Lue keskustelun säännöt.
Masentunut, hukassa, ote irronnut.
10.03.2015 |
Mitä hittoa mun pitäis tehdä? En kestä itseäni, kun vaan haahuilen päämäärättömästi.
Kommentit (9)
Tuntuu että mikään ei loppupeleissä pahemmin kiinnosta. Sellaista tylsyyden välttelyä koko elämä. Olisipa muitakin ulottuvuuksia joissa käydä ja kokea eritavalla asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä elämässä kenenkään tarvitse olla mitään erikoista tai saavuttaa mitään erikoista. Mielestäni silloin elää hyvää elämää kun on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:12"]
Mäkin tarvisin jotain opastusta tässä elämässä. Tuntuu, että toiset vaan lapsesta pitäen puskee määrätietoisesti eteenpäin ja alati tietää mitä haluaa. Kait itsellä on sekin, ettei vanhemmat ole kiinnittäneet minuun mitään huomiota kun olin lapsi ja teini, katsoivat kyllä siis että on ruokaa ja puhtaat vaatteet, muuten meiningillä "Ole hiljaa äläkä häiritse meitä aikuisia". Piti olla mahdollisimman huomaamaton. Ja nyt itse kolmekymppisenä seurannut kuinka tuttavat, työtoverit yms keillä on lapsia niin nehän on oikeasti kiinnostuneita jälkikasvustaan, ohjaa heitä, kannustaa ja maksaa tervehenkiset harrastukset, auttaa kotitehtävissä yms. Ei mikään ihme että tuollaisten vanhempien lapsista kasvaa reippaita määrätietoisia alati tekemään oppineita aikuisia.
[/quote]
Sinun ainakin pitää antaa menneisyyden olla, vaikka se onkin osa sitä miksi olet muovautunut. Vanhempasi ovat hoivanneet sinua niillä kyvyillä, mihin ovat sillä hetkellä pystyneet. Vaikka se ei olisi ollutkaan kaikinna tavoilla riittävää, on aika lakata syyttämästä heitä koko tulevaisuutesi muovaamisesta. Olet jo niin aikuinen, että loppuelämäsi on omissa käsissäsi.
Ikäsi puolesta olet muutenkin tyypillisessä taitekohdassa, jolloin usein pohditaan taakse jäänyttä ja suunnataan katse "loppuelämään". Tuota ikäkriisiä kannattaa tahkota rauhassa, se vie viitisen vuotta. MItä lähemmäksi pääset nelikymppisyyttä, sen nautittavampaa elämä on. Tiedät jo kuka olet, mitä haluat ja mitä voit tehdä sen saavuttaaksesi. Vähitellen myös osat kääntyvät suhteessa omiin vanhempiin. On sinun vuorosi auttaa heitä. Ja kykenet siihen, kun pääset eroon katkeruudesta. ohis 44v
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:12"]
Mäkin tarvisin jotain opastusta tässä elämässä. Tuntuu, että toiset vaan lapsesta pitäen puskee määrätietoisesti eteenpäin ja alati tietää mitä haluaa. Kait itsellä on sekin, ettei vanhemmat ole kiinnittäneet minuun mitään huomiota kun olin lapsi ja teini, katsoivat kyllä siis että on ruokaa ja puhtaat vaatteet, muuten meiningillä "Ole hiljaa äläkä häiritse meitä aikuisia". Piti olla mahdollisimman huomaamaton. Ja nyt itse kolmekymppisenä seurannut kuinka tuttavat, työtoverit yms keillä on lapsia niin nehän on oikeasti kiinnostuneita jälkikasvustaan, ohjaa heitä, kannustaa ja maksaa tervehenkiset harrastukset, auttaa kotitehtävissä yms. Ei mikään ihme että tuollaisten vanhempien lapsista kasvaa reippaita määrätietoisia alati tekemään oppineita aikuisia.
[/quote]
Kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:12"]
Mäkin tarvisin jotain opastusta tässä elämässä. Tuntuu, että toiset vaan lapsesta pitäen puskee määrätietoisesti eteenpäin ja alati tietää mitä haluaa. Kait itsellä on sekin, ettei vanhemmat ole kiinnittäneet minuun mitään huomiota kun olin lapsi ja teini, katsoivat kyllä siis että on ruokaa ja puhtaat vaatteet, muuten meiningillä "Ole hiljaa äläkä häiritse meitä aikuisia". Piti olla mahdollisimman huomaamaton. Ja nyt itse kolmekymppisenä seurannut kuinka tuttavat, työtoverit yms keillä on lapsia niin nehän on oikeasti kiinnostuneita jälkikasvustaan, ohjaa heitä, kannustaa ja maksaa tervehenkiset harrastukset, auttaa kotitehtävissä yms. Ei mikään ihme että tuollaisten vanhempien lapsista kasvaa reippaita määrätietoisia alati tekemään oppineita aikuisia.
[/quote]
Sinun ainakin pitää antaa menneisyyden olla, vaikka se onkin osa sitä miksi olet muovautunut. Vanhempasi ovat hoivanneet sinua niillä kyvyillä, mihin ovat sillä hetkellä pystyneet. Vaikka se ei olisi ollutkaan kaikinna tavoilla riittävää, on aika lakata syyttämästä heitä koko tulevaisuutesi muovaamisesta. Olet jo niin aikuinen, että loppuelämäsi on omissa käsissäsi.
Ikäsi puolesta olet muutenkin tyypillisessä taitekohdassa, jolloin usein pohditaan taakse jäänyttä ja suunnataan katse "loppuelämään". Tuota ikäkriisiä kannattaa tahkota rauhassa, se vie viitisen vuotta. MItä lähemmäksi pääset nelikymppisyyttä, sen nautittavampaa elämä on. Tiedät jo kuka olet, mitä haluat ja mitä voit tehdä sen saavuttaaksesi. Vähitellen myös osat kääntyvät suhteessa omiin vanhempiin. On sinun vuorosi auttaa heitä. Ja kykenet siihen, kun pääset eroon katkeruudesta. ohis 44v
[/quote]
En ymmärrä miksi kommentoijan pitäisi auttaa vanhempiaan, jos tämä aivan selkeästi ilmoitti että nämä eivät ole olleet vanhempia tälle. Eli periaatteessa hän on aina ollut siellä vanhepiaan varten eikä toisinpäin. Ja äitiys ja isyys on jotain aivan muuta kuin pelkkään ruoan laittoa ja vaatteiden antoa. Kommentoijan viesti on erittäin lähellä sydäntäni, koska minulla on sama historia. Ja tärkeintä on repäistä itsensä irti vanhemmistaan ymmärtämällä tunnetasolla sen, että ei ole koskaan omannut oikeita vanhempia. Ps. Kolmekymppinen ei edes ole vanha.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:12"]
Mäkin tarvisin jotain opastusta tässä elämässä. Tuntuu, että toiset vaan lapsesta pitäen puskee määrätietoisesti eteenpäin ja alati tietää mitä haluaa. Kait itsellä on sekin, ettei vanhemmat ole kiinnittäneet minuun mitään huomiota kun olin lapsi ja teini, katsoivat kyllä siis että on ruokaa ja puhtaat vaatteet, muuten meiningillä "Ole hiljaa äläkä häiritse meitä aikuisia". Piti olla mahdollisimman huomaamaton. Ja nyt itse kolmekymppisenä seurannut kuinka tuttavat, työtoverit yms keillä on lapsia niin nehän on oikeasti kiinnostuneita jälkikasvustaan, ohjaa heitä, kannustaa ja maksaa tervehenkiset harrastukset, auttaa kotitehtävissä yms. Ei mikään ihme että tuollaisten vanhempien lapsista kasvaa reippaita määrätietoisia alati tekemään oppineita aikuisia.
[/quote]
Sinun ainakin pitää antaa menneisyyden olla, vaikka se onkin osa sitä miksi olet muovautunut. Vanhempasi ovat hoivanneet sinua niillä kyvyillä, mihin ovat sillä hetkellä pystyneet. Vaikka se ei olisi ollutkaan kaikinna tavoilla riittävää, on aika lakata syyttämästä heitä koko tulevaisuutesi muovaamisesta. Olet jo niin aikuinen, että loppuelämäsi on omissa käsissäsi.
Ikäsi puolesta olet muutenkin tyypillisessä taitekohdassa, jolloin usein pohditaan taakse jäänyttä ja suunnataan katse "loppuelämään". Tuota ikäkriisiä kannattaa tahkota rauhassa, se vie viitisen vuotta. MItä lähemmäksi pääset nelikymppisyyttä, sen nautittavampaa elämä on. Tiedät jo kuka olet, mitä haluat ja mitä voit tehdä sen saavuttaaksesi. Vähitellen myös osat kääntyvät suhteessa omiin vanhempiin. On sinun vuorosi auttaa heitä. Ja kykenet siihen, kun pääset eroon katkeruudesta. ohis 44v
[/quote]
En ymmärrä miksi kommentoijan pitäisi auttaa vanhempiaan, jos tämä aivan selkeästi ilmoitti että nämä eivät ole olleet vanhempia tälle. Eli periaatteessa hän on aina ollut siellä vanhepiaan varten eikä toisinpäin. Ja äitiys ja isyys on jotain aivan muuta kuin pelkkään ruoan laittoa ja vaatteiden antoa. Kommentoijan viesti on erittäin lähellä sydäntäni, koska minulla on sama historia. Ja tärkeintä on repäistä itsensä irti vanhemmistaan ymmärtämällä tunnetasolla sen, että ei ole koskaan omannut oikeita vanhempia. Ps. Kolmekymppinen ei edes ole vanha.
[/quote]
Kiitos kasi hyvästä viestistä :) Ja tiedoksi vitoselle: se että on aikuisiällä käsittänyt mitä lapsuudessa on tapahtunut/ei ole tapahtunut, ja mitä siitä seuraa/ei seuraa, mitkä mahdolliset vaikutukset on omalle persoonalle, ei ole katkeruutta, vaan aivan normaalia syy-seuraussuhteen havainnoimista. Ainakaan tässä tapauksessa ole katkeruutta. En ole vanhemmilleni mistään katkera. Olemme mielestäni hyvissä väleissä, ja olen aikoja sitten antanut heille anteeksi tuon, että he tekivät lapsia kun "niin nyt vain kuului siihen aikaan tehdä". On ihan totta, että kaikkien ei tulisi lisääntyä. Jälkikasvustaan täytyy myös olla kiinnostuneita jos sellaisia on kerta tähän maailmaan mennyt tekemään.
Mitä tulee vitonen tuohon kirjoittamaasi: "pohditaan taakse jäänyttä ja suunnataan katse "loppuelämään""-liittyen kolmenkympin ikääni, niin mielestäni kaikkien tulisi iästä riippumatta ns miettiä menneisyyttään siinä määrin, tehtyjä valintoja, sekä itsestään riippumattomia tapahtumia, että osaa muokata tulevaisuudestaan mieleisempään suuntaan.
T: 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:34"]
Ei tässä elämässä kenenkään tarvitse olla mitään erikoista tai saavuttaa mitään erikoista. Mielestäni silloin elää hyvää elämää kun on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa.
[/quote]
Kaikki ei ole noin mustavalkoista. Olet varmaan niitä ihmisiä ketkä eivät usko masennuksen olemassaoloon tai sanovat tyypille kenellä on ADD, että "kyllä se siitä kun otat nyt vain itseäsi niskasta kiinni"
:/
Mäkin tarvisin jotain opastusta tässä elämässä. Tuntuu, että toiset vaan lapsesta pitäen puskee määrätietoisesti eteenpäin ja alati tietää mitä haluaa. Kait itsellä on sekin, ettei vanhemmat ole kiinnittäneet minuun mitään huomiota kun olin lapsi ja teini, katsoivat kyllä siis että on ruokaa ja puhtaat vaatteet, muuten meiningillä "Ole hiljaa äläkä häiritse meitä aikuisia". Piti olla mahdollisimman huomaamaton. Ja nyt itse kolmekymppisenä seurannut kuinka tuttavat, työtoverit yms keillä on lapsia niin nehän on oikeasti kiinnostuneita jälkikasvustaan, ohjaa heitä, kannustaa ja maksaa tervehenkiset harrastukset, auttaa kotitehtävissä yms. Ei mikään ihme että tuollaisten vanhempien lapsista kasvaa reippaita määrätietoisia alati tekemään oppineita aikuisia.