Lue keskustelun säännöt.
Miksi tehdä monta lasta, jos ei heistä nauti/jaksa?
11.09.2006 |
Olen jo pidempään ihmetellyt monilapsisen perheen äitejä (tarkoitan siis perheitä, joissa on yli kaksi alle kouluikäistä lasta), ja heidän asennettaan niitä äitejä kohtaan, joilla on " VAIN" se yksi lapsi.
Perhekerhot- ja kahvilat tuntuvat yleensä jakautuvan kahteen eri ryhmään; " yksilapsisiin" ja " monilapsisiin" -perheisiin, ja nämä " yksilapsiset" on niitä huonompia, jotka pääsevät kaikesta helpommalla.
Jos " yksilapsinen" äiti tulee kerhoon meikattuna ja/tai huoliteltuna ja kauniissa vaatteissa, saa hän halveksuvia katseita näiltä " monikkolapsisten" äideiltä, sillä " kyllä sitä silloin vielä ehti itseään laittaa kun oli VAIN yksi lapsi..."
Ja jos " yksilapsinen" äiti kertoo jotakin mukavaa, mitä heille tai hänelle on tapahtunut, saa hän vastauksen tyyliin " helppoahan sitä on, kun on VAIN yksi lapsi..."
Ja jos vahingossa sattuu valittamaan jostain (yksilapsisellahan ei saa olla mitään hankaluuksia elämässään), niin vastaus on; " odotas vain kun niitä on enemmän kuin tuo YKSI, niin tuleppa sitten sanomaan... vasta sitten tiedät miltä se tuntuu..."
Mistä ihmeestä tämä johtuu? Eihän kukaan ole pakottanut tekemään neljää lasta, ja ajamaan itseään piippun, eihän? Joten miksi se viha ja katkeruus pitää kohdistaa näihin " helpolla pääseviin - yksilapsisiin äiteihin" ?
Miksi siis tehdä niitä lapsia, jos heistä ei enää voi nauttia? Kyllähän nyt joka ikinen osaa jo etukäteen arvata, että mitä enemmän lapsia, etenkin pieniä, niin sitä vähemmän jää sitä omaa aikaa jne... joten sehän on silloin oma valinta, eikä siitä pitäisi koko ajan valittaa. Tottahan toki elämä voi olla turhan hankalaa monen lapsen kanssa, mutta kenellä on niin suuri mahti, että voi määritellä, kenelle mikäkin on kuinkakin rankkaa? Ja mistäs se " monilapsisen" perheen äiti voi tietää, jos " yksilapsisen" perheen äiti haaveilee kovasti useammasta lapsesta, siitäkin huolimatta että näkee sen katkeran " monilapsisen" perheen äidin... kaikilla kun ei voi olla yhtä aikaa niitä viittä saman ikäistä ja samassa elämänvaiheessa olevaa lasta.
(Ei pidä kylläkään yleistää. Onneksi on olemassa monia monilapsisia perheitä joissa äiti todellakin osaa nauttia äitiydestään ja tekee suuren työn perheensä ja lapsiensa eteen, ja sen työpanoksen jäljen kyllä huomaa.) :)
...ajatuksia vain paikallisista perhekerhoista.
Kommentit (28)
ehkä sä nyt itse suurentelet asiaa siis lapsiluvun merkitystä. yhden laspen äiti on kokematon monessa suhteessa, monen lapsen äidillä voi olla erilasita perspektiiviä. Mutta totta, että lapset ovat erilaisa ja yhden kanssa voi olla rankkaa yhtälailla kuin kolmen tai viiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puheistasi. Jos nyt saan esittää pienen vertauksen, niin he varmaan ajattelevat tyyliin " sulla kun on vain 1 km työmatkaa ja valitat jalkojasi, kun meillä sitä on 5 kilometriä eikä me valiteta tässä."
Kaikilla useamman lapsen äideillä on joskus ollut vaan se yksi lapsi (poikkeuksena kaksosten, kolmosten jne. saaneet), joten IKÄVÄ KYLLÄ, nämä monen lapsen mammat kyllä tietää mistä puhuu.
heh ja minusta tuntuu että minua katsotaan pitkään kun en koskaan jaksa laittaa itseäni sen enempää, mitä nyt puhtaat vaatteet ja puhtaat hiukset.;) SE taitaa olla ap meillä omassa päässä nämä kuvitelmat, " katsovat pitkään tai halvasti" =D Ota ihan iisisti. Antaa ihmisten puhua ja pukahella.. Monesti jo sen takia ihmiset puhelevat kun eivät keksi muutakaan sanottavaa, pitää kuitenki jotai yrittää sielä perhekerhosaki lätistä ettei ihan yksin nyhjöttäs jossai nurkasa hiljaa.
Turhaako sitä niin kauheesti ottaa nokkiisa mitä muut ajattelee tai sanoo tai mitä muitten KUVITTELEE ajattelevan. Nauti lapsestasi. ONNEE vaa elämällesi.. ei kukaa kuitenkaa jaksa nii kauheesti pohtii sun asioita ja sitä mite helpolla sää pääset..;)Vai mitä small talkii vaa sielä perhekerhosa tollaset höpinät.
Omituinen kommentti!! Täytyyhän sitä olla ensin 1 lapsi ennen kuin voi olla 2 lasta (ellei ole kaksoset). Yksikin terve lapsi on suuri onni:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä suurentelet asiaa?
Itseäni ihmetyttää päinvastoin nykyajan meininki, että 3 lapsinen perhe on jo suurperhe. 3 lapsen kanssa on kaikki muka niiin hankalaa, aika ei riitä mihinkään, autoon ei enää mahduta ja asuntoa myöten kaikki pitää laittaa uusiksi. Odotan parhaillaan kolmatta lasta ja kyllä olen saanut ystäviltäni kuulla, miten vaikeaksi elämäni muuttuu!
Ehkä meidän kerhoissa ei käy ketään sotamaalauksessa olevaa yhden lapsen äitiä. Mullakin on kyllä vain yksi lapsi... Kaverillani on tapana kyllä laittaa itsensä nätiksi aina kun menee ulos kodistaan, mutta ei hänkään ole saanut mitään kuittailua ainakaan minun paikalla ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollenkaan. Enkä muutenkaan sitä, että mix muut äidit kattois teitä " hienosti" pukeutuneita. Meillä sitäpaitti äidit pukeutuu aina noihin perhekerho juttuihin paremmin kuin puistoon eikä siinä ole mitään ihmeteltävää. No joo tää meni jo vähän asian vierestä. Enkä ole koskaan kohdannut äitiä joka paheksuisi sitä, että mulla on vaan yksi lapsi. Kummallisia juttuja täällä!!!!
Itseasiassa ainakin mun elämä on tietyllä tavalla helpottanut kun lapsia on tullut enemmän kuin vain se yksi. Pääsen paljon helpommalla kolmen pienen kanssa, kun sisaruksista on seuraa toisilleen ja isommat osaavat jo auttaa äitiä ja toisiaan. Yhden (koliikki)vauvan väsähtäneenä äitinä taisin olla aika karmea näky, ei siinä paljon tukkaa ja naamaa laiteltu. En itseasiassa päässyt edes lähellekään noita perhekerhoja kun elämä tuntui niin rankalta kun ei koskaan saanut nukkua. Nyt kolmen kanssa on vähän perspektiiviä asioihin, mutta silti en teilaa yhtäkään yhden lapsen vanhempaa ja käy näitä " minulla on rankempaa kuin sinulla" -väittelyitä. Hieman lapsellista touhua niin provosoijilta kuin provosoituviltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu vain siltä että sisälukutaito on suurimmalla osalla lukijoita melkoisen rajallinen.
Itsekin olen usein ihmetellyt että miksi, oi miksi ihmeessä lapsia täytyy tehdä niin monta ettei niiden kanssa jaksa olla eikä heistä nauti. Lapsethan sen nahoissaan kärsivät kun äiti on kiukkuinen ja väsynyt.
Useammankin kuin kerran olen kuullut monilapsisten perheiden äitien puuskahtelevan kerhoissa että : " tänään on tullut karjuttua lapsille taas koko päivä kun mikään ei mene perille" . Ja lukekaa nyt kunnolla: kaikki toki eivät tee niin, mutta enemmistö kohtaamistani isompien perheiden äideistä kyllä (pätee siis 2 ja useampiin lapsiin).
Aina sanotaan että lapsuus on lyhyt ja kyllähän sen ajan vanhemmat jaksavat pinnistellä, mutta kyllä silti sääliksi käy jos koko sen lyhyen lapsuuden lapsella on väsynyt ja kiukkuinen äiti.
Täytynee siis tehdä (???saada!!!) ensin ne keksi lasta lisää, ennen kuin voin kertoa, että " olipas itsella kurja aamu, kun särki niin kovasti päätä tämän matalapaineen takia..." Tällöin en siis saisi enää vastausta " kyllähän sen pääkivun kestää vielä yhden lapsen kanssa, mutta odotas vain kun niitä on siinä jaloissa pyörimässä neljä..."
Eli monilapsisen perheen äiti voi tuntea päänsärkyä, yksilapsisen ei!?! ;D
Siis missä vaiheessa sanoin etten kestäisi pääkipua? Ottaen vielä huomioon että äänensävyni on aina erittäin positiivinen. Minähän vain kerroin, että aamu tuntui kurjalta päänsäryn takia, ei kauhelta, toivottomalta tms...
Tai kun aikanani kerroin, että " olipas eilen ihana sunnuntaipäivä kun vauvauinninjälkeen otimme koko perhe pitkät päiväunet, kun uinti nukutti niin mukavasti." Tähän olen saanut vastauksen; " helppoahan sitä on ottaa yhdessä pitkiä päiväunia kun on yksi lapsi, mutta kun niitä on kolme, niin ei ole enää mahdollista..." ja tämäkin vastaus tuli niin ynseän katkeralla äänensävyllä.
Olisiko minun siis pitänyt jättää ihanat päiväunet vain sen takia väliin, että minun olisi kuulunut tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että monilapsisten perheiden äidit eivät pääse nauttimaan tästä...?
Eli minun siis pitäisi vain istua hiljaa, puhumatta mitään, ja odottaa että joku tulisi antamaan minulle hyviä neuvoja? ;)
(Neuvoja ottaisinkin mielelläni vastaan, jos niitä ei annettaisin pelkän valituksen ja vähättelyn yhteydessä.)
Aiheuttaako se tosiaankin niin suurta ketkeruutta muissa äideissä, että minulla on ollut todella helpot 2 vuotta tyttäreni kanssa, eikä ole mistään tarvinut valittaa vielä? (" odotahan vain kun tulee kohta kunnon uhmaikä..." )
Ja jos jotakin valittamisen aihetta olisi ollut, niin siitähän en olisi saanut kertoa, sillä minullahan ei ole valittamiseen riittävän paljon kokemusta?
Perhekerhot ovat siis ainoastaan monilapsisia äitejä varten, joissa kuuluu vain valittaa ja valittaa, eikä osata kertoa mitään hyviä hetkiä elämästä!?!
Onneksi kaupungissamme pyörii myös kerho yksilapsisille vanhemmille (miksiköhän???), joissa yhteishenki on jotakin aivan toista luokkaa. Siellä voi puhua tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, kuinka ihanaa on lähteä miehen kanssa ihan kahdestaan viikonloppulomalle, taikka kertoa ensikesän etelänmatkasuunnitelmista perheen kanssa jne. Siellä keskusteluun tullaan heti positiivisin mielin mukaan ja kerrotaan vapautuneesti niistä elämän iloisista hetkistä ja asioista. Enkä muista kenenkään koskaan valittaneen siitä, kuinka kauheaa ja rankkaa lapsen kanssa on taas ollut, vaikka niitäkin päiviä varmasti monella on ollut. Elämä vain otetaan vastaan sellaisenaan kun se annetaan, ja ne aamutappelut, uhmat, kiukut, raivarit, jonkin tavaran rikki meneminen ja pöydälle kaadetut maidot ovat vain elämää, jonka minä halusin ja valitsin sillä hetkellä kun aloimme haaveilla omasta lapsesta.
terkuin ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kirjoittajalla huono itsetunto, huono omanarvontunne? Joopa joo... Miten te jaksatte?
Ihan pakko vastata sinulle, kun " enhän minä edes ole valitellut niitä jalkojani, joten miksi edes verrata että muilla on pidempi matka eikä edes valita...?" :)
Ymmärtäisin, JOS valittaisin.
terkuin ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai on niin,että sitä enemmän työtä lapsissa,mitä enemmän niitä on. Tuohan on luonnon laki ! Kyllä meidän perheessä seurustellaan myös sellaisten kanssa,joilla on vain 1 lapsi. Itse en ainakaan valita omasta tilanteestani kuin vain valituille,jotka sattuvat ymmaärtämään tilanteeni.
Minulla on kolme lasta ja lisäksi yksi istuu pilvenreunalla tarkkaillen. Koskaan en väheksy/arvostele yksilapsisia äitejä. Jokainen tekee elämässään omat valintansa. Ystäväpiirissäni on monta yhden-lapsen perhettä sekä myös lapsettomuudesta kärsiviä. Koskaan ei tulisi mieleen sanoa, että odotas kun niitä on kaksi lisää...
Älä välitä noista typeristä kommenteista. Viime keväänä kävin perhekerhossa kuopukseni kanssa eskarilaisen ja koululaisen ollessa " opintiellä" . Usein laitoin itseäni hiukan, koska tulin siitä paremmalle mielelle itse. Joskus tuntui, että minuakin katsottiin " no on sitten oikein tukkansa kähertänyt" . Varmaan ajattelivat, että helppoahan se on kun on vaan yksi... Luojan kiitos kukaan ei tullut sanomaan mitään, olisin varmaan lyönyt.
" Halveksuvia katseita" ? Taitavat olla omassa päässäsi. Itselläni on kolme pientä lasta ja jaksan kummasti olla aina kauniissa vaatteissa, hiukset nätisti föönattuna ja hiukan meikanneena. En ole pahemmin valittajiin törmännyt. Rakastan lapsiani ja nautin jokaisesta päivästä, jonka saan olla hoitovapaalla. En koe elämääni pätkääkään rankaksi. Nykypäivänä on apuna kaikki maailman kodinkoneet, voi ostaa siivous- ja lastenhoitoapua.
No, sellaisia valittajia en kyllä minäkään ymmärrä. Ehkäisy on keksitty, jos lapsia ei halua.
tämä on vähän laittautunut lähtiessään kerhoon tms? Itse olen aina pitänyt tärkeänä huoliteltua ulkonäköä ja päättänyt, että vaikka lapsen kanssa kotona olen, niin tukka pystyssä ja naama rasvasena en ulos lähde!!! Eikai se nyt ole taas joku äidin pätevyyden mitta, että mitä sotkusemmalta ja kamalammalta näyttää, niin sitä parempi äiti?:) Voi jessus sentään, täällä palstalla kuulee kyllä päivän parhaat jutut:)
AP: puhut fiksuja!:)
ja kyllähän se elämä on ihan erilaista yhden kanssa! Se on helppoa ja joustavaa, saa nukkua ja ehtii meikata.
Perhekerhoista ei ole kokemusta, mutta ehkä sinne sitten taas hakeutuu niitä, jotka muutenkin haluaa täyttää sen elämänsä sillä lapsiperhe-elämällä.
koskapa olin kerhoissa jne. yleensä laitettu ja tyytyväinen kahden pienen lapsen äiti, lapset hyvin pienellä ikäerolla (reilu vuosi). Tämä tuntui menevän monelle ihan yli hilseen, että miten voi näin olla. Milloinkaan en ole kritisoinut tms. yhden lapsen äidin väsymystä, itselleni esikoisen vauva-aika oli paljon rankemapaa kuin kuopuksen, vaikka toisella kertaa olikin käytännössä melkein kaksi vauvaa hoidettavana. Tehokkaammaksi ja varmemmaksi olin kyllä oppinut. Ehkä me äidit joskus näemme kritiikkiä sielläkin, missä sitä ei ole?
kun heidän " suurperheensä" . Pysyttele erossa noista tyypeistä ja jos pakosta joudut tekemisiin, niin muista koko ajan hehkutella ja ihailla, miten uskomattoman upeaa, että jollain on 3, 4, 5.... lasta ja miten sä et tiedä mistään mitään, kun sulla surkimuksella on vaan tää yksi.