Lempinimen käyttö aikuisilla/työpaikoilla

Kyllä meillä töissä ainakin käytetään :) eikä mitään sitä vastaan, sillä lempinimet eivät ole loukkaavia

Ei siinä ole minusta mitään kummaa. Joillakin lempinimi on niin vakiintunut käyttöön, että käyttävät sitä kuin oikeaa nimeä. Hyvinä esimerkkinä Hjallis Harkimo ja Poju Zabludowicz http://en.wikipedia.org/wiki/Poju_Zabludowicz

Meillä on yksi Pauliina, joka kutsuu itseään Paukuksi. En tajunnut ensin pitkään aikaan, mitä se tarkoittaa ja ihmettelin vain hiljaa mielessäni. Kyseessä on n. 60-vuotias ihminen. Työympäristössä olisi kyllä ainakin virallisissa jutuissa hyvä käyttää ihan oikeaa nimeä.

Hyvää mieltä.

Työpaikalla eilen keskusteltiin lempinimien käytöstä aikuisiällä ja moni oli samaa mieltä ettei haluaisi enää 40 vuoden jälkeen kuulla eikä käyttää lempinimeään vaan oikeaa etunimeään. Jotenkin tuntuu järkeenkäyvältä. Ne jotka oli vastaan sanoivat syyksi vaikean opettelun oikean nimen muistamisen suhteen? Olisi vaikeaa tottua kutsumaan henkilöä oikealla nimellään!? Suurin osa oli tästä eri mieltä se on vain itsestä kiinni , halusta oppia ja kyllä se on kunnioittavaa jos henkilö pyytää ettei lempinimeä enää käytettäisi. Kunnioitusta toista kohtaan jos pyytää kutsumaan aikuisena oikealla nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole minusta mitään kummaa. Joillakin lempinimi on niin vakiintunut käyttöön, että käyttävät sitä kuin oikeaa nimeä. Hyvinä esimerkkinä Hjallis Harkimo ja Poju Zabludowicz http://en.wikipedia.org/wiki/Poju_Zabludowicz

Poju on muuttanut nimensä ihan virallisesti Pojuksi, Hjallis on edelleen Harry.

Meillä oli töissä kolme miestä, joilla sama etunimi. Kaikki vielä yhtiössä johtavissa tehtävissä. Jokainen sai lempinimensä, ja he itse hyväksyivät ne. Yksikään lempinimistä ei ollut heitä loukkaava, pikemminkin aika hellyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla eilen keskusteltiin lempinimien käytöstä aikuisiällä ja moni oli samaa mieltä ettei haluaisi enää 40 vuoden jälkeen kuulla eikä käyttää lempinimeään vaan oikeaa etunimeään. Jotenkin tuntuu järkeenkäyvältä. Ne jotka oli vastaan sanoivat syyksi vaikean opettelun oikean nimen muistamisen suhteen? Olisi vaikeaa tottua kutsumaan henkilöä oikealla nimellään!? Suurin osa oli tästä eri mieltä se on vain itsestä kiinni , halusta oppia ja kyllä se on kunnioittavaa jos henkilö pyytää ettei lempinimeä enää käytettäisi. Kunnioitusta toista kohtaan jos pyytää kutsumaan aikuisena oikealla nimellä.

Mutta tästä pitää kyllä sanoa, ei vain mutista itsekseen. Osa ihmisistä tuntuu olettavan, että muut osaavat lukea ajatuksia. Esim. entinen ystävä suuttui, kun vanhat ystävät kutsuivat häntä nimellä, jota hän itse vaati muiden käyttävän hänestä. Jos olet 10-vuotiaasta saakka kutsunut ihmistä vaikka nimellä Katri, koska hän itse sitä vaatii (eikä ikinä missään nimessä virallisella nimellä Karoliina), niin on hieman hämmentävää, kun 40-vuotiaana tuo ihminen yhtäkkiä alkaa raivota, että ei saa sanoa Katriksi. Siis ilman mitään ennakkovaroitusta.

Minä tiedän yhden Pauliinan, jota kutsutaan Pulinaksi. Kova mimmi puhumaan ja päsmäröimään.

Niiden perusteella erottaa lapsuudenystävät ja sitten muut.