Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vierailu ystävän luona jolla on lapsi - Onko tämä normaalia?
23.01.2015 |
Ystävälläni on 9kk ikäinen vauva. Käyn heidän luonaan kylässä silloin tällöin, mutta alkaa tuntua siltä että se on aivan sama käynkö siellä vai en. Ensinnäkin, kun soitan ovikelloa muutaman kerran ei ole ollenkaan tavatonta että joudun odottamaan oven avausta tovin. Sitten kun ovi vihdoin aukeaa ystäväni pahoittelee sitä että vähän kesti kun Caarlo-Pecalla oli jano ja häntä piti juottaa. No ei siinä mitään. Kun istahdan alas ja yritän kysyä ystäväväni kuulumisia, onkin yhtäkkiä Caarlo-Pecan ruoka-aika. Caarlo-Pekan ruokailun aikana on turha yrittää jutella sillä äidin täytyy keskustella Caarlo-Pekan kanssa siitä miltä se piltti maistuu. Ei siinä mitään, suon Caarlo-Pecalle ruokarauhan. Ruuan jälkeen siirrytään Caarlo-Pecan valtakuntaan, eli olohuoneeseen. Caarlo-Pekka tutkailee tyytyväisenä lelujaan, eikä kaipaa äidin huomiota joten kysyn uudelleen niitä kuulumisia. "Ihan hyvää kuuluu, Caarlo-Paarlon kanssa käytiin vauva ja äiti taikametsässä näyttelyssä. Oli ihana kokemus! Vai mitä Caarlo-Paarlo?" Caarlo-Paarlo ei vastaa joten hänet täytyy kaapata syliin ja kutitella niin kauan että hän nauraa, ikäänkuin myöntymykseksi siitä että ihana kokemus oli! Hetken päästä Caarlo-Pecca jatkaa lelujensa tutkimista ja vaikuttaa tyytyväiseltä, on siis hyvä hetki jatkaa kestelua, paitsi että... Ei ole totta! Caarliksellahan on kuuma. Tai ehkä on, koska huone on aika lämmin. Äkkiä housut ja sukat pois Caarlikselta. Noniin, keskustelu voi jatkua taas hetken, kunnes... Ei voi olla, Caarlo-Paarlon varpaankynnet on kamalan pitkät. Ne pitää leikata heti! Harmi vaan että Caarlo-Paarlo ei haluaisi nyt olla paikoillaan, joten itkuhan siinä tulee. Varttia myöhemmin Caarliksen itkukohtaus on ohi ja kynnetkin on leikattu. Minuutin verran ehdimme jutella Caarliksen muskarista, mutta pakkohan Caarlikselta on kysyä mitä hän tuumaa muskarista. Harmi vaan että Caarlis ei halua olla äidin sylissä kertomassa mitä lauluja muskarissa laulettiin, joten taas alkaa itku. Tätä samaa meininkiä jatkuu koko vierailuni ajan. Ymmärrän että pieni lapsi tarvii huomiota, mutta jos hän on metrin päässä tyytyväisenä lelujensa kimpussa, hänellä tuskin on hätää ja ne kynnet voi varmaan leikata sitten vaikka vieraan lähdettyä, kuten myös putsata korvat yms. Kertokaa te muut äidit oletteko tuollaisia?
Kommentit (81)
Eikä! Pahasti menee yli. Ei sille mun serkullekaan voi kukaan sanoa, että nyt loppui puheet vaavista. Olenkin ottanut etäisyyttä koko ihmiseen, kun en vaan jaksa keskustella samasta aiheesta koko ajan. Etenkin, koska jos itse alan jostain muusta puhua, niin hänen silmiinsä tulee harhaileva katse, ja selvästikään ei kuuntele yhtään - eiväthän häntä muut puheenaiheet kuin Caarlo-Peccaa koskevat kiinnosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:50"]Osa naisista vain höyrähtää totaalisesti saatuaan lapsen. Tällainen äiti muuttuu omasta persoonastaan The Äidiksi, joka ei voi luopua roolistaan edes silloin kun tapaa muita ihmisiä. Todennäköisesti hän hössöttää lapsensa ympärillä kahta kauheammin, kun muita ei ole paikalla. Hänen mielestään lapsen mieli järkkyy, jos hän eivät kiinnitä lapseen herkeämätöntä huomiota koko valveillaoloaikansa. Lapsi on myös oppinut tämän ja vaatii äidin herkeämätöntä huomiota koko valveillaoloaikansa. Yritäpä siinä sitten jutella jotain muita asioita. Vaikka olisitte kahden, tällainen The Äiti ei yksinkertaisesti kykene puhumaan muusta kuin lapsestaan. Hänen elämänsä on kaventunut vain lapsen ympärille, mitään muuta hänen elämässään ei tapahdu. [/quote] Mulla on vähän sama ongelma pitkäaikaisen bestiksen kanssa. Molemmilla meillä on lapsia, suunnilleen saman ikäisiä. Mutta mitään keskustelua ei oikein nykyään saa aikaan, sillä hänen maailmaansa ei mahdu muuta kuin perhe-elämä eikä siitäkään oikein voi puhua, kun meillä on niin erilaiset näkemykset lastenhoidosta ja -kasvatuksesta enkä ikinä tiedä, minkä kommenttini hän kenties kokee arvosteluja, sillä monia pikkuasioihin liittyviä epätavallisia periaatteitaan en mitenkään voi tietää. Surullista.
[/quote]
Sama tilanne mulla ja mun siskolla. Yllätytkö, kun ei hirveesti tapailla... Lapset on jo kaikki koululaisia, mut sama meno jatkuu. Edes puhelimessa se ei voi puhua, kun lapset vaatii niin paljon...
Tuttua. Olisi kiva tavata teitä piccu-Caccisten äitejä myös ilman lapsia.
Hitsi, mä olin varmasti just tollanen, onneksi se meni ohi, lapsi on tullut täysikäiseksi :D
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:45"]
Eikä! Pahasti menee yli. Ei sille mun serkullekaan voi kukaan sanoa, että nyt loppui puheet vaavista. Olenkin ottanut etäisyyttä koko ihmiseen, kun en vaan jaksa keskustella samasta aiheesta koko ajan. Etenkin, koska jos itse alan jostain muusta puhua, niin hänen silmiinsä tulee harhaileva katse, ja selvästikään ei kuuntele yhtään - eiväthän häntä muut puheenaiheet kuin Caarlo-Peccaa koskevat kiinnosta!
[/quote] Minä olen ottanut myös etäisyyttä. Ei tuolle oikein voi mitään. Saattaahan se olla että tilanne muuttuu kun Caarlis vähän kasvaa, tai sitten ei. Ystävälläni on juurikin tuo sama "ongelma" ettei muut kuin Caarliksen asiat kiinnosta. Hienoahan ja hyvähän se on että on läsnä oleva äiti, mutta rajansa kaikella. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa hössötysvaihe menisi ohi ajallaan?
Tai entä, jos joskus veisit ystäväsi lenkille / uimaan / puuhaamaan jotakin, jonka aikana on pakko puhua vähän muustakin? Esim. kysymykseen "Haetaanko tuolta nyt noi vesijuoksuvyöt?" ei voi vastata jollain, mikä liittyy Caarlikseen. Ja pikku hiljaa jatkaisit näitä out-of-Caarlis -aktiviteetteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää vierailla paikoissa joissa lapset valtaa aikuisten keskustelut ja kuulumistenvaihdot. Yritä siinä sitten saada keskustelua aikaseks kun kahden lauseen jälkeen se pikku prinsessa hyökkää leluinensa kahvipöytään ja haluaa että äiti nyt heti just pistää leikit pystyyn. Tai alkaa esittelemään koko pikkuelukka kokoelmaansa yksitellen ja yksityiskohtaisesti. Taas saadaan seuraavasta aiheesta muutama lause vaihdettua, kun prinsessa syöksyy esittelemään prinsessamekkoa ja keppihevosta. Tässä vaiheessa on jo kolmeen kertaan unohtunu mistä edellisillä kerroilla on kaverin kanssa keskusteltu, ja ennen kun ehtii kissaa sanoon alkaa jo vinkuminen että äiti mennään ulos, äiti mennään sinne ja tänne ja tehdään tota ja tätä. Ja kohta hyökätään takas kahvipöytään värityskirjan ja kynien kanssa että äiti väritetään yhessä, ja äiti tarttuu värikyniin ja minä katon vierestä kun väritetään. Eniten moinen keskeyttely ottaa päähän jos on ollu useempi rankka päivä oman vauvan kanssa ja oikeesti kaipaa sitä aikuista seuraa, haluis ehkä purkaa sydäntään ja saada huolia pois harteilta. Eihän siinä sovi alkaa ärähteleen muksulle että mene keskenäs leikkiin, aikuiset puhuu nyt. Mutta kyllä sitä kaipaa siinä vaiheessa että äiti tajuais sanoo että hei meillä on nyt vieras, kattellaan prinsessamekkoja ja värityksiä sitten kun vieras on lähteny.
Ei se hössötysvaihe mee ohi. Minulla muutama tämmöinen exkaveri enkä ikävöi yhtään. Oli aika rasittavia onneksi pääsin eroon niistä. Ei vaan jaksanut. Niin ja minulla itselläni on myös lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 21:37"]
Jospa hössötysvaihe menisi ohi ajallaan?
Tai entä, jos joskus veisit ystäväsi lenkille / uimaan / puuhaamaan jotakin, jonka aikana on pakko puhua vähän muustakin? Esim. kysymykseen "Haetaanko tuolta nyt noi vesijuoksuvyöt?" ei voi vastata jollain, mikä liittyy Caarlikseen. Ja pikku hiljaa jatkaisit näitä out-of-Caarlis -aktiviteetteja.
[/quote] Muuten tosi hyvä idea, mutta ei tämä ystävä tee mitään ilman Caarlista. Jos näin jostain syystä kuitenkin kävisi, niin vähän myös "pelottaa" saisiko hän jotenkin jopa tuohon vesijuoksuvyö kysymykseen liitettyä Caarliksen kun käy tämän kanssa vauvauinnissa :D. Ap
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:20"]
Täytyy myöntää että kun meillä käy kavereita kylässä en välttämättä ihan joka hetki ole ajan tasalla ja vaikea keskittyä toisen juttuun jos vauvalla jokin vialla. Mutta, ne hetket kun vauvani viihtyy itsekseen jonkin lelun parissa todellakin otan irti kaiken mitä aikuisesta juttuseurasta saan! En muutenkaan lepertele tai hössötä vauvalleni, normaalikin puhe on olemassa.
[/quote]
Lapset on erilaisia. Ei meillä vauva-aikana tullut kuuloonkaan mikään keskustelu kun koko ajan piti kantaa lapsia ja viihdyttää. Kun lapset kasvoivat, ongelma helpottui, mutta meillä oli tuollaista siksi että vauvoina eivät todellakaan nukkuneet päiväunia kuin vartin pätkissä. Ei ikinä vaunuihin ja aina piti kantaa sylissä . Oli tosi rankkoja kaikki vierailut silloin ku tiesi itsekin ettei pysty kahteen asiaan keskittymään ja lapsi alkaa heti huutamaan ja hermostua jos pysähtyy. Lapsettomat eivät ymmärtäneet tuota ollenkaan. Huh, onneksi nuo ajat on takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, kaverisi on vaan niin onnellinen vauvastaan. Kyllä se into laantuu viimeistään kun vauva on murrosiässä. Oma vauva nyt vaan on niin valloittava. Anna kaverisi nyt vaan paapoa. Tuo on ihanaa aikaa naiselle. Ymmärrät sitten kun saat oman lapsen.
Ehkä se aistii ton sun ylimielisyyden. Varmaan näytät sellasta naamaa et sun ystävä tasan tietää mitä ajattelet oikeasti vaikka esität ystävää...Miksi lapsille pitää aina keksiä tollasia pirkkokaarlojanipetteri-nimiä ja puhua lapsista niin ivalliseen sävyyn? Kertokaa mulle mitä te siitä saatte.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:10"]
PORVOOSTA!
[/quote] Voi kun olisikin. Sen verran kova ikävä minulla tätä ystävää on. Hän kun tuntuu täysin uppoutuneen jonnekkin omaan pieneen Caarlis-landiaan, eikä ulospääsyä ole. En ole käynyt varmaan yhtäkään keskustelua ystäväni kanssa ilman että Caarliksen asiat vedettäisiin siihen keskusteluun tai että Caarlikselta kysytään mitä mieltä hän on... Ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:20"]
Täytyy myöntää että kun meillä käy kavereita kylässä en välttämättä ihan joka hetki ole ajan tasalla ja vaikea keskittyä toisen juttuun jos vauvalla jokin vialla. Mutta, ne hetket kun vauvani viihtyy itsekseen jonkin lelun parissa todellakin otan irti kaiken mitä aikuisesta juttuseurasta saan! En muutenkaan lepertele tai hössötä vauvalleni, normaalikin puhe on olemassa.
[/quote]
Lapset on erilaisia. Ei meillä vauva-aikana tullut kuuloonkaan mikään keskustelu kun koko ajan piti kantaa lapsia ja viihdyttää. Kun lapset kasvoivat, ongelma helpottui, mutta meillä oli tuollaista siksi että vauvoina eivät todellakaan nukkuneet päiväunia kuin vartin pätkissä. Ei ikinä vaunuihin ja aina piti kantaa sylissä . Oli tosi rankkoja kaikki vierailut silloin ku tiesi itsekin ettei pysty kahteen asiaan keskittymään ja lapsi alkaa heti huutamaan ja hermostua jos pysähtyy. Lapsettomat eivät ymmärtäneet tuota ollenkaan. Huh, onneksi nuo ajat on takana.
[/quote] Kyllä minä ymmärrän että lapset ovat erilaisia ja vauva-aika on täysin yksilöllistä. Tässä ei nyt vain ole kyse siitä että vauva olisi jotenkin vaativa ja haluaisi kokoajan äidin huomiota. Vauva on monesti tutkinut lelujaan, makaillut tyytyväisenä leikkimatolla heiluttelemasss niitä leikkimaton yläpuolella roikkuvia "härpäkkeitä", tutkaillut ympäristöään jne. Ei siis mitenkään ole itkeskellyt tai muutenkaan vaatinut äidin huomiota. Päinvastoin, monesti vauva on alkanut itkeä kun äiti on ottanut hänet syliin kesken leikkimatolla makoilun jne. Ap
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:17"]
Ehkä se aistii ton sun ylimielisyyden. Varmaan näytät sellasta naamaa et sun ystävä tasan tietää mitä ajattelet oikeasti vaikka esität ystävää...Miksi lapsille pitää aina keksiä tollasia pirkkokaarlojanipetteri-nimiä ja puhua lapsista niin ivalliseen sävyyn? Kertokaa mulle mitä te siitä saatte.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:25"] Ylimielisyyden? Mikä minusta tekee ylimielisen? Se että minulla on ikävä ystävääni ja hänen kanssaan keskustelemista? Kutsun vauvaa Caarlo-Pecacsi yms koska en halua käyttää hänen oikeaa nimeään, onko se jotenkin ivallista? Ap
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:10"]
PORVOOSTA!
[/quote] Voi kun olisikin. Sen verran kova ikävä minulla tätä ystävää on. Hän kun tuntuu täysin uppoutuneen jonnekkin omaan pieneen Caarlis-landiaan, eikä ulospääsyä ole. En ole käynyt varmaan yhtäkään keskustelua ystäväni kanssa ilman että Caarliksen asiat vedettäisiin siihen keskusteluun tai että Caarlikselta kysytään mitä mieltä hän on... Ap
[/quote]
[/quote]
No tule sitten kommentoimaan uudelleen kun olet vanhempi. Voi olla että kaikki virheet ja vääryydet, jotka näet nyt muissa näyttäytyy eri tavalla sitten. Voi olla että kykenet huomioimaan ystäväsi tai voi olla että et.. Mutta sen tiedän aika varmaksi että moni asia selviytyy hyvin paljon, joka nyt kummastuttaa kovasti.
Ap on mustasukkainen ystävänsä lapselle...
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:17"]
Ehkä se aistii ton sun ylimielisyyden. Varmaan näytät sellasta naamaa et sun ystävä tasan tietää mitä ajattelet oikeasti vaikka esität ystävää...Miksi lapsille pitää aina keksiä tollasia pirkkokaarlojanipetteri-nimiä ja puhua lapsista niin ivalliseen sävyyn? Kertokaa mulle mitä te siitä saatte.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:25"] Ylimielisyyden? Mikä minusta tekee ylimielisen? Se että minulla on ikävä ystävääni ja hänen kanssaan keskustelemista? Kutsun vauvaa Caarlo-Pecacsi yms koska en halua käyttää hänen oikeaa nimeään, onko se jotenkin ivallista? Ap
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:10"]
PORVOOSTA!
[/quote] Voi kun olisikin. Sen verran kova ikävä minulla tätä ystävää on. Hän kun tuntuu täysin uppoutuneen jonnekkin omaan pieneen Caarlis-landiaan, eikä ulospääsyä ole. En ole käynyt varmaan yhtäkään keskustelua ystäväni kanssa ilman että Caarliksen asiat vedettäisiin siihen keskusteluun tai että Caarlikselta kysytään mitä mieltä hän on... Ap
[/quote]
[/quote]
[/quote] Oho, meni vähän sekavaksi. 55, vastaus sinulle on kuitenkin tuossa keskellä. Ap
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:31"]
Ap on mustasukkainen ystävänsä lapselle...
[/quote]
Ei tuo lapsikaan pitkän päälle tykkää siitä että on jatkuvasti äidin tussumussu lelu.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:27"][quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:25"] [quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:10"] PORVOOSTA! [/quote] Voi kun olisikin. Sen verran kova ikävä minulla tätä ystävää on. Hän kun tuntuu täysin uppoutuneen jonnekkin omaan pieneen Caarlis-landiaan, eikä ulospääsyä ole. En ole käynyt varmaan yhtäkään keskustelua ystäväni kanssa ilman että Caarliksen asiat vedettäisiin siihen keskusteluun tai että Caarlikselta kysytään mitä mieltä hän on... Ap [/quote] Jos hän on hyvä ystävä, varmaan ymmärtäisi, jos vähän vihjaisit että voidaan muustakin puhua?[/quote] No... Olen yrittänyt mutta ei se auta. Lisäksi jos sanoisin ihan suoraan että nyt riittää, puhut vain Caarliksesta niin todennäköisesti hän sanoisi Caarlikselle tyyliin "Voi jestas, äiti on ihan hurahtanut susta. Äidin pikku puheenaiheen vallottaja höpsöntöpsön. Ootko sä semmonen? Caarlo-Paarloo? Caarliiis?" Ap