14 vuotta löysässä hirressä, olkaa kiitollisia normaalielämästänne!

Koettakaa pitää mieliala korkealla, vaikka vaikeaa onkin. Toivottelen teille hyvää joulun odotusta, vaikka nyt tuntuukin vaikealta.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 15:42"]

En halua vähätellä, mutta olen ymmärtänyt että ms-tautia voidaan nykyään hoitaa melko hyvin.

[/quote] Eipä nuo hoidot ole kovin kummoisesti kehittyneet.

Olen kiitollinen. Kiitos Jeesus.

Kyllä alkuperäisen aloituksessa ihan hyvä ajatus oli. Elämä voi hetkenä minä hyvänsä muuttua huomattavasti vaikeammaksi tai päättyä kokonaan. Ymmärrän, että jokaisella on omat vaikeutensa, mutta kannattaisi myös huomata ne hyvät asiat elämässä ja iloita niistä. Yhtään vähättelemättä kenenkään elämän haasteita. Ne vaan harvoin tapaavat vähentyä elämän edetessä.

Hei!
En halua vähätellä, mutta...
Minulla todettiin ms-tauti muutama vuosi sitten. Mies lähti, jätti viiden lapsen kanssa velkaiseen taloon totaaliseksi yksinhuoltajaksi... Ensin ajattelin, että en ikinä selviä... Mutta nyt arki on hyvää ja olen onnelisempi kuin koskaan. Tsemppiä teille, pysy takkaasi rinnalla.

Ole kuule kiitollinen, etä vaimosi sairastui vasta vähän yli nelikymppisenä. Hyvä ystäväni sairastui 22-vuotiaana - kokonainen vuosi meni diagnoosin saamiseen tuosta vielä. Nyt ikää on 27, ja on hyviä aikoja, ja huonoja aikoja. Tietysti riippuu ihmisestäkin  miten etenee, toiset pystyvät käymään töissä (niinkuin tämä ystäväni) hoidon tepsiessä, mutta ei tietysti kaikki.

Mutta turha nytt katkeroitua koko muulle maailmalle tuon(kaan) asian takia.

Siis 14 jatkaa. Olen ymmärtänyt hetkessä elämisen taidon. Tiedän olevani onnekas monessa mielessä, kun en joutunut odottamaan diagnoosia vaan Se tuli yllätyksenä.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 15:21"]

Vaimo ja minä ollaan nyt vuodesta 2000 asti odotettu, milloin vaimolla epäilty parantumaton sairaus puhkeaa. Nyt sitten on puhjennut ja työt loppuivat vähän yli nelikymppisellä siihen. Jotenkin vituttaa lukea ihmisten valitusvirsiä ihan vähäpätöisistä asioista.

[/quote] Itse ainakin tykkään kirjoitella tänne kevyesti (siis valittaa vähänpätöisistä asioista), mutta se ei tarkoita etteikö minulla olisi (koskaan ollut) ihan helkutin vaikeaa.

No nyt on kaikki hyvin ja olen onnellinen :)

Tuhlasitte 14 vuotta odottamiseen ja unohditte elää? Eikö olisi kannattanut tehdä toisin eli elää täysillä ja enemmän, jos MS-tauti oli odotettavissa

Enköhän minä saa olla ihan niin epäkiitollinen omasta ongelmaisesta elämästäni, kuin ikinä tuntuukaan. Eipä tuo teidän "löysä hirtenne" ole yhtään mitään vielä...

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:28"]

Hei! En halua vähätellä, mutta... Minulla todettiin ms-tauti muutama vuosi sitten. Mies lähti, jätti viiden lapsen kanssa velkaiseen taloon totaaliseksi yksinhuoltajaksi... Ensin ajattelin, että en ikinä selviä... Mutta nyt arki on hyvää ja olen onnelisempi kuin koskaan. Tsemppiä teille, pysy takkaasi rinnalla.

[/quote]

Saanko kysyä, miten siis järjestit arkesi? Pystytkö käymään töissä ja mitä tapahtui velkaiselle talolle?

Terveisin eräs elämän heittelemä

Kun luen keskustelupalstoja tai seuraan politiikkaa, tulee sellainen tunne, että suurin osa halveksii niitä joilla menee huonommin kuin itsellä. Sairaus, häiriö, ongelma, toivon sinulle kaikkea pahaa koska kulutat verovaroja.

Minulla on synnynnäinen selkäydinvamma, hydrokefalia ja munuaisten vajaatoiminta, jonka vuoksi käyn dialyysissa ja odotan siirtomunuaista. Olen 30.
Voisin mielestäni tulla surkuttelemaan tänne, kuinka elämässäni kaikki on pielessä ja kaikilla pyyhkii niin paljon paremmin. Mutta tosiasia on se, että jokainen kokee elämässään ne asiat pahana, jotka nyt vaivaavat. Ei ole toisen asia sanoa, mikä asia on liian vähäpätöinen. Eikö olekin hyvä asia, että on tällainen palsta, mihin saa kirjoittaa murheensa?

14 vastaa numerolle 20...
Alun jälkeen päätin että kyllä mä tämän hoidan :) välillä huonoja päiviä, viikkoja, välillä hyviä. Otin lainat nimiini ja maksan taloa, tämä on lasten ja minun koti. Työni ei ole fyysisesti raskasta, ja toistaisesti olen ollut töissä... En murehdi kunnon romahtamista. Arki on kiireistä, enkä ehdi ajatella, onneksi. Lääkitys, pistokset saavat joskus, itkemään kun sairaus tulee konkreettiseksi.
En osaa sanoa toiselle, kaltoinkohdellulle mitään sellaista ohjetta että kaikki tulisi hyväksi. Mutta hammasta purren, ja selviät sinäkin kun minäkin :) kaikkea hyvää sinulle :)

Ok

Surullista. Mikä tauti kyseessä?

Mstauti.

Jaa. Mun mielestä on surullista laittaa ihmisten valitusvirsiä johonkin oikeutusjärjestykseen. Jonkun syöpälapsen äidin mielestä nelikymppisen ihmisen ms tauti on ihan vähäpätöinen juttu.

Ei kärsimyksiä kannata lähteä vertailemaan.

Ei kannata surra etukäteen, sillä silloin joutuu suremaan kaksi kertaa tai kerran turhaan.

Ap:lle ja etenkin hänen vaimolleen toivon voimia.