Kellään lähipiirissä skitsofreniaa?

Mun isällä on, laukes ku se käytti nuorena aineita.. Lääkittynä normaali, vähän omissa mailmoissaan oleva, korkeesti koulutettu ja fiksu.

Kun jättää joinain aikoina lääkkeet pois tulee harhaiseksi ja elää ihan toisessa todellisuudessa, kuulee ääniä joita pelkää.. Lääkkettömät ajat päätyy lähes aina psykoosiin ja pitkäaikaiseen osasto hoitoon

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 01:22"]Mun isällä on, laukes ku se käytti nuorena aineita.. Lääkittynä normaali, vähän omissa mailmoissaan oleva, korkeesti koulutettu ja fiksu.

Kun jättää joinain aikoina lääkkeet pois tulee harhaiseksi ja elää ihan toisessa todellisuudessa, kuulee ääniä joita pelkää.. Lääkkettömät ajat päätyy lähes aina psykoosiin ja pitkäaikaiseen osasto hoitoon
[/quote]
kauanko psykoosi kestää? millasia ääniä? onko se lääkityksen aikana TÄYSIN terveen oloinen vai onko eroja? ja tsemppiä, ei varmaan oo helppoo..

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 01:18"]

Millaisia kokemuksia, minkälainen henkilö on, miten tulee esille, miten hoidetaan ja mihin tilanne on pahimmillaan eskaloitunut? Kysyn mielenkiinnosta kun ei nukuta.

[/quote]

Myös minun isälläni on skitsofrenia, joka oli ilmestynyt kuvioon alle 20-vuotiaana ja armeijakin oli jäänyt sen takia kesken. Nyt hän on jo yli 70-vuotias.

Skitsofrenia tulee hänellä esille vainoharhaisuutena. Nykyisin hän esim. kuvittelee, että hänen ruokaansa ehkä myrkytetään ja että hänet yritetään tappaa ruoan välityksellä. Sellaisia hän puhuu... Joskus taas kuulemma luuli poliisien etsivän häntä ja yritti piiloutua. Äiti kertoi tuollaisesta tapauksesta ajalta, jolloin olin itse vielä lapsi enkä muista siitä mitään. Sen kuitenkin muistan, että isä vietiin välillä pidemmäksikin ajaksi mielisairaalaan "latautumaan". Hänellä on ollut aina ongelmana se, että hän ei syö lääkkeitään, ellei joku muu pidä siitä huolta. Välillä lääkkeet jäivätkin ottamatta eikä hän kertonut siitä kenellekään, ja lopulta äiti huomasi asian kun miehensä alkoi taas seota, ja sitten reseptikin saattoi olla jo vanhentunut ja eikun lääkäriin ja lataamoon... Täytyy kuitenkin sanoa, että isä on ollut välillä vuosikaudet aivan oireeton, kun on syönyt lääkkeensä. Teki melko täyden työuran.

Viimeiset 7 vuotta on kuitenkin mennyt huonosti. Hänestä tuli aika yllättäen v. 2008 täysin aloitekyvytön yhtään mihinkään. Makaa vain aängyssä ja nousee sieltä syömään sekä vessaan. Ei puhu mitään kenellekään ellei hänelle tee suoraa kysymystä, ja sittenkin vastaus on hyvin lyhyt. Täysin ilmeetön mies, ei mikään päivänsäde seuraksi kenellekään, koska hänestä ei saa mitään irti. Paitsi ärtyneen reaktion, jos häntä rupeaa painostamaan johonkin mitä hän ei haluaisi, eikä hän oikeastaan halua oikein mitään. Pitää pakottaa suihkuun ja kaikkialle, minne pitää mennä. Hän asuu nykyisin palvelutalossa, kun omaishoitajana viime vuodet toiminut puoliso kuoli eikä lähellä asu enää ketään sukulaisia. Mieliala on täysin maassa ja vaikea ainakin näin maallikkona sanoa, että onko tuo nyt  puhtaasti skitsofreniaan kuuluvaa vain masentaako vain niin hirveästi. Hän oli samanlainen jo puolison eläessä eikä muuttunut paljon miksikään puolison kuoltua. Eli hän on nykyisin suoraan sanottuna täysin poissa pelistä. Pystyisi hoitamaan varmaan asioitaan itse jos olisi aloitekykyä edes vähän, mutta kun sitä ei ole eikä hän halua tehdä enää itse mitään, niin palvelutalon hoitajat patistavat tekemään sen vähän mitä täytyy ja minä teen loput hänen edunvalvojanaan. 

Lapsenlapsilla eli tyttärilläni ei ole isääni oikein mitään suhdetta, koska isä on ollut tuollainen apaattisen masentunut/ärtyivä koko heidän elämänsä ajan, eli he eivät ole nähneet isää ns. normaalina koskaan. Harvoin tavataankin nykyään, koska välissämme on 4-5 tunnin ajomatka. Isälle on vaihdettu useita kertoja lääkkeitä, mutta mikään ei ole tehonnut v. 2008 jälkeen. Masennuslääkkeitä on vaihdeltu ja kokeiltu isoja ja pienempiä annoksia, samoin skitsofrenian hoitoon käytettyjä lääkkeitä, mutta isä on kuulemma saanut niistä selvästi joitakin haittoja (yksi laski verenpainetta niin ettei mies pysynyt tajuissaan edes istuen ja seisomaan ei päässyt ollenkaan), mieliala ei kohene millään. Välillä ei ole harhoja, välillä on. 

Tuota se kai on hänen elämänsä loppuun asti. Harmi.

[quote author="metriletti 77" time="16.03.2015 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 01:18"]

Millaisia kokemuksia, minkälainen henkilö on, miten tulee esille, miten hoidetaan ja mihin tilanne on pahimmillaan eskaloitunut? Kysyn mielenkiinnosta kun ei nukuta.

[/quote]

Myös minun isälläni on skitsofrenia, joka oli ilmestynyt kuvioon alle 20-vuotiaana ja armeijakin oli jäänyt sen takia kesken. Nyt hän on jo yli 70-vuotias.

Skitsofrenia tulee hänellä esille vainoharhaisuutena. Nykyisin hän esim. kuvittelee, että hänen ruokaansa ehkä myrkytetään ja että hänet yritetään tappaa ruoan välityksellä. Sellaisia hän puhuu... Joskus taas kuulemma luuli poliisien etsivän häntä ja yritti piiloutua. Äiti kertoi tuollaisesta tapauksesta ajalta, jolloin olin itse vielä lapsi enkä muista siitä mitään. Sen kuitenkin muistan, että isä vietiin välillä pidemmäksikin ajaksi mielisairaalaan "latautumaan". Hänellä on ollut aina ongelmana se, että hän ei syö lääkkeitään, ellei joku muu pidä siitä huolta. Välillä lääkkeet jäivätkin ottamatta eikä hän kertonut siitä kenellekään, ja lopulta äiti huomasi asian kun miehensä alkoi taas seota, ja sitten reseptikin saattoi olla jo vanhentunut ja eikun lääkäriin ja lataamoon... Täytyy kuitenkin sanoa, että isä on ollut välillä vuosikaudet aivan oireeton, kun on syönyt lääkkeensä. Teki melko täyden työuran.

Viimeiset 7 vuotta on kuitenkin mennyt huonosti. Hänestä tuli aika yllättäen v. 2008 täysin aloitekyvytön yhtään mihinkään. Makaa vain aängyssä ja nousee sieltä syömään sekä vessaan. Ei puhu mitään kenellekään ellei hänelle tee suoraa kysymystä, ja sittenkin vastaus on hyvin lyhyt. Täysin ilmeetön mies, ei mikään päivänsäde seuraksi kenellekään, koska hänestä ei saa mitään irti. Paitsi ärtyneen reaktion, jos häntä rupeaa painostamaan johonkin mitä hän ei haluaisi, eikä hän oikeastaan halua oikein mitään. Pitää pakottaa suihkuun ja kaikkialle, minne pitää mennä. Hän asuu nykyisin palvelutalossa, kun omaishoitajana viime vuodet toiminut puoliso kuoli eikä lähellä asu enää ketään sukulaisia. Mieliala on täysin maassa ja vaikea ainakin näin maallikkona sanoa, että onko tuo nyt  puhtaasti skitsofreniaan kuuluvaa vain masentaako vain niin hirveästi. Hän oli samanlainen jo puolison eläessä eikä muuttunut paljon miksikään puolison kuoltua. Eli hän on nykyisin suoraan sanottuna täysin poissa pelistä. Pystyisi hoitamaan varmaan asioitaan itse jos olisi aloitekykyä edes vähän, mutta kun sitä ei ole eikä hän halua tehdä enää itse mitään, niin palvelutalon hoitajat patistavat tekemään sen vähän mitä täytyy ja minä teen loput hänen edunvalvojanaan. 

Lapsenlapsilla eli tyttärilläni ei ole isääni oikein mitään suhdetta, koska isä on ollut tuollainen apaattisen masentunut/ärtyivä koko heidän elämänsä ajan, eli he eivät ole nähneet isää ns. normaalina koskaan. Harvoin tavataankin nykyään, koska välissämme on 4-5 tunnin ajomatka. Isälle on vaihdettu useita kertoja lääkkeitä, mutta mikään ei ole tehonnut v. 2008 jälkeen. Masennuslääkkeitä on vaihdeltu ja kokeiltu isoja ja pienempiä annoksia, samoin skitsofrenian hoitoon käytettyjä lääkkeitä, mutta isä on kuulemma saanut niistä selvästi joitakin haittoja (yksi laski verenpainetta niin ettei mies pysynyt tajuissaan edes istuen ja seisomaan ei päässyt ollenkaan), mieliala ei kohene millään. Välillä ei ole harhoja, välillä on. 

Tuota se kai on hänen elämänsä loppuun asti. Harmi.
[/quote]

:( .. Jos jotain positiivista noin kauheasta tilanteesta voisi miettiä, niin onneksi sai paljon hyviä vuosia. Ja jos tilanne yhtäkkiä kääntyi pahaksi vuonna 2008, voisihan se hyväksikin ehkä kääntyä? Pieni toivon kipinä kannattaa pitää varmuudeksi taskussa..

Millainen isäsi on ihmisenä? Mistä kiinnostunut? Missä hyvä? Missä huono? Miten hän puhuu/puhui sairaudestaan? Ja onko ne asiat joihin hän nykyään vastaa vain ns perus kysymyksiä "menetkö suihkuun" "syötkö" vai vastaako hän vaikka kysymykseen "masentaako" ? Kiitos pitkästä vastauksesta. -ap

Lisään vielä, että nykyisin isä on aivan entisen itsensä vastakohta: ennen hän oli seurallinen, puhelias ja aina menossa joko töissä tai harrastamassa. Viime vuodet hän on ollut täysin neljän seinän sisälle ja siellä sängyn pohjalle linnoittautunut ja päästä se on kiinni eikä siitä, että liikuntakyky ja muu toimintakyky olisi yhtäkkiä mennyt huonoksi. Onhan se tietysti rapaytynut tuon makaamisen tuloksena, joten nyt täytyy jo talutella ja auttaa pukemisessa jne. Seurallisuus täysin poissa, ei puhu vapaaehtoisesti sanaakaan eikä halua käydä missään eikä pidä yhteyttä kehenkään. Korkeintaan soittaa minulle kerran parissa kuukaudessa kun luulee, että mekin ollaan kai kuoltu pois.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 02:03"]

[/quote] :( .. Jos jotain positiivista noin kauheasta tilanteesta voisi miettiä, niin onneksi sai paljon hyviä vuosia. Ja jos tilanne yhtäkkiä kääntyi pahaksi vuonna 2008, voisihan se hyväksikin ehkä kääntyä? Pieni toivon kipinä kannattaa pitää varmuudeksi taskussa.. Millainen isäsi on ihmisenä? Mistä kiinnostunut? Missä hyvä? Missä huono? Miten hän puhuu/puhui sairaudestaan? Ja onko ne asiat joihin hän nykyään vastaa vain ns perus kysymyksiä "menetkö suihkuun" "syötkö" vai vastaako hän vaikka kysymykseen "masentaako" ? Kiitos pitkästä vastauksesta. -ap

[/quote]

Unettomana ehtii josku kirjoitella :) 

Ei isä puhunut koskaan itse sairaudestaan mitään eikä puhu edelleenkään. Äiti siitä puhui ja sittemmin olen lukenut isän paperit, jotka lääkärit ovat kirjoittaneet. Äidin jäämistöstähän nekin löytyivät. Isä yritti selvästi kieltää sen olemassaolon sekä itseltään että muilta. Siksipä kai jätti ne lääkkeetkin syömättä, jos muut eivät pakottaneet ottamaan niitä. Äiti teki sen sillä uhalla, että avioliitto loppuu, jos ei suostu syömään lääkkeitään. Niinpä söi... Muistan että minua myös kiellettiin lapsena puhumasta koko sairaudesta kavereille. Siis äiti kielsi. Jälkeenpäin selvisi, että kyllä se asia tiedettiin kylällä kuitenkin. 

Joo, tuota toivonkipinää on yritetty pitää vuosikaudet yllä, mutta muutenkin monisairaan miehen osalta rupeaa näyttämään siltä, että kyllä se fysiikkakin pettää jossain vaiheessa niin, ettei vuosia varmaan ole kovin paljon jäljellä. Voisi olla hänen tilanteessaan armeliaintakin jos kävisi niin. Karua sanoa, mutta meillä ei ollut isän hyvinä vuosinakaan läheiset välit, joten en erityisesti sure häntä nyt tai varmaan sitten aikanaankaan... Eniten harmitti äidin vielä eläessä, miten hänen viimeiset vuotensa menivät täysin isän hoidossa eikä hän päässyt itsekään juuri minnekään. Sairastui sitten itse heistä nuorempana akuutisti ja kuoli yllättäen heistä ensimmäisenä, kun melkein kaikki läheiset olettivat että vanhempani lähtisivät toisessa järjestyksessä.

Niin, isä vastaa vain peruskysymyksiin eikä kysele toisilta mitään vastavuoroisesti. Hän vain on. Olisi varmaan kurjempaa, jos olisin hänen kovin kiintynyt ja sitten olisi käynyt noin, mutta tavallaan en ole menettänyt paljoakaan. Tai no, yksi vähän järkyttävä havainto on ollut se, että tuntuu siltä kuin äidin kuoltua olisin menettänyt molemmat vanhemmat. Äiti oli läheinen ja isä ei, mutta vain se joka ei oikeastaan ollut koskaan henkisesti minulle läsnä jäi, eli ei oikeastaan mitään. Velvollisuudesta hoidan paperityöt niin kauan kuin hän täällä on.

On siis menettänyt kaiken mielenkiintonsa asioihin, joista oli ennen kiinnostunut (metsästys ja kalastus, metsänhoito, sanaristikot, uutisten seuraaminen). Mikään ei näy kiinnostavan. Hänellä on varmaan kyllä todella kurja olla siellä päänsä sisällä.

Nyt pitää kuitenkin mennä nukkumaan. Tulipa avattua skitsofreniaa pitkästi läheisen kokemuksen kautta :D

[quote author="metriletti 77" time="16.03.2015 klo 02:18"][quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 02:03"]

[/quote] :( .. Jos jotain positiivista noin kauheasta tilanteesta voisi miettiä, niin onneksi sai paljon hyviä vuosia. Ja jos tilanne yhtäkkiä kääntyi pahaksi vuonna 2008, voisihan se hyväksikin ehkä kääntyä? Pieni toivon kipinä kannattaa pitää varmuudeksi taskussa.. Millainen isäsi on ihmisenä? Mistä kiinnostunut? Missä hyvä? Missä huono? Miten hän puhuu/puhui sairaudestaan? Ja onko ne asiat joihin hän nykyään vastaa vain ns perus kysymyksiä "menetkö suihkuun" "syötkö" vai vastaako hän vaikka kysymykseen "masentaako" ? Kiitos pitkästä vastauksesta. -ap

[/quote]

Unettomana ehtii josku kirjoitella :) 

Ei isä puhunut koskaan itse sairaudestaan mitään eikä puhu edelleenkään. Äiti siitä puhui ja sittemmin olen lukenut isän paperit, jotka lääkärit ovat kirjoittaneet. Äidin jäämistöstähän nekin löytyivät. Isä yritti selvästi kieltää sen olemassaolon sekä itseltään että muilta. Siksipä kai jätti ne lääkkeetkin syömättä, jos muut eivät pakottaneet ottamaan niitä. Äiti teki sen sillä uhalla, että avioliitto loppuu, jos ei suostu syömään lääkkeitään. Niinpä söi... Muistan että minua myös kiellettiin lapsena puhumasta koko sairaudesta kavereille. Siis äiti kielsi. Jälkeenpäin selvisi, että kyllä se asia tiedettiin kylällä kuitenkin. 

Joo, tuota toivonkipinää on yritetty pitää vuosikaudet yllä, mutta muutenkin monisairaan miehen osalta rupeaa näyttämään siltä, että kyllä se fysiikkakin pettää jossain vaiheessa niin, ettei vuosia varmaan ole kovin paljon jäljellä. Voisi olla hänen tilanteessaan armeliaintakin jos kävisi niin. Karua sanoa, mutta meillä ei ollut isän hyvinä vuosinakaan läheiset välit, joten en erityisesti sure häntä nyt tai varmaan sitten aikanaankaan... Eniten harmitti äidin vielä eläessä, miten hänen viimeiset vuotensa menivät täysin isän hoidossa eikä hän päässyt itsekään juuri minnekään. Sairastui sitten itse heistä nuorempana akuutisti ja kuoli yllättäen heistä ensimmäisenä, kun melkein kaikki läheiset olettivat että vanhempani lähtisivät toisessa järjestyksessä.

Niin, isä vastaa vain peruskysymyksiin eikä kysele toisilta mitään vastavuoroisesti. Hän vain on. Olisi varmaan kurjempaa, jos olisin hänen kovin kiintynyt ja sitten olisi käynyt noin, mutta tavallaan en ole menettänyt paljoakaan. Tai no, yksi vähän järkyttävä havainto on ollut se, että tuntuu siltä kuin äidin kuoltua olisin menettänyt molemmat vanhemmat. Äiti oli läheinen ja isä ei, mutta vain se joka ei oikeastaan ollut koskaan henkisesti minulle läsnä jäi, eli ei oikeastaan mitään. Velvollisuudesta hoidan paperityöt niin kauan kuin hän täällä on.

On siis menettänyt kaiken mielenkiintonsa asioihin, joista oli ennen kiinnostunut (metsästys ja kalastus, metsänhoito, sanaristikot, uutisten seuraaminen). Mikään ei näy kiinnostavan. Hänellä on varmaan kyllä todella kurja olla siellä päänsä sisällä.

Nyt pitää kuitenkin mennä nukkumaan. Tulipa avattua skitsofreniaa pitkästi läheisen kokemuksen kautta :D
[/quote]

Kiitos kun kerroit, on niin jännä sairaus. Aivot on kovin ihmeelliset ja kiinnostavat. "Hyvä" sitten ettei tunnu että olisi ns menettänyt kovin paljon. Kuitenkin olet saanut hänestä joskus jotain hyvääkin irti, kiva niin. Ei ehkä muuten olisi niin levollista oloa? Että jotain ois jääny puuttumaan? En tiedä.

Jos huomenna näät tän ketjun vielä niin olis mielenkiintoista kuulla et mistä huumeista se laukesi? Kuinka paljon/usein käytti? Oliko suvussa jo sairautta? Pelottaako itseäsi riski sairastua? Kiitos kun vastailit, hyvää yötä :) ap

Eikun anteeks, et sanonutkaan että aineiden takia olis lauennut!! Tiedätkö syytä puhkeamiseen, vai onko sitä? Hirvee ristikuulustelu mulla meneillään :D Ap

 Pelottaako itseäsi riski sairastua? Kiitos kun vastailit, hyvää yötä :) ap

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 01:18"]

Millaisia kokemuksia, minkälainen henkilö on, miten tulee esille, miten hoidetaan ja mihin tilanne on pahimmillaan eskaloitunut? Kysyn mielenkiinnosta kun ei nukuta.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 02:27"]

Eikun anteeks, et sanonutkaan että aineiden takia olis lauennut!! Tiedätkö syytä puhkeamiseen, vai onko sitä? Hirvee ristikuulustelu mulla meneillään :D Ap

[/quote]

http://keskustelu.suomi24.fi/terveys/henkinen-hyvinvointi-ja-mielenterveys/skitsofrenia

kokenut kaiken tietää.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 01:18"]

Millaisia kokemuksia, minkälainen henkilö on, miten tulee esille, miten hoidetaan ja mihin tilanne on pahimmillaan eskaloitunut? Kysyn mielenkiinnosta kun ei nukuta.

[/quote]

Minun miehelläni puhkesi skitsofrenia juuri kun oltiin menty naimisiin. En tiennyt mikä on, muuttui vaan harhaiseksi, oli kaikkia uskonnollisia yliminäluuloja, ja väkivaltaista käytöstä. Myös tunnereaktiot oli omituisia, saattoin muuttua tosi tunteelliseksi jostain asiasta ja toisaalta uhata tappaa ja nauraa ja hymyillä ihan kun asia ois tosi hillitön.

Eron jälkeen meni alaspäin kunnes joutui psykoosiin, sitten sairalaan ja sai viimein diagnoosin. Välillä menee hyvin, välillä huonommin. Lääkkeitä koitti alussa usein jättää pois, kun ei meinannut uskoa olevansa oikeasti sairas. Lasta tapaa hyvinä aikoina, huonoina pidetään etäisyyttä.

Yksi syy puhkeamiseen ollut varmaan lapsuuden hyväksikäyttö ja muutenkin haastavat perheolot, näin ainakin asiantuntija sanoi. Ja että oman lapsen kohdalla paras ehkäisy on tasapainoinen lapsuus.
Toivotaan niin!

Mun veljellä on todettu skitsofrenia. On ollut monta kertaa psykoosissa, yleensä johtunut joko siitä että ei ole ottanut lääkkeitään (aika ajoin lääkevastaisuutta ja sairaudentunnottomuutta) tai sitten on käyttänyt huumeita. Meillä ollut kaikkea muuta kun tasapainoinen lapsuus, ja jossain vaiheessa kiinnosti huumekokeilut vähän liikaa, ja aika nuorena vielä. Ei vaikuta päällepäin normaalilta. On jotenkin hidas, tietty vahvat lääkkeet vaikuttaa. Ei ole pystynyt käymään töissä kun lyhyitä jaksoja. On vielä alle 30v.

--> Toxoplasma and schizophrenia.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19825110

Exällä on virallisena diagnoosina bipolaari, 2-muoto, mutta mun mielestä sillä on niin paljon skitsofreenisiä piirteitä, että pitäis tutkia uudelleen. Mutta, omapa on asiansa... Kuulee välillä harhoja (tosin pitkien ryyppyputkien jälkeen, no, ei voine tutkia kun vetää alkoa siihen tahtiin että sekoittaa elämää se), on sitä mieltä, että olemme sopineet jotain mitä ei olla ja sitten suuttuu ja huutaa, ettei MINUUN voi luottaa yhtään, aina perun puheeni. Lasten takia ollaan edelleen tekemisissä. Muistaa asioita joita ei ole koskaan tapahtunut, on mm. väittänyt että hänellä on aivokasvain joka tutkittiin ja hoidettiin 90-luvun alussa. No, missään terveydenhuollon rekistereissä ei ole merkintää. Sanoin, että ota yhteys hoitaneeseen sairaalaan, kyllä siellä tieto on. Eli siis ei ole, mutta...

Suvussaan on skitsofreniaa. Yksi serkku, vanhapoika, asustelee vanhempien nurkissa. Vahva lääkitys joka kyllä pitää harhat kurissa, mutta muuten pitää miehen ihan zombina. Lähinnä hän nukkuu, jotain 16 h päivässä ja lopun ajan on vaan. Kertoilee samoja vitsejä päivästä toiseen ja nauraa jollekin Jaakko Tepon kokoelmalevylle. Ei käy pesulla jollei äitinsä pakota. Haisee pahalle.

--> On the question of infectious aetiologies for multiple sclerosis, schizophrenia and the chronic fatigue syndrome and their treatment with antibiotics.
http://www.medical-hypotheses.com/article/S0306-9877(09)00049-8/abstract