kertokaa kauhein automatkanne!

Ajoimme taxilla Alanyasta Antalayaan keskellä yötä, bensavalo paloi, kuski etupenkillä ajoi huomattavaa ylinopeutta ja taisi olla "hieman" väsynyt koska läiski itseään kasvoihin ja liikennevaloissa piti päätään auton ulkopuolella. Enpä ole montaa kertaa liikenteessä rukoillut, mutta silloin kyllä kävi mielessä.

Joskus nuorena asuin muutaman vuoden Lapissa. Olin kesällä saanut ajokortin ja joulun alla olin sitten lähdössä Etelä-Suomeen lapsuudenkotiin joulunviettoon. Alkumatkasta keli oli normaalia talvikeliä, ei ongelmia. Mutta puolivälissä alkoi sataa räntää ja vauhtia oli hiljennettävä. Tie sohjokerroksen alla tuntui liukkaalle. Kieli keskellä suuta siinä joutui taiteilemaan, että pysyi aurauskeppien välissä. Koko matkaan meni normaalisti kymmenisen tuntia, mutta nyt reilut neljätoista. Kotona porukat olivat jo helisemässä, kun likkaa ei alkanut kuulua. Tämä oli ennen kännykkäaikaa. No perille pääsin lopulta lopen uupuneena. Oli se sellainen "miehuuskoe" nuorelle naiselle, ettei paremmasta väliä.

Kun sitten kännykät alkoivat yleistyä, velipoika muisti tuon muutaman vuoden takaisen matkani ja suorastaan pakotti minut hankkimaan ensimmäisen kännykkäni, että voin ilmoittaa, jos matka syystä tai toisesta viivästyy. Vaan eipä ole vastaavanlaista tilannetta tullut toista kertaa vastaan. Ja nykyään voin valita, milloin lähden liikkeelle. Enää ei ole edes niin pitkää ajomatkaa kuin tuolloin.

jossain ulkomailla menimme vahingossa kapealle hiekkatielle, jossa ei ollut mitään kaiteita ja pudotusta alapuolella parisataa metriä. Meinaai itku päästä, kun auto ei meinannut nousta jyrkkää mäkeä. Aattelin, että tänne kuollaan.

Alppien serpentiinitiet oli hiuksianostattavia! Varsinkin kun tuli monta täysperävaunua vastaan

Hirveä paskahätä ja levikkeellehän sitä piti pysähtyä. Siellä pusikoihin rymistellessäni huomasin, että joku pariskunta oli siellä myös. Kyykin, tärisin ja olin sitovinani kengännauhoja. Hetkeksi helpotti ja matka jatkuin kaasu pohjassa. Onneksi en ajanut. Mieheltäni oli juuri toinen silmä leikattu, mutta hänen oli hypättävä rattiin, koska en kertakaikkiaan pystynyt ajamaan. 30 km huoltoasemalle ja ihmeen kaupalla kerkesin. Sokeana rynnistin abc:n ravintolan läpi vessoille ja meinasin matkalla kaataa pari huonekalua. Perille ja pöntölle päästyäni paskaa tuli laavan lailla päästä asti. Seuraava vessakävijä kyllä säälitti.

Kun toinen auto ajoi kylkeen ja sain ikuiset selkävaivat riesaksi.