Lue keskustelun säännöt.
Jännittää leikkipuistot ja perhekahvilat
08.03.2015 |
Tässä nyt vähän tyhmänä kyselen, kun en oikein löydä netistä selkeää tietoa mistään. Eli meillä on alkanut vähän alle 2-vuotias lapsi kiinnostua muistakin lapsista, ja pitäisi varmaan alkaa käydä leikkipuistoissa muulloinkin kuin iltaisin, ja perhekahvilatkin olisivat ilmeisesti aika hyviä paikkoja opetella olemaan muiden lasten seurassa. Ongelma on nyt vaan se, että olen kehittänyt itselleni kamalan suuren kynnyksen vaan marssia paikalle, ja siksi tahtoisinkin tietää rautalangasta väännettynä, että millaista noissa tilanteissa oikein on. Eli osallistuvatko leikkipuiston työntekijät pihatouhuihin, ja mikä siellä ylipäätään on meininki, eli odotetaanko siellä suunnatonta sosiaalisuutta, vai ovatko ihmiset enemmän omissa oloissaan? Ja onko niissä ylipäätään helppo tutustua ihmisiin, kun tuntuu välillä, että kaikki äidit liikkuvat omissa porukoissaan. Perhekahviloiden kohdalla mulla on myös epäselvää, että onko ideana saapua paikalle silloin kuin ovet avataan, vai voiko siellä poiketa kahvilamaisesti silloin kun itselle sopii? Ja onko siis ideana, että lapset ovat perhekahvilassa jonkun lastenhoitajan hoteissa, vai vahditaanko lasta jatkuvasti itse? Mulla jännitystä lisää vielä se, että lapsella on vähän erikoisia tapoja, joista olen muutenkin vähän huolissani, eli pelkään, että saamme ihmetteleviä katseita tai meitä kartellaan, kun lapsi innostuessaan alkaa ölistä ja hyppiä. Muualla sijaitseviin leikkipaikkoihin ei jännitä mennä, mutta täällä omilla nurkilla on vähän paine, että pitäisi jotenkin verkostoitua, kun en tunne täältä oikein ketään. Eli olisi kiva jos joku viitsisi kertoa käytännöistä, niin kynnys mennä mukaan ehkä madaltuisi. Tylsää olla tällainen jännittäjä!
Kommentit (12)
Mulla oli sama aluksi, mutta kun kerran avoimeen päiväkotiin uskaltauduin, niin sinne ollaan jämähdetty :) Ja vaikka sulla ei juurikaan olisi muiden kanssa juteltavaa, niin ei haittaa, koska lasta täytyy vahtia kuitenkin koko ajan. Meillä avoimessa pk:ssa kyllä tosi ihanat tädit, heidän kanssa voi aina jutella vaikken välttämättä epäsosiaalisena osaa muiden äitien kanssa jutella. Suosittelen kanssa myös seurakunnan kerhoja, siellä yleensä tosi lämpimiä ja sydämellisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne vaan. Yleensä tulee keskityttyä vaan lapseen ja leikkimiseen hänen kanssaan eytä en paljon muita noteeraa. En ole mitenkään sosiaalinen ihminen. Välillä kun on hyvä päivä saatan heittää läpät jollekin mutta muuten olen joka paikassa vain lastani varten.
Ainakin niissä perhekahviloissa missä itse olen lasten kanssa käynyt, niin voi tulla ja lähteä kun itselle sopii. Ei tartte koko sitä aikaa olla minkä kahvila on auki. Vanhemmat vahtii siellä omia lapsiaan. Reippaasti vaan mukaan. Perhekahviloissa käy monenlaisia perheitä ja lapsia, turha jännitys vaan pois.
Kerhoja ja perhekahviloita on erilaisia. Niissä, joissa on palkattu henkilökunta, voi olla äidin apuna lastenhoitajat. Niissä, jotka toimivat vapaaehtoispohjalta, jokainen on vastuussa sekä omasta lapsestaan, että siivouksesta jne.
Sitä, millaien kahvila on, ja miten siellä pitää olla, ei voi tietää kuin menemällä paikalle. Otat rennosti vaan, sinä olet sellainen kuin olet, lapsi on sellainen kuin on, kahvila/kerho on sellainen kuin on, ja mitään kamalaa ei tapahdu vaikka saapuisit paikalle ihan väärään aikaan kiljuvan ja kiukuttelevan lapsen kanssa ja paikan päällä huomaat että unohdit päälle sen törskäisimmän kotipuseron ja tukkakin tais jäädä kampaamatta. Se on kaikki elämää, rento asenen kuuluu kaikkeen toimintaan jossa on pieniä lapsia. Ei kannata huolehtia verkostoitutumisesta eikä olla kovin herkkänä sille tykkääkö muut sinusta. Ei siellä testata äitiyttä tai sinua. :)
Olen vetänyt perhekahvilaa monta vuotta, ja tiedän että niitä on erilaisia ja vetäjät on erilaisia, mut meillä tärkeintä oli, että jokainen saa olla ihan oma itsensä. Jokainen äiti ja lapsi on tärkeä, juuri sellaisena kuin on. Jokaisella on se oma kokemus vanhempana olosta eikä siihen tarvita muiden arviota. Ulkoisilla asioilla ei niin ole merkitystä, tärkeintä on löytää ilo lapsesta ja äitiydestä, ja mikä parhainta, jakaa se muiden kanssa (kun ollaan tultu tutuiksi). Me ohjaajat itse toikkaroitiin paikalle usein hyvin väsyneinä, meillä juotiin kahvilassa luvattoman usein törkeän pahaa kahvia (koska väsähtänyt keittiövastaava ei muistanut paljonko oli laittanut kahvia suodattimeen) eikä muutenkaan oltu mitään supermarttoja. Ja silti oli niin hauskaa.:)
Ok, kiitos vastauksista! Heti vähän helpotti. Yritän kerätä rohkeuteni, niin tyttö oppii ennen päiväkotia leikkimään muidenkin lasten kanssa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin aloittamaan seurakunnan perhekerhoista. Ainakaan täällä ei tarvitse kuulua seurakuntaan eikä olla mitenkään uskonnollinen. Itse olen kokenut, että niissä on paras ilmapiiri. Uudet ihmiset otetaan mukavammin vastaan, kerrotaan kerhon tavat ja otetaan mukaan porukkaan.
Kaupungin leikkipuistot ainakin täällä meidän paikkakunnalla on myös ok, mutta ei mielestäni yhtä kivoja. Ne on tosi täynnä ja sinne tulee enemmän väkeä tietyn kaveriporukan kesken viettämään aikaa vaan omissa oloissaan ja uudelle ihmiselle ei välttämättä kukaan puhu koko aikana mitään. Väkeä tulee ja menee niin paljon, että ohjaajatkaan eivät välttämättä ehdi tervehtiä kaikkia.
Tuohon perhekahvilan saapumisaikaan sen verran, että kyllä sinne saa mennä ihan milloin haluaa. Käytännössä kuitenkin kannattaa mennä silloin kun aukeaa, koska monet on auki esim. vaan 1,5 tuntia. Meidän 2 v ainakin haluaa leikkiä koko ajan. Jos mennään myöhässä, jää hänelle sellainen olo, että leikit joutuu lopettamaan sitten kun pääsee parhaimpaan vauhtiin.
Tietysti lapsiperheissä se kotoa lähteminen tai tiettyyn kellonaikaan johonkin paikkaan saapuminen ei aina ole niin yksinkertaista, joten ei kukaan katso pahalla myöhään saapuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ap turhaan huolehdi noista lapsen oudoista tavoista. Kenellä 2 vuotiaalla nyt ei jotain outoja hyppimisiä ja ölinöitä olisi? Perhekerhossa kun lapset innostaa toisiaan niin siellä on välillä melkoinen eläintarha.
Jos ap haluat olla enemmän omissa oloissasi, suosittelen puistoja. Jos haluat enemmän kontaktia, suosittelen perhekahviloita. Perhekahvilan idea on muihin tutustuminen, mutta leikkipuistossa käy helposti niin, että päätyy siihen hiekkalaatikon reunalla istumaan yksinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap jännität, niin oletko miettinyt ,että aloittaisit jostain kerhosta, jossa on ainakin aluksi jokin selkeä ohjattu juttu? Esim. muskari tai taaperojumppa. Toiminnallisuuden kautta voi helpommin saada kontaktin.
Kun kysyit tuosta lastenhoidosta, niin täällä ainakin on sellainen periaate, että kaikissa paikoissa, joihin lapsi menee vanhemman kanssa, on vanhempi vastuussa hoidosta. Kerhojen ohjaajat ennemminkin ovat emännöimässä tapahtumaa.
up