Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kuollakseni lutikoita
09.03.2015 |
Kaikki alkoi syksyllä, kun työkaverini kertoi saaneensa niitä reissulta kotiinsa. Tätä ennen en jotenkin edes ollut ajatellut koko ötököiden olemassaoloa mutta kun joku tuttu niitä sai, tuli hirveä paniikki. Tiedän kyllä, että työkaverini hoiti heti paikalle ammattilaistorjujat, mutta ahdistaa silti :( Kun olen nyt kuullut mitä helvettiä niistä eroon pääseminen on. Asun kerrostalossa ja pelkään, että saan niitä naapurilta vaikka itse olenkin huolellinen. Tämä on mennyt niin pahaksi, että saatan keskellä yötä herätä siihen, että luulen sängyssämme olevan lutikoita. Kysyn ihan tosissani: voiko tällaisen asian takia mennä terapeutille? En halua elää näin, että kuvittelen jokaisen lattialla näkyvän roskan olevan lutikka ja etten enää uskalla matkustella, koska pelkään tuovani luteita kotiin :(
Kommentit (9)
Meillä on koita. Jossain lattialistojen tai muiden suojissa lymyilevät. Eroon ei pääse. Normikonstit kokeiltu. Olisin itsekin hysteerinen, jos olisi luteita. Et ole ainoa. Mutta kyllä sinun kannattaa apua hakea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et ole joo ainut. Hyi hemmetti. Turkkarit ne vasta hirveitä on, sitten kun yhden huomaat, niin koko koti on jo valloitettu :(
Meillä joka kevät turkiskuoriaisia mut ei hirveitä määriä. Suö myös joskus vaatteisiin reikiä mut mikään iso ongelma. Lutikoita pelkään minäkin. Kyllä kutisi viime hotwlliyönäkin ihan hulluna..
Mä pelkään myös lutikoita! Hyvin vähän uskallan ostaa enää mitään käytettyä, ainoastaan sellaista jonka voi pestä 60 tai vaihtoehtoisesti pakastaa. Hotellissa tarkistan aina sängyt ja vaikka sen teen eikä löytyisi mitään, nukun aina ihan pirun huonosti matkoilla. Kamat aina suoraan saunaan reissusta. Eli varovainen olen. Nämä suht pienet jutut kun kaikki kierrättäjät ja matkustelevat ihmiset tajuaisi tehdä niin lutikat leviäisivät paljon heikommin.
I feel you. Ja voin kertoa, että ahdistus nousee potenssiin tuhat siinä vaiheessa, kun postiluukusta tippuu "yhdessä talon asunnoista havaittu lutikoita, tarkistamme jokaisen asunnon" -lappu. En nukkunut seuraavaan 4kuukauteen, vaikka torjujat eivät asunnostamme löytäneetkään jälkiä lutikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 22:35"]Mä pelkään myös lutikoita! Hyvin vähän uskallan ostaa enää mitään käytettyä, ainoastaan sellaista jonka voi pestä 60 tai vaihtoehtoisesti pakastaa. Hotellissa tarkistan aina sängyt ja vaikka sen teen eikä löytyisi mitään, nukun aina ihan pirun huonosti matkoilla. Kamat aina suoraan saunaan reissusta. Eli varovainen olen. Nämä suht pienet jutut kun kaikki kierrättäjät ja matkustelevat ihmiset tajuaisi tehdä niin lutikat leviäisivät paljon heikommin.
[/quote]
Oon miettinyt, et miten perus pienessä kerrostaloasunnossa elävä toteuttaa esim matkatavaroiden käsittelyn? Mulla ei ole saunaa eikä parveketta eikä myöskään niin isoa pakastinta, että saisin sinne mahdutettua vaikka viikon pitusen reissun tavarat. Viime reissun jälkeen vein kamat porukoille saunaan, mut en tiedä uskaltaisinko kenenkään tutun luokse viedä jos ihan oikeasti vaikkapa hotellissa olis lutikoita havainnut. Mulla siis oli viimeksi toi ihan varotoimenpide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin jakaa oman tarinani - jospa se lisäisi tietoisuutta lutikoista. Olimme perheen kanssa v.2011 Lontoossa. Siellä asuva tuttu oli ohimennen maininnut kaupungin suuresta lutikkaongelmasta ja tarkistinkin asiaankuuluvalla tavalla kaikki sängyt. Missään ei näkynyt mitään eikä kukaan saanutkaan puremia neljän yön reissun aikana.
Noin kolmen viikon päästä tästä reissusta toinen lapseni alkoi saada muutamia puremia. Ajattelin niiden olevan hyttysen tai jonkun muun hyönteisen puremia, olihan kesä. Viikon kuluttua tästä näitä puremia alkoi ilmeentyä myös toiselle lapselle, joka sai myös hyvin ikävän allergisen reaktion. Lääkäri ei sanonut mitään lutikoista, ainoastaan määräsi kutinaa lievittävää voidetta. Tähän mennessä kuitenkin olin jo googletellut asiasta ja se tunne kun tajusin meillä luultavasti olevan lutikoita, oli aivan kamala. Tilasin heti tuholaistorjujan isännöitsijän kanssa paikalle (asumme kerrostalossa). Lutikan jälkiä havaittiin heti, mutta isännöitsijän linja oli se, että muille asukkaille ei tiedoteta ennen kuin jos torjunta meille ei tehoa ???? Itse ihan surutta kävin naapureille kertomassa rehellisesti tilanteen ja kehotin tarkkailemaan tilannetta. Lopulta torjuja sitten kiersi katsomassa muutkin asunnot eikä luojan kiitos niitä ollut levinnyt meidän asunnon ulkopuolelle. Viisi torjuntakertaa silti vaadittiin, eikä tilanne ollut torjujan mielestä edes kovin paha. Eli sitkeitä ovat. En ole ikinä tuntenut niin suurta iloa kuin neljä kk tuon jälkeen, kun torjuja sanoi että lutikat on nyt hävitetty kokonaan ja voimme ostaa uudet sängyt. Olin aivan hysteerinen ja voimaton koko tuon ajan, jouduin pitkälle sairauslomalle uupumuksen takia tuon jälkeen. Keneltäkään ei voinut pyytää apua, kukapa nyt (ymmärrettävästi!) olisi halunnut tulla vierailulle lutikkakotiin tai ottaa siellä asuvia ihmisiä kylään. Emme ole tuon episodin jälkeen matkustelleet lainkaan , miehen työmatkoja lukuunottamatta. Vasta vuosi tuon jälkeen uskalsin ostaa mulle ja miehelle kunnon sängyn. Taloudelliset menetykset olivat suuria, sillä jouduimme itse maksamaan koko myrkytyksen yms, mutta ne eivät ole mitään verrattuna henkiseen traumaan joka tuosta jäi.
Minulla sama pelko... Turkiskuoriaiset ovat jo vallottaneet kodin, helposti liikkuu asunnosta toiseen näin kerrostaloissa. Yritän lohduttautua sillä, että noihin tuholaisiin ei kuole ja eiköhän niistä eroonkin lopulta pääse.