Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö sinä menemättä enää
23.01.2015 |
perhekerhoon, jos kokisit, että lapsesi ei ns. hyötyisi kerhosta millään tavalla?
Tällä viikolla lähdin jälleen perhekerhoon taaperoni kanssa joulutauon jälkeen ja nyt jo mietin, että jäämmekö kerhosta pois joksikin aikaa tai vaikka koko tämän kevätkauden.
Kun oma mukelo vain juoksee ja vaeltelee paikasta toiseen. Ei keskity yhtään leluilla leikkimiseen. Yrittää halata kerhokavereitaan ja eihän muut lapset moisesta lähestymistavasta tykkää yhtään hyvää.
Taaperolla on ikää 1,8v eli pienihän hän on vielä. Mutta siltikin, kerhoryhmän ainoa vilkas sähläri. Suunnilleen oman lapseni ikäinenkin pieni on niin rauhallinen, kuin olla ja voi.
Viime kerrallakin taas mietin, että miten kummassa muitten lapset ovat noin rauhallisia? Millä konstilla heidät on saatu niin rauhallisiksi? Miten vanhemmat ovat opettaneet heidät leikkimään kaikessa rauhassa leluillaan? Miksi minulla on niin vilkas ja levoton taapero?
Kommentit (11)
Muiden lasten kannalta olisi ihanaa, jos et menisi lapsen kanssa perhekerhoon. Meillä on vastaava 2v, jonka äiti antaa tehdä pahojaan, muksia muita ja repiä hiuksista. Sitten hän väittää kirkkain silmin, että hänellä on reipas ja vilkas lapsi. Kasvattamaton kauhukakara se meidän muiden mielestä on. Omat lapset ryntää syliin siinä vaiheessa kun tuo kuumaKalle saapuu paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:56"]
En tietenkään jättäisi menemättä! Anna lapsesi olla sellainen kuin hän on, liikkua ja olla utelias. Missä muualla lapset oppisivat paremmin vuorovaikutustaitoja kuin samanikäisten seurassa?
[/quote]
Lapsi ei opi, jos ei opeta. Kun päästää ipanan säntäämään päättömästi muiden keskelle neuvomatta ja ohjaamatta, niin vuorovaikutustaidot on nyrkinkantaman päässä.
Mutta en minä anna taaperon tehdä pahojaan muille. Jos omani yrittää lähestyä ja halata kavereitaan, niin otan hänet siinä vaiheessa oitis tilanteesta pois ja vien hänet muualle leikkimään.
Vastaaja kakkoselle; mutta nauttisitko itse sitten siitä, että saisit koko kerhoajan eli sellaiset 45-50 min. koko ajan vain ravata taaperosi perässä, kun hän ei yhtään malttaisi missään olla aloillaan vaan mennä vouhottaisi vain paikasta toiseen?? Viime kerrallakin nolotti, kun pieni kopsautti kunnon haavan päähänsä, niin, että verta hieman valui. Siksi jäi todella nolo olotila itselle päälle, etten kehtaisi hetkilleen kerhossa käydä.
Miksi opetat lapsellesi, että kerhossa ollaan noin? Miksi et opeta, että täällä istutaan näin, tehdään näin, lauletaan näin - ensin minuutti kerrallaan ja sitten pitempään. Vaikuttaa siltä, että lapsi luulee kerhon olevan riekkumista varten, jos vain kuljet perässä näyttämättä, mikä on se oikeampi tapa olla. Ei ne muutkaan lapset ole rauhallisia, niillä vain on vankka tieto siitä, että täällä toimitaan näin. Se opetetaan. Se on vaivalloista. Jos vain viet lapsen pois toiminnasta hän ei koskaan saa tietää, miten olisi pitänyt tehdä.
Kyllä hän siinä alkutouhuissa ja kahvi / mehuhetkessä on ihan fiksusti, kun istutan hänet syöttötuoliin vyön avulla kiinni. Leikkihetken aikana hän on sitten tuollainen edestakaisin menijä ja veuhtoja. Vaikka tietysti pyrin hänelle näyttämään ja opastamaan, näin leikitään näillä leluilla ja näin taas noilla. Mutta ei kestä kuin "sekunti tai kaksi" ja taapero on jo taas lähtenyt muualle vaeltelemaan. Pakko on mennä hänen perässään, ettei hän tee mitään tyhmyyksiä.
Vauva-aikana hän tietysti (eli viime keväänä) oli vielä ihan ok, kun silloin konttaili ja vasta otti haparoivia askeleitaan. Viime syksynä, kun käveli jo kunnolla, aloitti tämän juoksentelun ja menemisen edes takaisin. Toisten muksut ovat aina olleet kerhossa rauhallisempia, kuin omani on. Koen, että omani on ainoa tämmöinen vilivilperi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en alun alkaenkaan mennyt mihinkään taaperokerhoon enkä myöskään koe jääneeni yhtään mistään paitsi. Sain olla äiti lapsilleni ilman minkään valtakunnan kilpavarustelua ja vertailua siitä kuka on ehtinyt opettamaan potalle ja kuka ei.
Kuuntelin kyllä noissa kerhoissa käyvien äitien suorituspaineita kerhojen kokoontumisten jälkeen.
Ehkä kerho ei ole paras paikka lapsellesi. Oletko muuten miettinyt hänen käyttäytymistään, tarkoitan oletko huolestunut? Mietin vaan, koska itse huomasin ettei omani oikein ollut edukseen noissa jutuissa ja sitten pientä diagnoosia tulikin.. Muuten ei tosiaankaan kannata peilata itseään muihin, jokainen on erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ekalla muksulla on ADHD ja Aspergerin syndrooma. Itse taas suhtaudun tähän toiseen, kuin että hän on terve. Mies on taas sitä mieltä, että kyllä tällä toisellakin on ihan selkeästi ADHD ja ehkä jotain muutakin. Mutta aikahan sen näyttää. Eka sai diagnoosin 5v ikäisenä. Tosin kyllä itsekin ihmettelen sitä, kun toisilla on niin rauhalliset lapset ja oma on tämmöinen levoton vaeltelija. 1,6v lääkärineuvolassa tosin lääkäri ei lapsen menoa pitänyt huolestuttavana ja 1,5v neuvolassa terkkari vain tuumi, että kullakin lapsella on oma tempperamenttinsa, toiset ovat vilkkaampia, kuin toiset.
Viihdytkö itse siellä? Noin pienelle on aivan sama käytkö vai et, kyseessä on enemmänkin aikuisten hetki seurailla lasten touhuja ja vaihtaa kuulumisia. Itse lopetin kerhon siitä syystä, että muut vanhemmat kohtelivat meitä kuin ilmaa ja tuloksena oli taattu paha mieli tapaamisista.Tämä ei liittynyt mitenkään lapseni käytökseen, ollut aina rauhallista sorttia. Sikäli sääli, lapsi tuntui sinällään viihtyvän, mutta itse en kestänyt muiden reaktioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä sekin on tässä sopassa, etten edes kerkeä juttelemaan pahemmin toisten äitien kanssa, kun joudun koko ajan menemään oman taaperoni perässä.
En tietenkään jättäisi menemättä! Anna lapsesi olla sellainen kuin hän on, liikkua ja olla utelias. Missä muualla lapset oppisivat paremmin vuorovaikutustaitoja kuin samanikäisten seurassa?