Upea laihtumistarina jälleen, mutta (IL)

hurjasti tuo sankaritar kyllä vanheni vuodessa ulkonäöllisesti :O Elinaika varmasti pitenee, mutta ulkonäkö meni. Miltähän palstan kuuluisin bloggaaja näyttäisi ennen-jälkeen?

http://www.iltalehti.fi/viikon-laihduttaja/201411220113859_lv.shtml

Susannan laihdutusmatka alkoi, kun hän sai vakituisen työpaikan. Susanna oli rapakunnossa, mutta otti itseään niskasta kiinni.

- Työhöntulotarkastukseen oli mentävä lokakuussa 2013, vaikka se hieman hirvitti. Verenpainelääkitys oli nostettu tappiin asti aivoista leikatun (-2008) aneurysman (verisuonen pullistuman) vuoksi ja verensokeriarvojen kuuleminenkin jännitti, kolesteroleista puhumattakaan.

Puntaria en osannut edes ajatella, enkä nivelten kolotuksista uskaltanut edes puhua. Punnituksessa terveydenhoitaja vilkaisi lukemat 116,8 kg. Vilkaisin itsekin lukemia ja kauhistuin! Ei voinut olla totta ja mittasin uudestaan.

- 156 cm pitkälle naiselle se oli kauhea lukema. Yritin selittää kuuden raskauden sekä 45 vuoden iän tuomia kiloja, mutta selitykset tuntuivat typeriltä. Terveydenhoitaja vihjaisi, että heillä on alkamassa kaupungin työntekijöille painonhallintaryhmä, johon voisin ilmoittautua, jos painonpudotus kiinnostaisi.

En tiedä, mikä naksahti, mutta ilmoittauduin ryhmään heti. Ryhmä alkoi vasta helmikuussa, joten kävin kolmen viikon välein terveydenhoitajalla punnituksissa. Hän antoi ohjeita terveelliseen ruokavalioon. Halusin syödä kotiruokaa, en edes kokeilla ihmediettejä.

Ruokavaliosta kaikki lähtee

Kolme kuukautta tarkkailin ruokavaliotani. Ensimmäiseksi jätin kaikki herkut, myös sen merkkaripussin, joka usein oli sohvalla vieressäni, kun tuijotin telkkaria. Lisäsin kasviksia lautaselle ja vaihdoin kaiken vähärasvaisiin vaihtoehtoihin. Puolitin ruoka-annokset, lisäsin marjoja ja hedelmiä ruokavaliooni, sekä lisäsin tietoisesti vedenjuontia 2-3 litraa päivässä.

Aloin myös syömään säännöllisesti viisi kertaa päivässä ja paino alkoikin pikkuhiljaa laskea. 10 kilon pudotus oli saavutettu ryhmän alkaessa. Ryhmään osallistui myös kaksi työkaveriani, joten sain vertaistukea heiltä koko ajan.

Kipinä liikuntaan

Ryhmässä ymmärsin, että liikuntaa vain olisi alettava harrastamaan, että saisin painonpudotukseen lisää potkua. Ryhmästä meille annettiin liikunnan seurantakortit, johon viikossa oli suotavaa tulla merkintä kolmesta liikuntasuorituksesta. Odotin viikkoa kauhulla, enkä saanut itseäni sohvasta irti. Lopulta työkaverini pakotti minut kanssaan kävelylenkille. Hiki päässä saatiin neljän kilometrin lenkki käveltyä. Huomasin, etten matkalle kuollut ja jälkeenpäin valtasi hyvä olo siitä, että lenkille lähdin. Tästä lähti kimmoke kävelyyn, jota harrastankin nykyisin 3-5 kertaa viikossa.

Toinen työkaveri puhui minut ympäri kokeilemaan työpaikkamme kuntosalia, johon myös hurahdin. Aluksi kävin salilla pari kertaa viikossa, mutta nykyisin siellä huhkitaan 3-4 kertaa viikossa. Myös pyöräilystä, sekä kahvakuulailusta on tullut intohimoni.

Vaatekoko pieneni hurjasti

Asetin itselleni pieniä välitavoitteita ja aina kun sain ne tavoitettua, annoin itselleni luvan ostaa merkkaripussin. Tähän päivään mennessä en ole itseäni vielä merkkareilla palkinnut. Muutaman kerran on paino jumahtanut ja pysynyt kuukaudenkin samoissa lukemissa. Silloin on työkavereiden ja ryhmäläisten tuki ollut tärkeää.

Yleensä minun ongelmana on ollut liian tiukka ruokavalio. Kun olen lisännyt hiilihydraatteja ruokavaliooni, on aineenvaihdunta liikahtanut ja paino on alkanut pudota jälleen.

Nyt, tasan vuoden päästä, vaaka näyttää -41,5kg ja painan 75,1kg. Vaatekokoni on pienentynyt koosta 52 kokoon 40. Olen energinen, iloinen ja ylpeä saavutuksestani, josta olen päättänyt tehdä pysyvää.

Verenpainelääkitykseni on enää minimi ja kolesteroliarvot huippulukemissa. Tavoitepainoon toivon pääseväni kesään mennessä.

LEENA SEPPINEN