Lue keskustelun säännöt.
Onko miesten kaverittomuus yleistä
21.01.2015 |
Olen tutustunut vähän muutamaan mieheen nyt, ja heillä ei ilmeisesti ole yhtään oikeaa ystävää ja onko kavereitakaan, ei siltä vaikuta. Huono tuuri vai yleinen ongelma? :(
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:52"]
Mulle kova ihmetyksenaihe on miehet, joilla ei ole läheisiä kavereita, joille kerrotaan yksityisempiä asioita. Tai jollain miehellä on pitkään ollut kaveri, jota sanoo parhaaksi kaverikseen, mutta se ei silti tarkoita sitä, että puhutaan jostain yksityisemmistä puheenaiheista.
[/quote]
Hei, ei miehet ole naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun miehelläni on paljon enemmän ystäviä,kuin minulla.hyviä sellaisia.puhelin soi ja viestiä pukkaa jatkuvasti.ja usein tulevat kyläilemään.On aina ollut tosi pidetty ja reilu kaveri.ja niinhän onkin.myös hyvänpäivän tutut esim.työn kautta pysäyttelevät ja moikkaavat esim.kaupassa.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 18:01"]
minun miehelläni on paljon enemmän ystäviä,kuin minulla.hyviä sellaisia.puhelin soi ja viestiä pukkaa jatkuvasti.ja usein tulevat kyläilemään.On aina ollut tosi pidetty ja reilu kaveri.ja niinhän onkin.myös hyvänpäivän tutut esim.työn kautta pysäyttelevät ja moikkaavat esim.kaupassa.
[/quote]
Sama juttu. Elämässä on sattunut ja tapahtunut, mutta hyvät ystävät säilyvät ja tulevat hätiin, kun sattuu ja tapahtuu. Viime viikonloppuna mieheni hyvä ystävä oli muuttamassa miehen siskonpoikaa, koska tämän asunnossa sattui vesivahinko. Parin päivän varoitusajalla oli valmis käyttämään tähän koko lauantain, vaikka ehkä muutakin oli sovittuna - tai oikeastaan tiedän, että oli.
Tämän, ja ehkä noin 5 muun kanssa puhuvat tosi syviä. Samanlaistahan se miesten ystävyys on kuin naistenkin, miksi se olisi erilaista?
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 23:09"]
Olen tutustunut vähän muutamaan mieheen nyt, ja heillä ei ilmeisesti ole yhtään oikeaa ystävää ja onko kavereitakaan, ei siltä vaikuta. Huono tuuri vai yleinen ongelma? :(
[/quote]
Olisit onnellinen, kun ei tarvitse kilpailla kavereiden kanssa miehesi ajasta. Pysyy paremmin kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika surullista on kaverittoman elämä. Ei tiennyt että teitä on noin paljon. Kyllä ihmisen elämään kuuluu myös samaa sukupuolta olevat ystävät, ihan kamala pelkkä ajatuskin siitä että ei olisi ystäviä. On se harmi kun jotkut joutuvat elämään elämää jossa ei ole mitään sisältöä, suorittavat vain päivästä toiseen ruumintoimintoja kuin jokin robotti :(
Itsellä on paljon tuttuja mutta pääsääntöisesti tunnen olevani yksin vaikka seurustelenkin.. pelkään jotenkin pettymyksiä ja minun on vaikea päästää ihmisiä lähelle.. kalastus on tietynlainen henkireikä kun joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ja hauskaahan se on vaan siltikään en luota heihin enkä veljiini tai vanhempiini tai tyttöystävääni... mietin että olenko vain koko ajan väärässä paikassa tai ajassa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 13:23"]Aika surullista on kaverittoman elämä. Ei tiennyt että teitä on noin paljon. Kyllä ihmisen elämään kuuluu myös samaa sukupuolta olevat ystävät, ihan kamala pelkkä ajatuskin siitä että ei olisi ystäviä. On se harmi kun jotkut joutuvat elämään elämää jossa ei ole mitään sisältöä, suorittavat vain päivästä toiseen ruumintoimintoja kuin jokin robotti :(
[/quote]
Siis jos ihmisellä ei ole ystäviä, jän on automaattisesti onneton ja elää surkeaa elämää? Voitko uskoa että jotkut nauttivat omasta seurastaan ja saavat voimaa yksin olemisesta. Ei ole sama onko yksinäinen vai välillä yksin!
Noo, mun miekkosella on kavereita, joiden kanssa vaikka käydä joskus baaris ja töissä sillä myös. On sillä ainakin 1 hyvä miespuolinen ystävä. :--) Mutta noista muista tiedä taitaa olla vaan bilekamuja. Mullakaan ei pahemmin näitä kavereit oo kun ehkä vaan 1 oikea ystävä. :) Ja olen iloinen siitäkin. Ja sitten pari hyvän päivän tuttuu ja kaverii. Mutta jotkut ihmiset eivät tarvitse paljoa ihmisiä ympärilleen. Mulle riittää mies, hyvä ystävä, perhe ja pari hyvän päivän tuttuu. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapauksia on erilaisia. Itsellä ei ainakaan oma valinta. 39-vuotias korkeasti koulutettu mies, naimisissa, ei yhtään kaveria, ystävää tai tuttujakaan. Kun olin lapsi, tulimme pienelle paikkakunnalle, jossa vieroksuttiin "ulkopuolisia". Koulussa minut eristettiin sosiaalisesti, josta jäi päälle ujoutta ja osaamattomuutta hankkia ystäviä. Jotain kertoo se, että pidetty ja sosiaalinen isänikään ei ole tuolla asuessaan saanut kontakteja näiden kolmenkymmenen vuoden kuluessa.
Nykyisen vaimon tapasin lukiossa, joten ei tullut nuorena hakeuduttua sellaisiin tilanteisiin, joissa ihmiset ovat ystävystymisalttiita. Yksinäinen työ ja yksinäiset harrastukset eivät tuota ystäviä. Jos sitten johonkin yrittää mennä, niin siellä on aina valmiina klikit, jotka eivät ole suopeita uusille tulijoille. Varsinkaan sellaisille, joilla ei ole kavereita takuumiehinä ja suosittelijoina. Ystävättömyyshän on sosiaalinen stigma. Tässäkin ketjussa oli jo noita vihjailuja siihen suuntaan, että mielenvikaisihan ne ovat.
Yrittänyt olen välillä kovastikin tuon sosiaalisuuden kanssa, mutta pakko myöntää, että tulokset eivät ole kehuttavia, kun viimeisen vuoden aikana olen vaimon lisäksi tavannut pari kertaa vanhempiani, siskojani ja työkontaktejani.
En kyllä luottaisi mieheen, jolla ei ole kavereita. Kaverit ovat tavallaan käyntikortti, josta voi nähdä miehen persoonallisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:31"]
Vaimoja on turha syyttää jos miehellä ei ole kavereita. Meillä mies ei vain saa aikaiseksi pidettyä yhteyttä kavereihinsa. Minä voisin tavata useammin heitäkin kuin mies. Minä kutsun heidät esim kesäkekkereille, ei mies. En tiedä mitä kaverit kuvittelevat. Syyttävät varmaan vaimoa. Mies on täysin tyytyväinen kotielämään. Ei halua lähteä kavereille. Ryyppyreissut ei kiinnosta. Ei ole se sama mies kuin lukiossa 20v sitten. Vaimon vika....
[/quote]
Niin on vaimo on saanut miehen huomaamaan, että kaverit ovat vain kavereita, ei ystäviä ja kaveriseura ei ole niin tärkeää. Mieheltäsi puuttuu ystävä tai sinä riität myös ystäväksi. Täällä moni onkin jo sanonut älkää sotkeko kavereita ja ystävää, ne on eri asia.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 14:24"]
En kyllä luottaisi mieheen, jolla ei ole kavereita. Kaverit ovat tavallaan käyntikortti, josta voi nähdä miehen persoonallisuuden.
[/quote]
Ja mistä tiedät mitä ne kaverit ovat luonteeltaan, kunnon kansalaisia vai jotain muuta, arvostele ihmistä itseään eikä sosiaalista statusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoja on turha syyttää jos miehellä ei ole kavereita. Meillä mies ei vain saa aikaiseksi pidettyä yhteyttä kavereihinsa. Minä voisin tavata useammin heitäkin kuin mies. Minä kutsun heidät esim kesäkekkereille, ei mies. En tiedä mitä kaverit kuvittelevat. Syyttävät varmaan vaimoa. Mies on täysin tyytyväinen kotielämään. Ei halua lähteä kavereille. Ryyppyreissut ei kiinnosta. Ei ole se sama mies kuin lukiossa 20v sitten. Vaimon vika....
Tämä ketju pisti vähän mietyttämään kun saatta olla niin, että minulla ei ole niitä "oikeita" sydänystäviä. Ja olen mies.
Mulla on tosi vähän sellaisia kavereita, joiden kanssa tulisi vietettyä aikaa. Mun nainen ei taida tykätä tästä, vaikkei sitä myönnäkkään. Itse olen sinut asian kanssa, vaikka harmittaahan se toisinaan.