinä kuulla musta tai olla mun kanssa tekemisissä, yrittää nyt kaveerata ja kertoa P:stä vaikka mitä. Ei kiinnosta, jo muutama kuukausi sen vauvauutisen jälkeen tajusin tehneeni täysin oikean valinnan jäädessäni jo olemassa olleeseen parisuhteeseen ja huokaisin helpotuksesta etten jatkanut juttua P:n kanssa!
Sun poikaystävällä on laatudaami <3