Miten oppisin ajattelemaan ensin ja puhumaan vasta sitten

En jaksa tätä. Olen niin toivoton hölösuu. Varsinkin jos olen hermostunut (kuten yleensä ihmisten ilmoilla olen) niin puhun ihan mitä sattuu. Jälkeenpäin sitten hävettää. Kaikki viralliset keskustelut ja palaverit ovat pahimpia. Puhun ihan liikaa hermostuessani ja ihan vääränlaisia asioita. Yleensä huomaan asian vasta jälkikäteen, että hups, pitikö taas tuollekin puolitutulle selittää tätä melko yksityistä asiaa... Joskus taas huomaan siinä puhuessani, että nyt olisi parempi lopettaa, mutta en pysty. Tämä on ihan kauheaa.
Välillä jos olen todella hermostunut puhun jotain ihan puutaheinää enkä.sitten jälkeenpäin kehtaa korjata asiaa enää (täällä oli joskus ketju jostain äidistä joka.oli vahingossa sanonut olevansa terveyskeskuslääkäri eikä kehdannut enää oikaista asiaa. Minulle olisi hyvin voinut käydä samoin.)

Jotenkin tuntuu että en pysty yhtään suodattamaan sitä mitä suustani päästän... Olenko toivoton tapaus? Voiko tällaisesta parantua mitenkään?