Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä on ok valehdella jotta saa riidan loppumaan
23.01.2015 |
Ollaan oltu siis yhdessä jo vuosia, pian tulee 16v täyteen. Lapsiakin on. Olen aina ollut siinä uskossa että suhteemme perusta on rehellisyys ja se, että voi luottaa toisen lupauksiin. No, tulipa tässä riita/väittely ihan tyhmästä pienestä jutusta liittyen ajankäyttöön. Jonkin aikaa tästä väiteltiin ja lopulta mies myöntyi, että ok, tehdään niin kuin minä haluan (kompromissia ei ollut mahdollista tehdä vaan jomman kumman ehdotus olisi toisen pakko hyväksyä). Tyydyin tähän, mutta huomasinkin pian että mies tekikin oman pään mukaan. Tästä tietysti suutuin kun hän oli luvannut että tehdään minun ehdotuksen mukaan ja tämän uuden riidan yhteydessä kävi ilmi että mies oli antanut periksi siksi että lopettaisin keskustelun, ei siksi että hän olisi oikeasti suostunut siihen mitä halusin. Valehteli siis. Ja ei ollut eka kerta edes, miehen mielestä on kuulemma ihan ok valehdella ja sitten tehdä oman päänsä mukaan.
Nyt sitten mietin että missä kaikessa mies onkaan valehdellut ja missä menee se raja kuinka isoissa asioissa onkaan valmis valehtelemaan. Valehtelemisen syyksi miehelle kuulemma riittää, että asia on hänelle tärkeä (ei ilmeisesti mitään väliä kuinka tärkeä se asia olisi minulle). Vaikka tämä asia oli näennäisesti pieni, niin mielestäni iso asia on se, voinko luottaa mieheen kaikessa mitä hän sanoo. Ja nyt en voi. Olenko ihan kohtuuton?
Kommentit (4)
Omituinen juttu. Ei tietenkään ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vuosia vähän enemmän takana ja hieman samaa meilläkin. Miehen lupailut ja valehtelut koskevat hänen rahankäyttöään ja vaikka olen kerta toisensa jälkeen uskonut hänen nyt tarkoittavan mitä sanoo, niin joka ikinen kerta petyn. Paperisopimuksiin hän ei suostu, suullisiin kyllä ja nehän ovatkin helpommin rikottavissa...
Ei ole ok. En itse ainakaan tee niin.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 15:16"]
Ollaan oltu siis yhdessä jo vuosia, pian tulee 16v täyteen. Lapsiakin on. Olen aina ollut siinä uskossa että suhteemme perusta on rehellisyys ja se, että voi luottaa toisen lupauksiin. No, tulipa tässä riita/väittely ihan tyhmästä pienestä jutusta liittyen ajankäyttöön. Jonkin aikaa tästä väiteltiin ja lopulta mies myöntyi, että ok, tehdään niin kuin minä haluan (kompromissia ei ollut mahdollista tehdä vaan jomman kumman ehdotus olisi toisen pakko hyväksyä). Tyydyin tähän, mutta huomasinkin pian että mies tekikin oman pään mukaan. Tästä tietysti suutuin kun hän oli luvannut että tehdään minun ehdotuksen mukaan ja tämän uuden riidan yhteydessä kävi ilmi että mies oli antanut periksi siksi että lopettaisin keskustelun, ei siksi että hän olisi oikeasti suostunut siihen mitä halusin. Valehteli siis. Ja ei ollut eka kerta edes, miehen mielestä on kuulemma ihan ok valehdella ja sitten tehdä oman päänsä mukaan.
Nyt sitten mietin että missä kaikessa mies onkaan valehdellut ja missä menee se raja kuinka isoissa asioissa onkaan valmis valehtelemaan. Valehtelemisen syyksi miehelle kuulemma riittää, että asia on hänelle tärkeä (ei ilmeisesti mitään väliä kuinka tärkeä se asia olisi minulle). Vaikka tämä asia oli näennäisesti pieni, niin mielestäni iso asia on se, voinko luottaa mieheen kaikessa mitä hän sanoo. Ja nyt en voi. Olenko ihan kohtuuton?
[/quote]
Lääkkeet!